Logan

Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold, Scott Frank & Michael Green
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Dafne Keen, Boyd Holbrook, Stephen Merchant, Richard E. Grant, Eriq La Salle, Elise Neal & Elizabeth Rodriguez
Kesto: 2h 18min
Ikäraja: 16 

Vuonna 2029 mutantit ovat sukupuuton partaalla, eikä uusia mutantteja ole syntynyt 25 vuoteen. Hitaasti rappeutuva Logan aka Wolverine on näitä harvoja jäljellä olevia mutantteja ja pitääkin mahdollisimman matalaa profiilia työskennellen limusiinikuljettajana. Lähellä Meksikon rajaa hän piilottelee maailmalta myös Professori Charles Xavieria, joka alkaa olla tahtomattaan vaaraksi muille aivosairauden myötä. Heidän kotirauhansa tulee rikkomaan nuori mutantti, jossa on hämmästyttävän paljon samaa Loganin kanssa. Vanavedessä seuraa joukko aseistettuja miehiä, joilla ei ole ainakaan hyvät aikomukset.

Wolverine, arvoisan Hugh Jackmanin esittämänä, on kaikista esiintynein hahmo foxin marvel-tuotannoissa. Logan on kahdeksas elokuva, jossa hahmo esiintyy, jos emme laske cameo-roolia First Class-elokuvassa. Logan on kuitenkin nyt se vihoviimeisin, näin ovat ainakin väittäneet ja siltä se jopa vaikuttaisi. Elokuva antaa hahmollensa sen ansaitseman viimeisen estradin. 

En varmastikaan ole ainoa, jolle jo Loganin traileri kävi vahvasti tunteisiin. Kohtausten instensiteetti ja myös ne pysähtyneemmät hetket, Johnny Cashin Hurtin säestämänä, ei vain voi jättää kylmäksi. Itse elokuvassa oli hienoa huomata jo alkuun, että odotuksiin hyvästä elokuvasta on kunnolla vastattu. Se vain toimi heti. Trailerin annista poiketen elokuvasta löytyi yllättävän paljon huumoria, joka oli juuri oikein ajoitettua, eikä ristennyt draaman kanssa. Varsinkin hahmojen välisestä sanailusta ja dynamiikasta on saatu mahtavaa tilannekomiikkaa.

Selkeästi Deadpoolin menestyksen jälkeen ei ikärajoja ole enää ihan niin pakonomaisesti hilattu alakanttiin. Logan ei tahallisesti tunnu mässäilevän raadollisilla kohtauksillaan, vaan väkivaltaisemmille osioille on aina perusteensa. Tässä maailmassa on kuitenkin rosoisemmat reunat ja päähenkilömme kyynisempi. Ajankuva oli toteutettu hyvin, sillä se ei ole liian kaukana ajastamme, mutta huomaa pienen eron esimerkiksi vielä koneistetummassa teollisuudessa. 

Elokuvassa on keskeinen kolmikko, jonka muodostavat Logan itse, Dafne Keenin esittämä Laura ja ajoittain höperöitynyt Charles. Sivusta seuraajalle näistä hahmoista voi muodostua jopa mielikuva perheestä ja tarvittaessa he siihen tarinaan tarttuvatkin. Mielikuva ei ole ihan perätönkään, sillä Charles on ollut Loganille ikään kuin oppi-isä. Laura on erikoisemmista oloista, mutta hänkin tarvii näiden mutanttiaikuisten apua. Näyttelijöistä Hugh Jackman on edelleen niin tikissä ja pääsee pitkästä aikaa tässä roolihahmossa näyttämään vielä syvempää tunneskaalaa. Patrick Stewart on yhtä lailla asiansa tasalla. Suurin yllätys on nuori Keen, joka on ihan järkyttävän hyvä näinkin haastavassa roolissa.

Logan on lähestulkoon täydellinen päätös Wolverinen uralle ja pelkkänä supersankarielokuvanakin aivan selvää parhaimmistoa.  

X-Men: Days of Future Past

Ohjaaja: Brian Singer
Käsikirjoitus: Simon Kinberg, Matthew Vaughn & Jane Goldman
Pääosissa: Hugh Jackman, Jennifer Lawrence, James McAvoy, Michael Fassbender, Patrick Stewart, Ian McKellen, Nicholas Hoult, Halle Berry, Peter Dinklage, Ellen Page, Shawn Ashmore, Evan Peters, Omar Sy & Lucas Till
Kesto: 2h 10min
Ikäraja: 12

X-Men: Days of Future Past sitoo yhteen alkuperäisen x-men trilogian ja ehdottomasti sarjan parhaimman elokuvan, X-Men: first classin, unohtamatta myöskään Wolverinen omia elokuvia. Ensimmäisistä elokuvista tutut mutantit kamppailevat synkässä tulevaisuudessa Sentinel-robotteja vastaan, joiden ainoa tarkoitus on hävittää mutantit maanpäältä. Taistelu on toivotonta kehän kiertämistä, kun voitto saavutetaan aina väliaikaisesti eikä turvaa ole missään. Ratkaisu parempaan tulevaisuuteen ja toivoon elää, löytyy menneisyydestä, jonne Wolverine matkaa Kittyn voimien avulla. Wolverine herää nuoremmassa ruumissaan 70-luvulla, jossa hänen tulee etsiä käsiinsä Professori X:n ja Magneton nuoremmat minät. Tapahtumien kulun muuttamisessa myös Mystikolla on suuri rooli pelattavana.

Days of Future Past on Spider-manistä huolimatta, omalla kohdallani se vuoden odotetuin marvel-leffa. X-Men: First Classa pitää edelleen vankasti suosikkisupersankarileffat listan ykkössijaa ja vaikka alkuperäinen trilogia puolestaan ei ollut kummoinen, ovat siinäkin esiintyneet mutantit ikuistuneet vahvasti mieleen. Seitsemäs X-Men elokuva osoittautuu olevan enemmän sukua First Classille ja hipookin samaa tasoa ponnekkaasti, joskin ei ihan riitä syöksemään parasta ensimmäiseltä sijalta. 

Days Of Future Past onnistuu menemään suurinpiirtein yksiin aiempien elokuvien juonikaarien kanssa, eikä katsojallekaan tuota vaikeuksia pysyä mukana, etenkin jos on aiemmat elokuvat nähtyjen listalla. Toimivia juonikuvioita vielä vahvemmin esille puskee mukaansatempaava tunnelma ja menemisen tempo. Mutantti elokuvilla on myös ollut aina vahvuutena erilaisuuden kuvaus ja siitä seuraava sosiaalinen syrjintä, ellei jopa halu kitkeä kokonaan pois vääränlaiset yksilöt. Ymmärrystä kaivataan molemmilta osapuolilta ja molemmista puolista löytyy eri ääripäihin nojaavia yksilöitä, joiden silmissä ainoa tie on todellakin toisen puolen lopullinen tuhoaminen. 

Jokaisessa X-Men elokuvassa vähintäänkin piipahtanut Wolverine on keskeisessä osassa, koska hän tekee aikamatkan ja katsoja seuraa eniten hänen kauttaa elokuvan kokonaiskulkua. First Classin tapaan alkuperäistä trilogiaa suurempaan rooliin on nostettu Jennifer Lawrencen Mystikko, jonka motiiveja ja mielenliikkeitä valoitetaan yhä enemmän. Kuitenkin Wolverinea ja Mystikkoa enemmän näkisin vielä keskeisempänä Charlesin ja Erikin, niin menneessä kuin tulevassa. Molemmilla hahmoilla on merkittävä panos ja vaikutin tuleviin tapahtumiin ja eritoten heidän keskenäinen ystävyys vaan jaksaa liikuttaa. Tässä elokuvassa saamme kahden sijaan katsoa neljää upeaa näyttelijää toteuttamassa näitä hahmoja. Sivuosissa on päästy esittelemään muutamia uusia mutantteja niin tulevaisuudessa, kuin menneisyydessä ja heistä mieleenpainuvin on ilman muuta Quicksilver, jonka parasta antia näemme vankilakohtauksessa. 

X-Men: Days of Future Past on kesän parhaimmistoa ja myös sitä tasokkaampaa supersankaritoimintaa, joka sopii myös aiheeseen perehtymättömille. Suosittelen ja suosittelen lisäksi aiemmista elokuvista eritoten First Classiä.


Traileri on upea! Loppupuolella on sama Zimmerin biisi, joka oli myös 12 Years a Slaven trailerissa.


 

Lopputeksien loppupätkästä lisäinfoa löytyy Ruudukon blogista