12 Years a Slave

Ohjaaja: Steve McQueen
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Lupita Nyong'o, Sarah Paulson, Benedict Cumberbatch, Brad Pitt, Paul Giamatti, Adepero Oduye, Paul Dano, Kelsey Scott & Quvenzhane Wallis
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 16

12 Years a Slave perustuu Solomon Northupin samannimiseen omaelämäkertaan. Solomon oli lahjakas viulisti, perheenisä ja ennenkaikkea kouluja käynyt vapaa mies. Solomon joutuu kuitenkin huijauksen kohteeksi, kun hän erään juhlallisen illan jälkeen herääkin kahleissa. Ensi alkuun Solomon pyristelee vastaan, koska hän tietää oikeutensa ja vapautensa, kunnes hänet myydään eteenpäin orjaksi etelän plantaaseille. Niskuroinnista ja vääristä katseista seuraa vain ruoskaa, joten Solomon oppii hillitsemään itsensä ja pitämään vaatimattoman orjan rooliaan yllä sisällä palavasta taistelunhalusta huolimatta. Seuraavat 12 vuotta elämästään Solomon Northup viettää orjuuden helvetissä.

Komeat 9 Oscar-ehdokkuutta kahminut 12 Years a Slave on jälleen elokuva, joka muistuttaa meitä menneisyyden häpeäpilkuista. Poiketen kuitenkin aikaisemmista samaa aihetta käsittelevistä elokuvista tämä elokuva repii henkisellä tasolla haavat jälleen auki. Olin varautunut jo ennen katsomista henkisesti rankkaan kokemukseen ja vielä noin puolessa välissä ajattelin, että ei tämä ole ihan niin paha mihin varauduin, kunnes jouduin puoltamaan edelliset ajatukseni. 12 Years a Slave on kokemuksena karu ja epäoikeudenmukaisuudessaan puistattava. 

Kuitenkin juurikin se järkyttävä todellisuus ja kaikki vääryys, mitä tämä todellinenkin henkilö on kokenut, tekee elokuvassa vankimman vaikutuksen. Ilman sitä tuskallista ryydytystä, ei elokuvan loppupuolisko iskisi niin vahvasti. 12 Years a Slave on enemmänkin elämys kuin pelkkä elokuva ja siinä on niin mukana, että aika vierähtää yllätävänkin nopeasti. Monessa kohdassa tekisi niin mieli itse puuttua meneillä oleviin tapahtumiin, napata se ruoska orjuuttajan kädestä tai kannustaa Solomonia tarttumaan tilaisuuteen ja taistelemaan kaikin keinoin. 

Solomonia esittävä Chiwetel Ejiofor tekee roolissaan ensiluokkaista työtä, häntä kohtaan tuntee niin suurta sympatiaa, että se todella tuntuu. Jos miespääosa pysti meneekin Chiwetelle DiCaprion sijaa, ei se todellakaan harmita, vaikka Leo onkin ykkösvalintani. Lupita Nyong'o on Chiwetellin tapaan uusi tuttavuus minulle ja hänen roolinsa sadistisen herra Eppsin leikkikaluna, jää lähtemättömästi mieleen. Lupitankin kohdalla en ihmettelisi, jos naissivuosan palkinto napsahtaisi hänelle, varsinkin kun en ole Lawrencen suoritusta vielä nähnyt. Oma miesnäyttelijäsuosikkini Michael Fassbender tekee tässä niin vastenmielisisen roolin, että pitää varmaankin katsoa häneltä taas jotain huomattavasti mukavampaa, että saan irrottetua nimen irti Eppsin sairaasta hahmosta. Muista nimekkäistä näyttelijöistä on sanomattakin selvää, että Benedict Cumberbatch sekä Brad Pitt tekevät molemmat hyvää työtä. Yllätyin myös bongatessani "Hushpuppyn" eli Quvenzhane Wallisin Solomonin tyttären roolista. 

12 Years a Slave on tunteita riipivän realistinen ja armoton kuvaus todellisista tapahtumista ehdottoman hienon ja vaikuttavan elokuvan muodossa.

Beasts of the Southern Wild

Kuva täältä

Ohjaaja: Benh Zeitlin
Käsikirjoitus: (perustuu Lucy Alibarin teokseen Juicy and Delicious) Lucy Alibar & Benh Zeitlin
Musiikki: Dan Romer & Benh Zeitlin
Pääosissa: Quvenzhane Wallis, Dwight Henry, Levy Easterly, Gina Montana & Lowell Landes
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: 12

Hushpuppy asuu isänsä kanssa saarella, josta paikalliset käyttävät nimitystä "Bathtub". Paikka on eristyksessä muusta maailmasta, koska muu maailma on suojassa tulvamuurin takana. Ulkopuolisen näkökulmasta sivistymätön yhteisö elää omaa elämäänsä varsin onnellisena ravunpyynnin ja vettä vahvemman juonnin ohella. Hushpuppyn äkkipikainen ja ankara isä Wink asuu eri talossa kuin tyttärensä ja yhteiselo menee aina omalla painollaan. Suuren myrskyn pyyhkäistessä Bathtubin yli, joutuu jäljelle jääneet asukkaat vetämään yhtä köyttä jatkaakseen eloaan, vaikka kaikki elollinen tuntuu pyyhkiytyneen heidän ympäriltään. Yhteisö on valmis taistelemaan kotinsa puolesta, vaikka ulkopuoliset yrittävätkin viedä heidät "turvaan". Lisäksi Hushpuppyn isän tila huononee mystisen sairauden edetessä. Samaan aikaan napajäät murtuvat ja niiden kätköistä pääsevät vapaaksi Aurochs:t, jotka aloittavat marssinsa pyyhkien kaiken tieltään.

Beasts of the Southern Wildin minut ajoi katsomaan sen saama huomio ja tottakai Oscar-ehdokkuudet. Trailerin näkemisen jälkeen viimeistään oli selvää, että tämä on kyllä nähtävä ja näkemisen arvoinen se olikin. Lapsen näkökulmasta kerrottu tarina on viaton ja rehellinen, eikä tuomitse toisten tapaa elää. Toinen puoli tarinaa välittyy katsojalle, joka on yleensä katsomassa asioita "sivistyneen maailman" näkökulmasta, joka luulee tekevänsä oikein. Hushpuppyn oma mielikuvitus värittää tarinaa ja kulminoituu kohtaamiseen Aurochs:ien kanssa. 

Kuva täältä

Tekniseltä kantilta huomaa kyllä, että ei ole suuresta massatuotannosta kyse. Tämä näkyy laajoissa ilmakuvissa, joissa kuvanlaatu on selkeästi heikkolaatuista. Asiaan kiinnittää huomiota, mutta se ei millään muotoa pilaa mitään katsomiskokemuksesta ellei arvosta tarinaa enemmän kuvanlaatua. Tästä melkein pitäisi isojen tekijöiden ottaa oppia. 

Quvenzhane Wallisin tulkitsema Huspuppy on ilman muuta elokuvan sydän. Ilmiömäinen tyttö oli vasta 5-vuotias koe-esiintyessään rooliin ja joutuikin valehtelemaan ikänsä päästääkseen edes yrittämään, koska ikäraja oli 6. Joskus pieni vale kannattaa kerran Quvenzhane Wallis on myös ehdolla tulevassa Oscar-gaalassa ja kaiken lisäksi nuorin ehdokas ikinä kyseisessä naispääosa kategoriassa. Allekirjoittanut tulee liputtamaan tytön voiton puolesta.

Beasts of the Southern Wild on kaikessa kurjuudessaan hieno, häkyllyttävä ja erikoinen. Se on Hushpuppyn tarina, jonka toivon säilyvän ja kulkevan vielä pitkään.