Ohjaaja: Chris Miller
Musiikki: Henry Jackman
Pääosissa: Antonio Banderas, Salma Hayek, Zach Galifianakis, Billy Bob Thornton, Amy Sedaris, Guillermo del Toro, Constance Marie, Zeus Mendoza, Mike Mitchell,
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 7
Saapasjalkakissan oma elokuva kertoo kissimirrimme ajoista ennen Shrek-elokuvia, kun tämä vielä ratsasti seikkailuihin zorromaisissa maisemissa. Saapasjalkakissan korviin kantautuu huhuja tarunhohtoisesta aarteesta linnassa pilvien päällä. Tämä aarre on aitoja kultamunia muniva kana ja päästäkseen tarpeeksi korkealle, tulee löytää taikapavut, joista kylvön jälkeen kasvaa köynnös aina ylös asti. Kisu saa vihiä papujen olinpaikasta ja huomaa myös pian ettei ole ainoa viiksekäs niiden jäljillä. Saapasjalkakissa törmää tätä kautta vanhaan tuttuunsa Tyyris Tylleröön, jota vastaan hänellä on kipeitä muistoja menneisyydestä. Lapsuuden verhoa raotetaan, josta selviää heidän olleen aikanaan kuin veljet ja tämän sekä Tyyriksen tietojen nojalla suostuu Saapasjalkakissa yhteistyöhön vielä kerran.
Saapasjalkaskissa on tyylipuhdas ja visuaaliselta ilmeeltään hiotun hieno. Auringon lasku näyttää upealta tavallisessakin elokuvassa, mutta näiden animaatiovelhojen jäljiltä se loimuaa väreissä. Laajalle kantavissa maisemakuvissa 3D:lle on peräti jonkinmoista virkaa. Itse saapasjalkakissa istuu maailmaansa kuin nakutettu, vaikka iso osa muista hahmoista ovatkin tavallisia immeisiä. Originaalissa versiossa ääninäyttelijöistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaan jokainen istuu hahmonsa olemukseen kuin nakutettu.
Huolimatta silmiämiellyttävästä, vauhdikkaasta ja viihteellisestä elokuvakokemuksesta, on Saapasjalkakissa Shrek elokuviin verrattuna sisällöllisesti auttamattomasti vajaampi. Itse tunnustautuneena Shrek fanina en löydä tästä samaa lämpöä, samaa satumaisuutta ja samaa vilpittömyyttä, kuin mitä etenkin ensimmäinen Shrek elokuva on pullollaan. Tämä ei herätä itsessäni samaa lapsenomaista ihastusta elokuvan maailmaan. Monissa arvosteluissa, mitä olen lukenut, on koettu virkistävänä se, että tämä ei ole niin saduilla vuorattu, kuin Shrekin fantasia maailma. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta toisaalta kun kuvittelen, että olisin saanut yhtä suuren määrän tarinoista ja saduista tuttuja elementtejä kuin Shrekeissä, niin olisin ollut varmasti otetumpi. Mieleenpainuvimmat hetket olivatkin Saapasjalkakissassa ne, mitkä voi kytkeä itselleen jo tuttuun asiaan: Tyyris Tyllerö, Jaakko ja pavunvarsi, "Taavi ja Anni" eli Jack and Jill ja itse "hanhiemo". Populäärikulttuurin viittaukset jäivät myös harmillisen vähäisiksi.
Saapasjalkakissa on menevä, hienonnäköinen ja kuuloinen elokuva, josta saa erilaisemman kokemuksen kuin hahmon aiemmista seikkailuista Shrek-elokuvissa, mikä voi olla joko hyvä tai huono puoli. Sopii isoille ja pienillekin kunhan muistaa, että vauhdikkuus saattaa yltyä hieman hurjaksi aivan pienille. Kissanomistajille suosittelen erityisesti, koska itsekin kahden pikku kollin omistajana huomasin huvittuvani kohdista, joissa päällimäinen ajatus oli jotain tyyliin "juuri noin meidänkin kissa tekee" :)
