Black Swan

Ohjaaja: Darren Aronofsky

Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Kassel, Winona Ryder & Barbara Hershey
Kesto: 1h 50min

Tutummista aiheista: täydellisyyden tavoittelu, tanssiminen ym.on koostettu teknisesti, visuaalisesti ja juonellisesti ehyt elokuvakokonaisuus. Darren ei petä meitä.

Natalie Portman esittää oscarinsa arvoisesti Nina Sayers:ia: nuorta, teknisesti pirun hyvää ja omistautunutta balettitanssijaa. Vincent Kassel on Thomas Leroy; baletin ohjaaja; jolla on suuri visio uudesta Joutsenlampi versiosta ja aikomus hylätä edellinen ykköstanssijansa Beth (Winona Ryder) uusilla vetovoimaisilla kasvoilla. Beth ei ota asiaa vastaan turhan hyvin Thomasin alkaessa etsiä uutta joutsenkuningatarta soolotanssijoittensa joukosta. Nina selviytyy ensikarsinnasta ja Thomas vakuuttaakin hänelle, että hän saisi roolin valkoisen joutsenen variaationsa perusteella vaikka siltä istumalta, mutta mustan joutsenen osuus ei vakuuta. Nina on aivan liian puhtoinen, miellyttämishaluinen ja jopa naiivi. Eräässä toisessa tanssijassa; Lilyssä (Mila Kunis); suorastaan huokuu mustan joutsenen viettelevyys ja tunteenpalo. Lily ei ole teknisesti lähelläkään Ninan tasoa, mutta hänen impulsiivisempi, nautinnollisempi tanssityyli on juuri se mikä Ninan pitäisi löytää itsestään, sisäinen musta joutsen. Seuraamme Ninan matkaa omaan pimeään puoleensa, hänen vajotessaan yhä kauemmas todellisuudesta.

Black Swan oli paljolti sitä mitä odotin pitkälti ohjaajan ansiosta, sillä Darren Aronofsky ei epäröi käyttää toimivaan draamaan tehokeinoina jopa suoranaisia kauhuelementtejä. Erilaiset vivahteet kiedotaan taidokkaasti yhteen ja loppua kohden todellisuuden hämärtymisen kuvaus on ihailtavaa katsella. Ihmisen psyykeen kuvaus ei ole helpoin homma tehdä, mutta tässä onnistutaan oivallisesti ja siihen vaikuttaa myös rooliinsa täydellisesti istuva Portman. Kunisilla ja Portmanillahan oli monen kuukauden fyysisestä treenamisesta huolimatta sijaisnäyttelijät vaativimpiin kohtiin. Kuitenkin kuten Helsingin Sanomien-sivuilla mainitaan Darren kertoo Natalien tehneen 90% työstä itse. Minä en kyllä tiedä baletista suoraan sanottuna yhtään mitään, mutta ainakin näin tavallisen tallaajan silmään se oli vaikuttavaa.

Pidin kovasti herkullisesta asetelmasta Ninan ja Lilyn välillä: toinen edustamassa tosi elämän valkeaa joutsenta ja toinen mustaa joutsenta. Muutoinkin elokuvan balettiesityksen juonikuvion lisäksi elokuvan oikeaan elämään on kudottu samaa juonikuviota ovelasti. Myös seksuaalisuus on vahvasti esillä oleva piirre, mutta sillä ei missään nimessä mässäillä, vaan se menee täysin luontevana osana elokuvaa.

Yhdyn kriitikoiden ylistyksiin ja totean Black Swanin olevan erityisen katsottava ja kiehtova elokuva siitä mitä ihmisen mieli yhdistettynä liian suuriin vaatimuksiin, voi saada aikaan.

traileri täällä