Cosi Fan Tutte

Sävellys: Wolgang Amadeus Mozart

Esityskieli: Italia

Ihan alkuun myönnän ettei minulla ole mitään kokemusta tai tietopohjaa oopperasta. Paitsi nyt. Eilen sain ainutlaatuisen tilaisuuden päästä katsomaan studio123:n oopperanäytöstä, Cosi Fan Tuttea.

Aikaisemmin on oopperasta puhuttaessa päähäni piirtynyt vain hyvin stereotypinen mielikuva: lihava nainen prameaan telttaan pukeutuneena holottaa menemään siansaksaa ja tätä katsoo vain ylisivistyneet ihmiset pokerinaamalla. Päätin kuitenkin jättää ennakkoluulot kotiin ja astua teatterin ovista sisään avoimen mielen kanssa. Se tosiaan kannatti.

Studio123:n ooppera näytökset ovat siis Lontoon Royal Opera Housen esitysten taltiointeja ja näitä on mahdollista kokea kerran kuukaudessa ja samasta taltioinnista on kaksi eri näytöstä peräkkäisinä päivinä. Väliaika tarjoiluineen sisältyy 23 euron lipun hintaan, ettei käy liian uuvuttavaksi. Aidon oopperan tunnelmaa jäljitellään niin punaisen maton avulla kuin salin valojen ajastamisella mukailemaan esitystä. Omalla kohdalla ainakin kävi niin, ettei aina muistanut olevansa elokuvateatterissa.

Itse Cosi Fan Tutte oli nykyaikaan sijoitettu versio klassisesta komediasta, jossa kyseenalaistetaan naisten uskollisuus vedonlyönnin avulla. Tarina on esitetty todella hauskasti ja monessa kohdassa hykertelin penkissäni. Laulajat olivat ilmeikkäitä ja eläytyivät upeasti roolinsa. En ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi, että oopperalaulajan pitää hallita täysin oma äänensä kuin myös uskottava näytteleminen. Melodiasta en tiedä miten sen kuului mennä, mutta kyllä tuo putkeen kuulosti menevän eikä äänet säröilleet edes hahmojen ”tanssiessa”. Juonessa pysyi erittäin hyvin mukana englannin kielisen tekstityksen avulla. Useasti henkilöt lauloivat saman asian kaksi kertaa peräkkäin, joten tekstin ehti lukea ja ymmärtää. Jos kuitenkin seuraaminen olisi osoittautunut haastavaksi olisi lisäapuna ollut käsiohjelma sisältäen molempien näytösten juonen.

Yleisön joukossa ei näkynyt myöskään stereotypisiä oopperankatselijoita: puuhkiin kietoutuneita naisia, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Itselleni ei tullut mitenkään alipukeutunut olo, vaikken ollut lähelläkään mitään linnanjuhliin valmista vaatetusta.

Tälläinen humoristinen nuorillekin sopiva ooppera tekii minuun yllättävän suuren vaikutuksen, enkä olisi uskonut löytäväni tästä niin suurta riemua. Myönnän, että nyt heräsi kiinnostus ylipäätänsä oopperaa kohtaan ja arvostus nousi suuresti ihan eri tasolle. Ooppera voi sittenkin olla minunlaisia varten.