"Mistä elokuvasta et odottanut pitäväsi? Olit skeptinen, ehkä joku muu pakotti katsomaan sen. Lopulta piditkin siitä paljon. Mikä leffa on ollut iloinen yllätys?"
Vuonna 2008 suostuin lähtemään mieheni elokuvaseuraksi katsomaan elokuvaa Indiana Jones-Kristallikallon valtakunta. Hän oli nähnyt aikaisemmat elokuvat ja odotti tätä osaa innolla. Minä päinvastoin en ollut nähnyt siinä vaiheessa ainuttakaan Indiana Jones elokuvaa, sillä jostain syystä nämä eivät olleet osa minun siihen astista elämää, eikä minua oikeastaan kiinnostanut tutustuakkaan. Sillä: "mitä hohdokasta voi muka olla Harrison Fordissa hillumassa ruoskan ja hatun kanssa olevinaan niin macho äijää niin macho äijää?" Vaikka minulle kuinka etukäteen oli kerrottu tiivistelmä näistä elokuvista ja tyypillisistä jutuista, mitä elokuvissa esiintyy en löytänyt huumoria läheskään samalla tasolla näistä tempauksista kuin mieheni. Elokuvan jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että en tule ymmärtämään tai edes sietämään kyseistä elokuvaa ennenkuin olen katsonut ne kolme elokuvaa, jotka sitä edelsivät.
Nyt en kuollaksenikaan muista ajankohtaa milloin tarkalleen katsoin nämä kolme muuta, mutta muistan kyllä fiilikset ensimmäisen leffan jälkeen "omg, mitä olen missannut!" ja "miksei kukaan kertonut että tässä on Gimli??". Kadonneen aarten metsästäjät esittelee Indiana Jonesin, karismaattisen arkeologi hemmon, joka silmälasit nenällään ja puku päällä on kunnioitettava professori ja toisaalta fedora hattu päässä, ruoska kourassa ja nahkatakissaan seikkailuja kaihtamaton sankarihahmo. Elokuvan tyylissä ja huumorissa oli samaa kuin upeassa Star Wars-saagassa, joten se oli helposti lähestyttävissä. Siltikään en ollut vielä täysin myyty.
Tuomion Temppelin pärähtäessä käyntiin tiedät jo kuka kukin on ja mitä voi odottaa. Olo ei ole enää ollenkaan ulkopuolinen, sillä tunnet elokuvan maneerit, mutta silti siinä on aivan uutta katsottavaa. Seikkailua ja rytinää on enemmän kuin laki sallii ja jopa yhdeksi ärsyttävimmäksi elokuva hahmoksi listattu Willie Scott naurattaa ja piristää erilaisuudellaan.
Indiana Jonesin ollessa nyt tuttu katsojalle, voidaan Viimeisessä ristiretkessä valoittaa hänen menneisyyttään. Isäukkokin pääsee valkokankaalle suhu-s sean conneryn muodossa. Tarina lähentelee ensimmäisen osan vetovoimaa. Ympyrä sulkeutuu.
Alkuperäisen kolmikon jälkeen Kristallikallon valtakuntaa katsoo uusin silmin "ei tää nyt niin huono ollutkaan!"
Movie monday haaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti