Pidin kotosohvalla kolmen elokuvan maratonin (tosin yksi katsottiin vasta seuraavana päivänä, mutta kuitenkin), joka koostui kolmesta elokuvasta: The Terminator, The Prestige & Star Trek. Elokuvilla yhteistä on se, että ne kotiutuivat samalla reissulla kirppikseltä monen muun elokuvan kanssa ja arvoisa Mitokondrio toivoi kommentissaan näiden kolmen katsastamista ja arvostelua. Tässä siis ajatelmia:
Terminator
1984, Yhdysvallat
Ohjaaja: James Cameron
Pääosissa: Arnold
Schwarzenegger, Linda Hamilton, Michael Biehn, Paul Winfield, Lance Henriksen
& Earl Boen
Ikäraja: 15
Kesto: 1h 43min
Tulevaisuuden uhkakuvia maalaa seinille Terminator elokuva,
jonka synkässä tulevaisuuden näkymässä koneet ovat ottaneet ylivallan
ihmiskunnasta. Joukko vastarintaan kuuluvia ihmisiä pitää kiinni
eloonjäämisestään ja on onnistunut pysymään vielä toistaiseksi piilossa
tappavilta koneilta. Vihulaiset masiinat tulevat kuitenkin keksineeksi keinon
päättää sodan omaksi edukseen lähettämällä tuhoamiseen erikoistuneen kyborgin
takaisin menneisyyteen ja eliminoimalla vastarinnan johtohahmon John Connorin
äidin, Sarah Connorin. Ihmiset eivät jää aikailemaan, vaan lähettävät perään
oman sankarinsa Kyle Reesen tekemään kaikkensa, jotta Sarah säilyy hengissä.
The Terminator on jäänyt aikaisemmin minulta katsomatta hyvin pitkälti ennakkoluulojen perusteella: Iso Arska rymistelee aseiden kanssa ja paukuttaa menemään syystä x eli en siis tiennyt scifi-ulottuvuudesta moniin vuosiin alkuunkaan. Vasta tämän tullessa tässä muutamien vuosien sisään nenäni eteen toistuvasti monien väittäessä sitä klassikkoelokuvaksi, edelläkävijäksi jne. ja viimeistään sen nimen komeiltua 1001-elokuvaa.. –kirjassa, heräsi uteliaisuuteni. Pakkohan se oli selvittää, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. The Terminator osoittautui luulojani paremmaksi elokuvaksi kyllä, etenkin ollessamme ahdistavassa tulevassa ja ilman muuta tehosteet ovat hemmetin hyvät. Kuitenkaan ei tämä nyt niin maata mullistava ollut, että tulisin katsomaan sitä välttämättä uudemman kerran, vaikka jatko-osat haluankin nähdä. Nyt se on kuitattu ja ruksi kirjaan.
The Terminator on jäänyt aikaisemmin minulta katsomatta hyvin pitkälti ennakkoluulojen perusteella: Iso Arska rymistelee aseiden kanssa ja paukuttaa menemään syystä x eli en siis tiennyt scifi-ulottuvuudesta moniin vuosiin alkuunkaan. Vasta tämän tullessa tässä muutamien vuosien sisään nenäni eteen toistuvasti monien väittäessä sitä klassikkoelokuvaksi, edelläkävijäksi jne. ja viimeistään sen nimen komeiltua 1001-elokuvaa.. –kirjassa, heräsi uteliaisuuteni. Pakkohan se oli selvittää, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. The Terminator osoittautui luulojani paremmaksi elokuvaksi kyllä, etenkin ollessamme ahdistavassa tulevassa ja ilman muuta tehosteet ovat hemmetin hyvät. Kuitenkaan ei tämä nyt niin maata mullistava ollut, että tulisin katsomaan sitä välttämättä uudemman kerran, vaikka jatko-osat haluankin nähdä. Nyt se on kuitattu ja ruksi kirjaan.
The Prestige
2006, Yhdysvallat
Ohjaaja: Christopher Nolan
Pääosissa: Hugh
Jackman, Christian Bale, Michael Caine, Piper Perabo, Rebecca Hall, Scarlett
Johansson, David Bowie, Andy Serkis
Ikäraja: 11
Kesto: 2h 5min
Prestigessä kaksi lahjakasta taikurin alkua ja ystävystä
toimivat avustajina itseään tunnetummalle silmänkääntäjälle. Erään tempun
mennessä pahimmalla tavalla pieleen, aiheuttaa se ystävyyden katkeamisen,
keskinäisen kilpailun ja loputtoman katkeruuden hautomisen toista kohtaan. Ajan kuluessa molemmat toteuttavat itseään
taikuuden estradilla täysin tietoisina toisen tarkkailevista silmistä. Molemmat
ovat valmiita tekemään mitä vain saadakseen selville toisen salaisuudet ja
samalla laittamaan likoon vaikka oman henkensä kehittääkseen tempun, joka lyö
kilpailijan laudalta.
Inceptionin, Batman trilogian ja Mementon nähneenä olen uskaltanut joka kerta odottaa Nolanilta suuria ja Prestigen olen vain odottanut osuvan tielleni katsomisnautintoa varten. Odotuksiin ohjaajanero vastaa jälleen kerran ja loppupuolen viimeiset verhojen avaukset lyövät hänelle tyypilliseen tapaan katsojan ällikällä. Vaikka kuinka koitin katsella vihjeitä matkan varrella ja terästää hoksottimeni, osasin vain pieniä paloja yhdistää toisiinsa suuresta kokonaisuudesta ennen korttien lyömistä pöytään. Elokuvan tapahtumat jää mukavasti pyörimään päähän ja jälkikäteen huomaa tajuavansa kuinka paljon vihjeitä olikaan matkan varrella ja kuinka pienestä oudosta tunteesta huolimatta ei niihin katsomishetkellä kuitenkaan perehtynyt, vaan antoi liukua käsistä pois. Nerokasta jälleen herra Nolan, nerokasta.
Inceptionin, Batman trilogian ja Mementon nähneenä olen uskaltanut joka kerta odottaa Nolanilta suuria ja Prestigen olen vain odottanut osuvan tielleni katsomisnautintoa varten. Odotuksiin ohjaajanero vastaa jälleen kerran ja loppupuolen viimeiset verhojen avaukset lyövät hänelle tyypilliseen tapaan katsojan ällikällä. Vaikka kuinka koitin katsella vihjeitä matkan varrella ja terästää hoksottimeni, osasin vain pieniä paloja yhdistää toisiinsa suuresta kokonaisuudesta ennen korttien lyömistä pöytään. Elokuvan tapahtumat jää mukavasti pyörimään päähän ja jälkikäteen huomaa tajuavansa kuinka paljon vihjeitä olikaan matkan varrella ja kuinka pienestä oudosta tunteesta huolimatta ei niihin katsomishetkellä kuitenkaan perehtynyt, vaan antoi liukua käsistä pois. Nerokasta jälleen herra Nolan, nerokasta.
Star Trek
2009, Yhdysvallat/Saksa
Ohjaaja: J. J. Abrams
Pääosissa: Chris
Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Eric Bana, Zoe Saldana, Simon Pegg, Anton
Yelchin, John Cho, Leonard Nimoy, Winona Ryder, Chris Hemsworth, Jennifer
Morrison
Ikäraja: 13
Kesto: 2h 2min
Romulaanien sota-alus Narada hyökkää liiton aluksen USS
Kelvinin kimppuun surmaten sen kapteenin. Kapteenin seuraaja George Kirk
evakuoi kaikki muut pois aluksesta, mukaan lukien vaimonsa, jolla on juuri
käynnistymässä synnytys. George uhraa itsensä aluksen mukana taatakseen
tulevaisuuden muille ja ennen kaikkea juuri syntyneelle pojalleen. Myöhemmin
näemme aikuisen James Kirkin viettämässä huithapeli elämää kaiken maailman
juottoloissa, josta tähtilaivaston upseeri saa hänet suostuteltua liittymään
tähtilaivastoon. Laivastoon liittyy myös puoliksi vulcanuslainen Spock, jolla
ei natsaa sitten yhtään Kirkin kanssa. Kirk onnistuukin hankkimaan itsellensä
sanktiota, jonka ansiosta häntä ei päästetä pelastusoperaatioon mukaan. Kirkin
kanssa kaverustunut lääkintähemmo McKoy kuitenkin saa juonittua kaverinsa
mukaan lennolle. Kirkin luvaton läsnäolo osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi
hänen tajuttuaan asioita, joita muut eivät ole huomanneet. Narada alus on
menneisyyden tavoin jälleen muodostamassa uhkaa. Kirkin täytyy kohdata
kuitenkin ensin tulevaisuus voidaakseen vaikuttaa nykytilanteeseen.
Star Trekin uudemman vanhemman leffaversion olen halunnut nähdä sen uusimman uudemman katsomisen jälkeen. Se sai minut ihan totaalisen pauloihinsa ja halun tutustua tähän maailmaan lisää. Näistä maratonin kolmesta tekeleestä uskaltaisin sanoa tämän viimeisen kolahtaneen itseeni kaikista eniten, vaikka Prestige olikin niin nerokas. Star Trek:ssä on sitä ihanaa seikkailunmakua, joka vie mukanaan, hyvin samanlaista kuin mistä nautin rakkaissa Star Wars:eissa (joo laitoin ne jopa samaan lauseeseen!). Jaksoin jännittää hahmojen puolesta, vaikka järki sanoi ”Ei tuo kuole, sä näit sen jo siinä jatko-osassa” mutta silti olen täysillä mukana ja pidätän hengitystä.
Star Trekin uudemman vanhemman leffaversion olen halunnut nähdä sen uusimman uudemman katsomisen jälkeen. Se sai minut ihan totaalisen pauloihinsa ja halun tutustua tähän maailmaan lisää. Näistä maratonin kolmesta tekeleestä uskaltaisin sanoa tämän viimeisen kolahtaneen itseeni kaikista eniten, vaikka Prestige olikin niin nerokas. Star Trek:ssä on sitä ihanaa seikkailunmakua, joka vie mukanaan, hyvin samanlaista kuin mistä nautin rakkaissa Star Wars:eissa (joo laitoin ne jopa samaan lauseeseen!). Jaksoin jännittää hahmojen puolesta, vaikka järki sanoi ”Ei tuo kuole, sä näit sen jo siinä jatko-osassa” mutta silti olen täysillä mukana ja pidätän hengitystä.
PS. Älytöntä, että Kirkin vanhemmat on Emma Swan ja Thor!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti