Frozen - huurteinen seikkailu

Ohjaaja: Chris Buck & Jennifer Lee
Käsikirjoitus: Jennifer Lee
Musiikki: Christophe Beck
Pääosissa: Kristen Bell & Idina Menzel
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: 7 

Kaksi siniveristä siskosta, Anna ja Elsa, ovat asuneet suojassa ulkomaailmalta palatsin suojelevien seinien takana Arendellen kaupungissa. Lapsena tytöt olivat toistensa parhaat kaverit, mutta isosisko ja kruununperillinen Elsa on vetäytynyt omiin oloihinsa ja Anna on aikoja sitten luopunut yrityksistä ottaa kontaktia jäisesti käyttäytyvään siskoonsa. Kruunajaisten kolkuttaessa ovelle on asioihin tuleva muutos ja viimein ovien avauduttava ulkomaailmalle Elsan noustessa valtaistuimelle. Syy eristyksen takaa paljastuu kuitenkin kaikkien silmien edessä, kun Elsan talviset taikavoimat pääsevät valloilleen ja kaiken häpeän tähden, nuori nainen pakenee vuorille piiloon maailmalta. Samalla Elsa tulee luoneeksi ikuisen talven koko valtakuntaan, joka vain pahenee pahenemistaan. Anna ei suostu kuuntelemaan ihmisten syyttelyä siskostaan, vaan lähtee tämän perään.

Palatsi, upeita jäisiä maisemia, prinsessoja, musikaalinumeroita, prinssejä, koiramainen poro ja hassu lumiukko.. Sanomattakin selvää, että tälläinen uppoaa tälläiseen disney hörhöön. Samankaltaisuuksia on Kaksin karkuteillä elokuvaan aina hahmojen ulkonäköä myöten, mutta tämä on vain pelkkää plussaa. Lumikuningatar sadusta alkukipinän saanut  elokuva on taianomainen katsella ja kokea sekä viihdyttää yhtä lailla sitä perheen vanhintakin. Katsomani versio oli originaali, jolla piti olla viimeinen näytöspäivä, mutta erittäin positiivisen yleisörynnäkön takia, se saattaa saada jatkoaikaa tai ainakin nostaa tulevien kuvien osalta originaalien saantiyrityksiä. Ja tosissaan bongasin tästä yleisöstä vain yhden lapsen.

Disney on ottanut onkeensa mitä tulee naishahmoihin ja heidän esitystapaansa. Yhä enemmän ovat prinsessat pikemminkin sankarittaria, eikä pelastettavia hempukoita. Eritoten Disney Pixarin edellinen prinsessa Merida Urheasta on vallan loistava roolimalli, joka rikkoo kaavaa myös siinä, että hänellä ei ole edes prinssiä. Edellinen Disney klassikko Räyhä-ralf ei tuonut kankaalle lainkaan prinsessoja (jos ei Daisyä ja Peachiä lasketa), mutta sisälsi yhtä lailla merkittäviä naissivuosia. Urhean tavoin Frozen:ssa pääosassa oleva rakkaus ei olekaan sitä prinssi&prinsessa sorttia, vaan tälläkin kertaa ratkaisevampaa on siskosten välittäminen toisistaan. Frozen velmuilee silti klassisen prinsessa&prinssi kaavan kanssa ja onhan se aww saada loppuun sitäkin.

Molemmat siskokset ovat onnistuneita hahmoja. Anna on avoimempi ja lämminhenkisempi, myös huomattavasti lapsekkaampi sekä impulsiivisempi. Elsa on olosuhteidenkin pakosta eristäytynyt, itsenäinen, pidättyväinen ja vastuuntuntoinen esikoinen. Antoisimpia hetkiä onkin Elsan "Let it go" laulunumero, jossa hän saa päästää viimein itsensä valloilleen. Yhtä lailla kaikkensa kohtaukseen antaa Idina Menzel huimalla laulusuorituksellaan. Kuuntelin jokin aika sitten myös Demi Lovaton version biisistä, mutta siinä ei ole ollenkaan samaa sielua kuin Idinan versiossa. En muutenkaan ymmärrä näiden toisten versioiden päälle disney leffoissa. Parempi puolisko huomautti myös sisko hahmoista uuden näkökulman, jossa he edustavat erilaisia persoonallisuuden ääripäitä: Anna on ekstrovertti ja Elsa on introvertti. 

Frozen on toisaalta sitä tuttua ja turvallista, ihanaa ja satumaista Disney kauraa, mutta puhaltaa myös hieman uusia tuulia satuperinteisiin. Sopii kaikille!



 
P.S. Frozeniin piilotettuja juttuja täällä