Mad Max: Fury Road

Ohjaaja: George Miller
Käsikirjoitus: Nick Lathouris, Brendan McCarthy & George Miller
Musiikki: Junkie XL
Pääosissa: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult, Rosie Huntingon-Whiteley, Zöe Kravitz, Hugh Keays-Byrne, Riley Keough, Abbey Lee Kershaw &  Courtney Eaton
Kesto: 2h 1min
Ikäraja: 16

Aikaisempien Mad Max-klassikoiden tapaan elämme ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa maisemat ovat pääasiassa karua erämaata ja ihmiset sitäkin karumpia. Max Rockatansky (Hardy) on juro ja hiljainen kaveri, jota vainoaa omat menneisyyden haamut. Yksinäiselle kulkurille sattuu vastaan huonompi päivä, kun hän jää Immortan Joe (Keays-Byrne) nimisen ison jehun ja tätä jumaloivan kultin vangiksi. Immortan Joen sotapäällikkö Furiosa (Theron) puolestaan on lähdössä huristelemaan sotarekallaan hakemaan polttoainetta, mistäpä muualta kuin Bensakaupungista. Vasta Furiosan lähdön jälkeen Immortan Joe huomaa, että häneltä on viety jotain arvokasta ja tästä raivostuneena hän lähettää aivopestyt "sotapoikansa" Furiosan perään. Max joutuu tahtomattamaan mukaan tälle ajoreissulle. 

Mad Max: Fury Road ei ole varsinaisesti suora jatko-osa George Millerin vanhalle kolmikolle, vaan enemmänkin reboot-elokuva. Sama maailma ja lähes sama Max, mutta ihan oma juonensa. Aikaisempien elokuvien näkeminen ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta jos siihen ryhtyy, ne kannattaa katsoa ennen tämän elokuvan näkemistä, sillä uusi Mad Max on niihin nähden vain niin ylivoimainen, joten väkisinkin se voi latistaa vanhojen kuvien maistuvuutta. Itse onnistuin katsomaan vanhan kolmikon juuri parahiksi ennen Fury Roadin ensi-iltaa ja niistäkin tein oman ruodintani.

Fury Roadin ympärillä pyöri tosiaan kohina jo ennen ensi-iltaa, kun malttamaton fanikunta yritti pysyä vielä housuissaan ja asiaa ei helpottanut, kun kriitikotkin suitsuttivat kilvan uutta elokuvaa. On erittäin harvinaista lukea niin yksimielistä ylistystä yhdestä ja samasta elokuvasta. Vielä harvinaisempaa on, että tavalliset tallaajat ja arvostelijat ovat täysin samaa mieltä keskenään, mikä osoittautui ensi-illan jälkeen todeksi. Omat odotukset olivat korkealla jo elokuvaan mennessä, enkä katsonut aiheelliseksi vääntää hypetysnappia yhtään sen pienemmälle. Fury Road vastasi korkeisiin odotuksiin yhtä kovaa ja korkealta.

Fury Road on omassa post-apokalyptisessa toimintagenressään tehnyt jo elokuvahistoriaa ja noussut kirkkaasti pitämään ykkösijaa. Tämä on niitä elokuvia, joita muistellaan sitten parinkymmenen vuoden kuluttua ja vielä sen jälkeenkin. On käsittämätöntä, miten kaikkien näiden vuosien jälkeen jo 70-vuoden ikään ehtinyt George Miller onnistuu häikäisemään näinkin kirkkaasti ja melkein luomaan jotain täysin ennennäkemätöntä, vaikka se on rakentunutkin hänen ikivanhojen luomustensa siemenistä. Sen verran puulla päähän lyöty oli tämäkin katselija, että sai kyllä hetken hengähtää ennen kuin penkistä pystyi nousemaan. 

Elokuvan alku on jo sellaista hengästyttävää tykitystä, että siinä jäi popparit auttamatta toiselle sijalle. En muista milloin viimeksi olisi noin ryminällä elokuva temmannut mukaansa, eikä todellakaan millekään 3D-kikkailulle ollut tarvetta, tuntui ihan tarpeeksi olevansa mukana juoksussa. Kamera vie ja komeasti viekin, niinkin komeasti, että uskaltaisin povata Akatemiankin huomioivan tämän ensi vuonna (muussa tapauksessa sokeita ovat). On toki muitakin osioita, joista Fury Road voisi ehdokkuuksia kahmia, en näe ollenkaan mahdottomana. Erikoistehosteita ei ole käytetty liian kanssa, vaan kaikki mahdollinen on toteutettu peltiä venyttäen ja stuttien avustuksella. Tämä autenttisuus on varmasti myös yksi syy, miksi ne (tavallisesti ei kovin suuresti vetoavat) takaa-ajo kohtaukset, tuntuvatkin nyt tarpeeksi aidolta. 

Hardyn Max on kokonaisuudessaan onnistunut päivitys. Aikaisempien osien kohdalla olen kipuillut Gibsonin Maxin etäisyyden kanssa, se yhteyden saaminen kun ei ole onnistunut, kuin muiden hahmojen kautta ja oikein pinnistäen ja ponnistaen. Hardyllä on lähes tulkoon sama ominaisuus, kuin Ryan Goslingilla Drive elokuvassa: hän osaa jotenkin kummassa viestiä muuten kuin pelkästään sanoin. Theronin Furiosa on päheä hahmo ja voisi ajatella jopa, että jakaa päähenkilöpaikan Maxin kanssa, koska molemmilla on yhtä lailla ruutuaikaa ja molempien tarina on yhtä tärkeä. Näyttelijöiden nimetkin pomsahtavat yhtä aikaa ruudulle elokuvan alussa. Sivuroolista täytyy nostaa esiin Nicholas Houltin sotapoika Nux, jonka olalle lankeaa hahmokunnan pisin kehityskaari. Huomatkaa myös itse Immortan Joe eli Hugh Keays-Byrne, joka esitti merkittävää roolia jo ensimmäisessä Mad Max-elokuvassa.

Mad Max: Fury Road on tuleva kulttielokuva, oman genrensä legenda, joka kannattaa katsoa jo nyt.

Virallisen trailerin sijaan (jossa näytetään mielestäni liikaa) fanipohjainen versio oikeasta soundtrackistä poikkeavalla, mutta joskin osuvalla biisillä: