Suffragette

Ohjaaja: Sarah Gavron
Käsikirjoitus: Abi Morgan
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Carey Mulligan, Helena Bonham Carter, Anne-Marie Duff, Brendan Gleeson, Ben Whishaw & Meryl Streep
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: 12 

Suffragette kertoo taistelusta naisten äänioikeuden saamikseksi 1910-luvun Britanniassa yhden työläisnaisen näkövinkkelistä. Maud Watts (Mulligan) on työskennellyt pyykkärin hommissa jo nuoresta tytöstä lähtien täysin alipalkattuna ja fyysisesti erittäin haastavissa olosuhteissa, mutta hän onkin vain nainen. Hän sattuu näkemään työkaverinsa toteuttamassa suffragettien eli äänioikeuttansa vaativien naisten aktivistitekoa eli rikkomassa ikkunoita huutojen saattelemana. Maud saadaan mukaan seuraamaan parlamentin päätöksen julistusta siitä, otetaanko naisten äänioikeus käsittelyyn. Valtiovarainministeri syö kuitenkin antamansa lupaukset ja ajaa suffragetit äärimmäiseen taistoon oikeuksiensa puolesta. Maud ei voi myöskään kääntää enää selkäänsä kanssasisarilleen, vaikka joutuukin maksamaan taistostaan vielä kovan hinnan.

Suffragette on näitä elokuvia, joista huokuu jo trailerista, että ollaan niin tärkeän asian äärellä, että sitä ei voi jättää katsomatta. Oikeastaan jo leimat "naisten äänioikeus" ja "Meryl Streep" olivat jo enemmän kuin riittävät. Meryl Streepin osuus on kyllä hyvin lyhyt, mutta sitäkin vaikuttavampi hänen kanavoidessaan tosielämän Emmeline Pankhurstia, joka oli suffragettien kärkinimiä ja naisliikkeen perustajia. Taistelu epäoikeudenmukaisuutta vastaan on varsin toistuva ja toimiva teema, mutta nimenomaan naisten äänioikeus-taisteluista en muista kovin montakaan elokuvaa. Pahimmat taistelut tasa-arvosta ovat kyllä jo takanapäin, mutta tätä voi silti riisuttuna versiona pitää rinnasteena valitettavasti vielä tänäkin päivänä käytyihin seksuaalivähemmistöjen taisteluihin. 

Suffragette oli varsin tunnerikas katsomiskokemus, vuoroin se herättää pakahduttavan taisteluhalun ja vuoroin lyö maahan päähenkilön kokemusten myötä ja sitten toisaalta tiedät kuitenkin kokoajan, että oikeus vielä tapahtuu, sillä hengität sitä vapautta itsekin. Maud ei pohjaa todelliseen henkilöön, mutta edustaa sitä tavallista naista, joten hänen kokemuksensa kertovat liikaakiin, mitä aikanaan tapahtui. Elokuvan jälkeen oli varsin voimaantunut olo, kuin myös perin nöyrä kaikesta siitä, mitä joskus on sinunkin eteesi tehty. Arvostan myös todella, että vaikka kyseenalaisia keinoja käytettiinkiin herättämään pahvipäiden huomio, ei vaaraa aiheutettu tarkoituksella muille ihmisille, vaan suffragetit itse ottivat isoimman osuman. 

Carey Mulligan istuu jälleen menneeseen maailmaan, viimeksi hän oli varsin Kaukana maailman menosta. Alkuun ehkä ajattelin josko hän on liian haavoittuvaisen oloinen tähän osaan, mutta oikeastaan se sopiikin Maudiin, joka on vielä alussa tottumaton ottamaan vastaan yhteiskunnan kovempia iskuja. Pidemmälle edetessä hän karaistuu, kunnes lopulta hänellä ei ole enää mitään hävittävää, joten häntä ei saa enää järkähtämään. Helena Bonham Carter oli myös varsin onnistunut Edith Ellynin roolissaan ja virkistävää nähdä hänet vakavammassa draamapainotteisessa osassa ylipäätänsä. Itselleni tuntematon Anne-Marie Duff on myös todella vakuuttava Violet Millerin roolissa. 

Suffragette on tunteita herättävä elokuva yhdestä menneen maailman merkittävimmästä kamppailusta sortoa vastaan.  

P.S. Ainoa huono puoli elokuvassa oli, että lopputeksteissä ei mainittu Suomea, jossa äänioikeus annettiin naisille ensimmäisenä Euroopassa.