Viidakkokirja

Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Marks, perustuu Rudyard Kiplingin kirjaan Viidakkokirja
Musiikki: John Debney
Pääosissa: Neel Sethi, Ben Kingsley, Bill Murray, Idris Elba, Lupita Nyong'o, Scarlett Johansson, Giancarlo Esposito & Christopher Walken
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: 12

Mowgli (Sethi) on ihmisen pentu, jonka sudet ovat kasvattaneet hänen jäädessään orvoksi. Täysin osa laumaa hän ei kuitenkaan ole, sillä hän ei kykene samaan kuin sudet, vaikka kuinka kovasti yrittäisikin. Mowglin ja susilauman elossa mukana häärivä pantteri Bagheera (Kingsley) tuomitsee myös pojan käyttämät "ihmisen temput", sillä niillä ei ole sijaa viidakossa. Kuivuuden tuoma aselepo ajaa kaikki eläimet samalle juomapaikalle, jolloin tiikeri Shere Khan (Elba) pistää merkille ihmisen pennun ja julistaa tämän omaksi saaliikseen heti kuivan kauden päätyttyä. Susilauma pitää varsin eripuraisen neuvottelun pojan kohtalosta, mutta Mowgli tekee päätöksen heidän puolestaan ja päättää jättää lauman palatakseen omiensa pariin.

Kiplingin klassikkosatu Viidakkokirja on muotoutunut nykypäivän muotoon varsin taidokkaiden tietokonevelhojen toimesta. Nuorta Neel Sethiä ja satunnaisia pikkulavasteita lukuunottamatta kaikki muu on luotu digitaalisesti. Kirjan ohella lähteenä on toiminut Disneyn aikaisempi animoitu koko perheen versio vuodelta 1967. Ohjaajan paikalla istuu ainakin minut jo henkilöohjauksen puolesta vakuuttanut Jon Favreau, jonka aikaisempia natsoja on muun muassa Iron Man-elokuvat. Ääninäyttelijöiden joukko on myös aikamoinen, jota jo ennakkoon pääsi hypettämään. Hienoista palasista huolimatta menin silti katsomaan Viidakkokirjaa pienellä varauksella, koska uusintaversioissa on aina suuri lässähtämisriski, joka tuntuu sitäkin ikävämmältä, jos on ollut valmiiksi liian täpinöissään.
Viidakkokirja tekikin sitten kaikkea muuta kuin lässähti, sillä se paljastui oikein mainioksi tapaukseksi.  

Vaikka tiesin etukäteen elokuvan ikärajankin olevan korkeahko satukirjaan pohjaavaksi elokuvaksi, olin silti yllättynyt kuinka hurjaksi meno välillä äityi. Mitään turhan raakaa tai väkivaltaista ei siis elokuvassa ole, mutta se jännitys! Monen monta takaa-ajokohtausta tai muuta tykytystä aiheuttavaa kohtausta oli tarjolla ja tälläinen aikuinenkin katsoja huomasi puristavansa penkin käsinojia. Pelottavuuden puolesta täytyy nostaa hattua apinoiden kuninkaan Louien toteutukselle, joka on saanut vaikutteita esihistoriallisesta Gigantopithecus apinasta. Koko on niin massiivinen ja tapa, jolla kädellisten kuningas ensimmäistä kertaa edes esitellään on vähän seisauttava. Toisaalta en ole myöskään koskaan pelännyt näin paljon Shere Khania, johon on onnistuneen ulkoisen toteutuksen lisäksi ympätty vivahteita sivistyneestä psykopaatista. 

Pelottavista ja jännittävistä kohtauksista huolimatta, Viidakkokirja ei ole kauhean synkkä. Se on sopivalla tavalla satumainen ja tarjoilee esimerkiksi pari varsin tuttua musikaalinumeroa. Itseä kyllä häiristi näissä se, että tekstityksessä ei oltu käytetty sitä samaa suomennosta, joka on syöpynyt päähäni siitä vanhasta animaatiosta ("Pubbiduu mä haluun aivot suu-uuuun..." jne.). Tietokoneanimointi toimii kerrankin täysin elokuvan eduksi, kun muuten realistisen näköisissä maisemissa on värit vedetty aavistuksen satumaiseksi, juuri sen verran, että selkeästi animoidut eläimet uppoavat ympäristöön luonnollisen näköisesti. 

Ääninäyttelijät on valittu niin nappiin kuin vain olla ja voi. Aiemmin hehkuttamani astetta pelottavampien hahmojen takana häärii Idris Elba ja Christopher Walken, joista molemmat ovat ihan mielettömiä rooleissaan, etenkin kun jälkimmäinen pääsee vielä rallattelemaankin. Lupita Nyong'on pehmeä, mutta määrätietoinen ääni sopii juuri susiemolle, kun taas Scarlett Johanssonin uneen vaivuttava matalampi sointu istuu hyvin Kaa-käärmeelle, josta on tähän versioon tehty naispuoleinen. Ben Kingley on oiva vakavampana murahtelevana Bagherana, joka tarvittaessa näyttää sen petomaisen ärjynnänkin. Baloo-karhuna kuultava Bill Murray on myös aivan nappivalinta, karhu jopa (ainakin omaan silmääni) näyttää omituisella tavalla kyseiseltä näyttelijältä. Hämmästyttävän lahjakas nuori tulokas Neel Seth erottuu äänten joukosta näyttelijänkyvyillään, kun ajatteleekin millainen työ tällä on ollut näytellä lähes yksinomaan vain green screenin kera.

Viidakkokirja on todella jännittävä, mutta pohjimmiltaan varsin lupsakka kertomus satuklassikon pohjalta. Uudelleenfilmatisoinniksi erittäin hyvin onnistunut tapaus. Ikäraja on täysin aiheesta, joten ei sovi ihan koko perheelle.