Outolintu-sarja: Uskollinen

Ohjaaja: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky, Bill Collage, Adam Cooper & Noah Oppenheim, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Musiikki: Joseph Trapanese
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Jeff Daniels, Miles Teller, Ansel Elgort, Zoë Kravitz, Maggie Q, Naomi Watts, Ray Stevenson, Daniel Dae Kim, Bill Skargård & Octavia Spencer
Kesto: 2h 1min
Ikäraja: 12

Dystopisessa Chicagossa ovat entiset osastot (terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat) kaadettu alas ja Terävien ylivalta on nujerrettu. Osattomien johtohahmo Evelyn (Watts) heiluu väliaikaisesti vallan kahvassa ja määrää, että ympäröivien muurien portit pidetään vielä kiinni. Outolintu eli jokaiseen osastoon täydellisen sopiva Tris Prior (Woodley) oli kapinassa mukana ihan etunenässä, mutta ei suostu nyt asettumaan johtoasemaan, vaan hänellä on mielessään ihan omat suunnitelmat. Tris vähät välittää Evelynin määräyksistä ja lähtee oman pienen porukkansa kanssa ylittämään muuria. Sieltä he löytävät menneen maailman jäljet ja viimein selityksiä nykyiseen yhteiskuntajärjestelmään. 

Outolintu-sarjan kolmas elokuva, Uskollinen, on jatkoa edelliselle Kapinallinen-elokuvalle. Toinen elokuva oli jo huomattavasti ensimmäistä heikompi, joka ei ollut kummoinen sekään. Vaikka näillä ei tosissaan ole edes niin paljon yhteistä alati vertailuun joutuvan Nälkäpeli-sarjan kanssa, niin voisin rohjeta kyllä luonnehtia Outolintu-sarjaa "köyhän miehen Nälkäpeliksi". Uskollistakin lähdin katsomaan aivan nolla odotuksilla, juuri semmoisella tarvittavalla hömppä-asenteella. Kiinnostaa myös mihin nämä elokuvat johtaa, vaikka en meinaa aina muistaa edes mitä tarkalleen olikaan edellisessä elokuvassa, mutta kun on kerran aloitettu, niin ei jätetä leikkiä kesken.

Uskollinen oli oikeastaan juuri niin laimea keitos kuin saattoi ounastella, ei siis todellakaan tullut se yllätyksenä. Ei mitään suuren suuria paljastuksia tai kuumottelevia ihmistunteita, mutta kuitenkin sellaista ihan kivaa ajankulua. Tässä kyllä viimein selitetään Chicagon tilannetta ja osastojen syntyä, joka antoi jotain järkeä koko jaottelusysteemiin. Se tekee ihka ensimmäisestä elokuvasta jopa vielä himpun verran paremman, kun taustat on nyt selvillä. Mielenkiintoisesta systeemistä olisi saatu revittyä kyllä paljon paljon enemmänkin sisältöä, jossa sinne suuntaan olisi osattu kallistaa. Ja minä ihan totta luulin, että tämä on sarjan viimeinen elokuva, mutta näitä tuleekin vielä yksi (?!). Olisi voinut ihan hyvin loppua siihenkin, se tuntui ihan jännän avonaiselta ratkaisulta, vaikka muu loppurymistely olikin vähän meh. 

Visuaalinen puoli ja varsinkin erikoistehosteet ovat tässä, kuten edellisissäkin, aivan nannaa silmille. Puhumattakaan sitten näistä kaikista nuorista, kauniista ja rohkeista, joita on varsin kivat seurata kun karismaakin on todella monella (Teller, Elgort, Kravitz..). Varsinkin Shailene Woodley puskee huttuisen roolihahmonsa läpi silloin kun tälle ei ole taaskaan suvaittu antaa muuta rautaa kuin toimintakohtaukset. Theo James on valitettavasti jäämässä yhä enemmän jälkeen muista ja sitä voidaan vaan tiettyyn pisteeseen laittaa hahmon piikkiin. Watts ja Spencer näyttävät puolestaan sitä karismaattisempaa osaamista ja nämä konkarit ovat olleet myös yksi syy, miksi näitä kuvia jaksaa katsella.   

Outolintu-sarjan Uskollinen on uskollinen ainakin edellisen elokuvan tasolle. Aion kyllä silti katsastaa sen viimeisen, sen verran heräsi kuitenkin uteliaisuus. Suositukset lähinnä aiheesta ja edellisistä elokuvista kiinnostuneille.