Metsästäjä ja talvinen taistelu

Ohjaaja: Cedric Nicolas-Troyan
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Chris Hemsworth, Charlize Theron, Emily Blunt, Jessica Chastain, Sam Claflin, Nick Frost, Rob Brydon, Alexandra Roach, Sheridan Smith, Colin Morgan & Sope Dirisu
Kesto: 1h 54min
Ikäraja: 12 

Metsästäjä ja talvinen seikkailu on jatko-osa sekä esiosa vuoden 2012 elokuvalle Lumikki ja metsästäjä. Ajassa kauan ennen Lumikin valtakautta Ravenna (Theron) keräsi voimillaan hallintomaita taskuunsa. Ravennan pikkusiskon Freyan (Blunt) piilevät taikavoimat eivät olleet vielä tulleet esiin, eikä Freya uskonut edes saavuttavansa samaa kuin voimakas isosiskonsa. Langettuaan rakkauteen, Freya tulee kokeneeksi suuren menetyksen, jolloin hänen jäiset kykynsä heräävät. Koska rakkaus petti Freyan, ei hän usko enää sen todelliseen olemassaoloon, vaan tekee Elsat ja muuttaa kauas omaan jäälinnaansa. Lisäksi hän (omasta mielestään) pelastaa nuoria lapsia vanhemmiltaan, joista kasvattaa itselleen armeijallisen sotureita. Yksi näistä sotureista on tuttu metsästäjämme Eric (Hemsworth). Ajassa, jolloin Ravenna on jo kukistettu, piinaa tämän peili kuninkaallista hovia ja etenkin sen kuningatarta, Lumikkia. Freyan kuultuaan siskonsa vallan suurimman lähteen olevan vailla omistajaa, haluaa hän sen itselleen ja määrää armeijansa hankkimaan sen hinnalla millä hyvänsä.

Lumikki ja metsästäjä osoittautui aikanaan oikein hyväksi elokuvaksi, osittain vastoin ennakko-odotuksia. Kuva oli komeaa, juoni eteenpäin pyrkivää ja fiilis pysyi myös tunnollisesti menossa mukana. Seikkailua ja satumaisia piirteitä oli annosteltu oikein ja kaarti oli mahtava, jopa Stewart ihan siedettävä. Metsästäjän ja talvisen taistelun kohdalla ei vain voinut odottaa lähellekään samaa, sillä ylipäätänsä elokuvan jatko-osalle ja sen tarpeellisuudelle ei näkynyt selkeää syytä. Lähestyin tätä erittäin tyhjäpäisesti, jotta saatoin ammentaa kokemuksesta edes hiukkasen viihdettä. Ilman näinkin mehevää näyttelijäkaartia, en olisi välttämättä mennyt edes elokuvaa katsomaan. Eikä se odotuksiaan kummoisempi elokuva ollutkaan. 

Metsästäjän juoni on semmoinen erittäin peruspalikoista koostuva, mutta ei sisällä kovin jämerää punaista lankaa tekemään siitä tarpeeksi ytimekästä. Ensimmäisestä osasta eroten, tämä ei puhaltele samalla vimmalla uudempia tuulia satukirjan sivuille. Särmää koitetaan havitella antamalla naishahmoille, kuten Warriorille, yhtä kovanaamaiset otteet kuin tavanomaisesti on miestähdille siunattu. Tämä sinänsä on hyvä asia, mutta menee hukkaan muuten sisältöä janoavassa leffassa. Toinen yritelmä on komediaa tarjoilevat rääväsuiset kääpiöhahmot, jotka ei ole mitään verrattuna ensimmäisen elokuvan poppooseen. Kyllä ne naurut irroittaa, mutta enemmänkin siksi, että ei ole muutakaan perin naurettavaa. Visuaalisestikaan elokuva ei ylety samanlaisiin ulottuvuuksiin kuin aiempi elokuva. On se ihan kivannäköinen, mutta jää valitettavan tusinatavaraksi. Puvustus kaikesta poiketen oli mykistävän upea, niinkin upea, että näkisin sen jopa Oscar-tasolla asti.

Näyttelijävalinnat ovat hienoin asia tässä elokuvassa. Kun kuulin Bluntin ja Chastainin liittyvän mukaan joukkoon, olin erittäin innoissani. Siis miten on saatu kolme Oscar-tason (lasken Bluntinkin mukaan, koska hänen olisi kuulunut saada ehdokkuus Sicariosta) näyttelijätärtä mukaan tämmöiseen? Kukaan heistä ei tuota pettymystä ja elokuvan pieni valovoima johtuu nimenomaan näistä kovista tekijöistä. Kirkkaimman suorituksen tekee myös ensimmäisen elokuvan valokeilan varastanut Charlize Theron. Hänen Ravenna on vain niin hyytävä ja tämän päästyä vielä astetta häijymmäksi, on se vaan niin makoisaa katseltavaa. Paremman Hemswortin mukana olo on tietysti erittäin nannaa, vaikka olisi nyt voitu vähän enemmän mässäillä Metsästäjän komealla varrella.  

Metsästäjä ja talvinen taistelu ei ole mikään erikoisempi tapaus ja jää kauas Lumikki ja metsästäjä-elokuvan loistosta.