26. toukokuuta 2016

Angry Birds


Ohjaaja: Clay Kaytis & Fergal Reilly
Käsikirjoitus: Jon Vitti, Mikael Hed, Mikko Pöllä & John Cohen, pohjaa Rovio Entertainmentin peliin
Musiikki: Heitor Pereira
Pääosissa: Jason Sudeikis, Josh Gad, Danny McBride, Maya Rudolph, Kate McKinnon, Sean Penn, Tony Hale, Keega-Michael Key, Bill Hader, Peter Dinklage & Blake Shelton
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: S

Punasulkainen Red (Sudeikis) asuu onnen ja päivänpaisteen täyttämällä saarella muiden lentokyvyttömien lintujen kanssa. Enemmistöstä poiketen Red ei kulje päivästä toiseen hymyssä suin ja onkin yhteisönsä hylkiö. Eräänä päivänä tulee viimeinen pisara täyteen ja Redin kuppi menee nurin. Lintukodon tuomari passittaa vihaisen linnun vihanhallintakurssille, jossa tämä tapaa muun muassa hyperaktiivisen Saken (Gad) ja räjähdysalttiin Pommin (McBride). Kurssi ei Redin osalta ehdi edes kunnolla alkaa, kun saarelle rantautuu uusia asukkaita, vihreitä possuja. Muu kylä ottaa possut avosylin vastaan, mutta Red on erittäin skeptinen, varsinkin possujen jyrättyä hänen talonsa. Muiden pitäessä vaalenpunaisia laseja silmillään ottavat Red, Sakke ja Pommi selvää possujen todellisista aikeista. 


Olin kovin kahden vaiheilla tämän katsomisen kanssa, että jaksaako nyt sittenkään kiinnostaa, vaikka pohjaakin kotimaiseen tuotteeseen. Sony-nimikkeen alla en muista, että olisi hirmuisen montaa hyvää animaatiota koettua, toki muutama poikkeus mahtuu aina mukaan. Kuitenkin se oli varmaa, että originaalina tämä on nähtävä, jos katsoa meinaan ja koska kyseinen versio ei tunnetusti pyöri huisin montaa viikkoa, alkoi aikaraja painaa päälle. Onneksi tuli sitten sellainen "tekee mieli vaan mennä leffaan"-fiilis, jonka varjolla puikahdin tämän katsomaan.  


Angry Birds olikin himpun verran odotuksia parempi elokuva. Ei nyt mikään huippu, mutta kertakatselussa oikein pätevä. Vähän samaan kategoriaan laittaisin kuin Kätyrit elokuvan, jota ei ehkä tulisi katsottua uudestaan, ei siksi että elokuva olisi ollut huono, sillä ei vaan ole tarpeeksi annettavaa useammalle katselulle. Tarinakokonaisuus tässä oli kylläkin paljon tiiviimpi ja harkitumpi, kuin vaikka sen Kätyrit elokuvan kanssa. Vaikka kovin syvissä vesissä ei vihanhallintakurssista huolimatta seilata, on elokuvalla kuitenkin omanlaisensa sanoma. Aina ei voi olla pirtsakka ja iloinen, vaan joskus on ihan tarpeen päästellä niitä höyryjä. Elokuva on kaikille sallittu, mutta ei ollut ollenkaan niin hötöpalloinen, kuin oletin ja muutamat vitsit onkin suunnattu suoraan isommille.


Alkuperäisessä englannikielisessä versiossa on ääninäyttelijät valikoitu onnistuneesti ja äänissä on erityisen paljon "kirjoa". Saken eli Chuckin kohdalla mietin, että kuka tämä oikein on, kun on niin osuva, mutta ei kuitenkaan suoralta kädeltä tunnistettava ääni. Taustalta löytyi Josh Gad niminen hemmo, joka jäi korvaan varmasti siksi, että hänen aikaisempi ääniroolinsa oli Frozen-elokuvan Olaf. Stellan ääni oli myös erikoisen ja kivan kuuloinen, mutta näyttelijä Kate McKinnon ei sanonut itselleni mitään ihmeempää. Sain kuitenkin selville, että SNL-ohjelmassa McKinnon on tavannut esittää Ellen Denegeneresiä ja vaikuttaa siinä erittäin hupaisalta. Muista äänistä pakko nostaa esille tietysti Peter Dinklage, jonka erottaisi mistä vain ja jonka mahtipontinen sointu on omiaan Mahtikotkalle. Hieman harmillista Angry Birdsissä oli, että varsinaisessa lintujen ammunnassa ei kuultu hahmojen hassunhauskoja pelistä tuttuja ääniä, sillä itselleni ne ainakin olivat yksi suurista viehätyksistä pelissä. 

Maahanmuuttoa ja rasismia koskevaa aineistoa en onnistunut bongaamaan tästä elokuvasta.

Angry Birds on perusviihdyttävä koko perheen animaatio, jonka uskon vetoavan vielä suuremmin nuoremman pään kohdeyleisöön ja varsinkin heihin, jotka ovat useampia Rovion pelejä kyseisestä aiheesta tahkoneet. 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...