Teen taas tupla-arvostelu tempun, jotta saisin nopeammin näitä ajatelmiani ulos! Katsotaan vaan niin kohta innostun ymppäämään vielä useamman samaan. Täytyy kyllä mainita, että Hacksaw Ridge olisi kyllä jopa ansainnut sen oman juttunsa, mutta onneksi blogikollega Arttu rustasi tälle leffalle jo kattavamman tarinoinnin.
Free State of Jones
Ohjaaja: Gary Ross
Käsikirjoitus: Gary Ross
Pääosissa: Matthew McConaughey, Keri Russell, Gugu Mbatha-Raw, Mahershala Ali, Jacob Lofland, Brian Lee Franklin, Bill Tangradi, Sean Bridgers & Kirk Bovill
Kesto: 2h 20min
Ikäraja: 16
Osin tositapahtumiin pohjaava Free State of Jones kertoo Yhdysvaltojen sisällissodan aikaisesta rintamakarkurista, Newton Knight (McConaughey) nimisestä miehestä. Todellisuudessa Newtonin motiivit ovat yhä kiistelyn tänäkin päivänä, mutta elokuvaversiossa hänet kuvataan miehenä, joka seuraa oman moraalinsa johdatusta. Newton ajautuu piilosille suomaalle karanneiden orjien seuraan ja myöhemmin joukkoon liittyy muitakin rintamakarkureita. Näistä muotoutuu Newtonin johdolla vastarintaliike, joka julistautuu "Free State of Jones" nimiseksi omaksi vallakseen. Yhdessä he vastustavat esimerkiksi sotajoukkojen harjoittamaan ryöstelyä ja Newton itse ajaa myös tasa-arvoisempaa kohtelua rotujen välille, mutta tästä jälkimmäisestä ei olla täysin yhtä mieltä porukan sisällä.
Free State of Jonesin tarinapohja on todella mielenkiintoinen ja tämän tyyppiset elokuvat nyt muutenkin kiinnostavat itseäni aina. Ihmettelin vain jo ennakkoonkin miten tästä ei ole ollut mitään pöhinää yhtään missään, kun kuitenkin "sisällissota-aiheinen elokuva, jossa pääosassa Matthew McConaughey". Myöhemmin selvisi, että elokuva on flopannut markkinoittensa puolesta, eikä nyt ilmeisesti ole vakuuttanut kriitikoitakaan sen suuremmin. Nähtyäni Free State of Jonesin, ymmärrän osittain miksi.
Ongelmat ovat elokuvan rakenteessa ja suunnassa, tarina paisuilee ja punainen lanka on loppuvaiheessa hakusessa. Ajatus katoaa matkan aikana, vaikka vielä sitä tehdessä tuntui olevan jokin kiintopiste. Tulevaan sijoittuvat katkelmat olisi pitänyt suosiolla heittää kauas pois, ne vain sotkottaa paketin kasassa pysymistä entisestään. Hyviä ja voimakkaita teemoja on esillä, mutta niihin ei tartuta ihan niin ravistelevasti kuin olisi ollut suotavaa. Esimerkiksi jo rotusyrjintä olisi tuonut vielä puserretumpana ja keskitetympänä teemana paljon lisää emotionaalisesti. Elokuva on silti mielenkiintoinen, vaikka kesto näiden ongelmien takia tuntuukin. Olen tyytyväinen, että lähdin.
Matthew McConaughey on selkeästi valittu rooliinsa jo yhdennäköisyydenkin tähden, sillä ainakin tämän kuvan perusteella hän on jopa pelottavan samannäköinen Knightin kanssa. Itse näyttelijän osalta, olisi hänelle voitu antaa vielä enemmän mahdollisuuksia näyttää kynsiänsä, sillä Matthew nyt vaan on alansa osaava.
Hacksaw Ridge
Ohjaaja: Mel Gibson
Käsikirjoitus: Andrew Knight & Robert Schenkkan
Pääosissa: Andrew Garfield, Hugo Weaving, Rachel Griffiths, Nathaniel Buzolic, Teresa Palmer, Vince Vaughn, Sam Worthington, Luke Bracey, Ryan Corr, Richard Roxburgh, Luke Pegler, Richard Pyros, Ben Mingay, Firass Dirani & Goran D. Kleut
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: 16
Hacksaw Ridge on niin ikään sodan maailmaan sijoittuva elokuva ja pohjaa myös tositapahtumiin ja todellisen henkilön tarinaan (tätä en tiennyt ennen katsomista!). Erona, että tämä on vielä selkeämmin sotaelokuva ja tässä tiedetään autenttisesta henkilöstä huomattavasti enemmän. Desmond T. Doss (Garfield) on vahvasti advetistisen perheen vesa, joka uskoo, että tappaminen on väärin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän liittyy armeijan riveihin Toisen maailmansodan aikaisissa värväyksissä. Hän kuitenkin tekee jo alussa selväksi, että haluaa palvella maataan lääkintäjoukoissa, eikä suostu kantamaan asetta. Tämä ei ollut vielä siihen aikaan mikään vaihtoehto ja Desmondin tie armeijan koulutuksessa on erittäin kivinen, kun häntä vastaan tuntuvat kääntyvän kaikki. Desmond ei kuitenkaan luovuta helpolla ja "pääsee" viimein rintamalle asti Okinawaan. Aseeton sotilas, johon kukaan ei uskonut, osoittautuu arvokkaammaksi varaksi kuin tavallinen pyssymies.
Mel Gibson. Nimeen suhtaudun ihan pienellä varauksella, koska miehen elokuvat eivät ole olleet sieltä toiveikkaammasta päästä ja kärsimysnäytelmä saattaa lähteä lapasesta. Tämä kuitenkin oli nähtävä, sillä siinä haiskahti sellainen kipinä, että se voisi parhaassa tapauksessa onnistuessaan yltää jopa palkintokuvaksi. Hacksaw Ridge löi minut kyllä ihan kanveesiin ja minun on nostettava hattuani Gibsonille sekä muulle tekijätiimille. Sotaelokuvat ovat nappiin mennessään niin hienoja kaikessa raadollisuudessaan ja tämä nousi kyllä heti sinne omille kärkisijoille (ykköspaikalla edelleen Lone Survivor). Kuvaus, äänimaailma, hahmokehitys, näyttelijät, musiikki ja se myöhemmin lopputeksteissä opittu tositapahtumien pohja vielä pisteenä kaiken päälle. Ainoastaan miksi en ihan viiteen tähteen tämän kanssa menisi, olivat muutamat yliampuvat sankariglorifioinnit.
Huikea sotaelokuva kerta kaikkiaan ja en ihmettelisi ehdokkuuksia ollenkaan.
Trailereita en laita kummastakaan elokuvasta, koska molempien trailerit kertovat ihan liikaa juonesta
Andrew Garfield on ainakin pokannut ehdokkuuden ehdokkuuden perään - mitä pidit hänestä?
VastaaPoistaItse en kyllä näitä kahta elokuvaa menisi katsomaan, vaikka ne kuinka monta pystiä voittaisivatkaan. Liian kaukana allekirjoittaneen pyörätalosta (wheelhouse...?) Nyt pohdin tuota Nocturnal Animals-elokuvaa. Huono traileri vähän pilasi koko viban elokuvasta, mutta sitten kuulen siitä koko ajan ylistäviä kommentteja....
Ihan mielenkiinnosta: onko sinulla jotain mahdollista tulevaa Oscar-kuvaa, jota et missään nimessä pystyisi katsomaan, mikä ei vain kiinnosta? Koska ihailen kyllä jokavuotista tarmoasi nämä Oscar-elokuvat kattavasti analysoida :DDD
No Andrew oli tosi hyvä! Mutta nyt täytyy sanoa huom huom. olen osin sokea hänen suorituksensa suhteen, koska olen sokea spider-man leffoille ja Andrew on näistä kolmesta (Maguire, Garfield, Holland) oma suosikki hämikseni :''D
PoistaHaha, pyörätalo. Nyt ei ollut niin tuttu ilmaisu mulle tuo alkuperäinen. Tuon suomennoksenhan voisi lanseerata ihan käyttöön. Noctural Animalsinkin olen jo katsastanut ja tykkäsin juu, mutta ei kummoinen se ole. Musiikit oli melkein puolet elokuvan hyvistä puolista. Mielenkiintoinen kyllä ja kerta olet nyt Amy Adamsiin kallellaan, niin voisin jopa suositella katsomista. Ei vain kannata hirmuisesti odottaa. Ja alkaa tosi kummallisesti! Pitää saada juttu ulos siitäkin...
Ei oikeastaan ole. Kaikkihan katsotut ei edes pääsy tänne analysointiin, mutta tosi moni kyllä. Oscar-huumassa, joka vaan siis pahenee ja pahenee, niin mua oikeasti kiinnosta ihan jokainen ehdokas. Käytin joskus ilmaisua Oscar-hormonit, ne iskee silloin pahasti. Mutta! kun gaala on ohi, niin mulla laantuu nämä ja joku myöhemmin ensi-iltaan tullut ehdokaselokuva saattaa sitten siinä ajankohdassa ollakin ihan "plääh, ei jaksa, meni jo" eli hormonit, Oscar-hormonit
On kyllä ihanaa, että olen löytänyt susta kohtalotoverin! Niin allekirjoitan nuo Oscar-hormonit! Hohoo, tässähän me brändätään vielä elokuvaslangi suomenkieleen -Oscar-hormonit ja pyörätalot :DD
Poistap.s. Garfield vakuutti kyllä minutkin yhtenä lupaavimmista nuorista näyttelijöistä Hämiksen roolissaan ja kiitos NA-vinkistä. Trailerin perusteella tosiaan vähän päättelinkin, että ei kauhean kummoiselta ainakaan ainekset vaikuta...
Voi kyllä! Vertaistukea tälläisessä hullun hommassa tarvitaan x)
Poista