Vaiana (Moana)

Ohjaaja: Ron Clements & John Musker
Käsikirjoitus: Jared Bush, Ron Clements, John Musker, Chris Williams, Don Hall, Pamela Ribon, Aaron ja Jordan Kandell
Musiikki: Mark Mancina, Laulut: Lin-Manuel Miranda & Opetaia Foa'i
Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Rachel House, Temuera Morrison, Nicole Scherzinger & Alan Tudyk
Kesto: 1h 54min
Ikäraja: 7

Vaiana kertoo nimihenkilöstään, Motunui-nimisen saaren heimopäällikön tyttärestä. Vaianasta on tulossa vielä jonain päivänä uusi päällikkö kansalleen, mutta hänen oma palonsa suuntautuu merelle. Vaianan isä Tui on puolestaan ehdottoman kielteinen riutan ylityksen suhteen. Vaianan isoäiti on aikanaan kertonut legendasta, jossa puolijumala Maui varasti jumalatar Te Fitin sydämen, jonka seurauksena maailma on pikkuhiljaa rappeutuva. Pelastuksena olisi etsiä Maui ja pakottaa tämä palauttamaan sydän takaisin. Kun saarta alkaa koetella yhä huonommat satovuodet, palaa legenda taas Vaianan mieleen.

Disneyn viimeisin ja parilla Oscar-ehdokkuudellakin muistettu Vaiana on pitkälti sitä vakiolaatua, jota voi dominoivalta animaatiojätiltä odottaa. Jos Vaiana/Moana nimikuvio aiheuttaa vielä ihmetystä, niin kertauksena: nimi muutettiin osassa Eurooppaa Vaianaksi, sillä Moana oli jo rekisteröity tuotemerkki. Alkuperäisestä ääniraidasta on siis tehty ihan tarkoituksella kaksi versiota, joissa päähenkilön nimi on vain eri. Italiassa Vaianasta muotoutui Oceania, sillä Moana nimi olisi saatettu yhdistää aikuisviihdetähti Moana Pozziin.

Eittämättä Vaiana varmasti liitetään Disney prinsessat-joukkoon, mutta luojan kiitos itse elokuvassa ei mennä enää niiden perinteisten linjojen mukaan. Viimeisimmissä elokuvissa, kuten esimerkiksi Frozenissakin, oli kyllä pieni romanttinen sivujuonne, mutta se ei ollut enää pääpainona, ns. prinsessan päämissiona. Saatika sitten Pixarin Urhea, jonka Merida oli selkeästi kategoriassa sankaritar. Vaianassa ei ole romanssia ja nimihenkilö on selvästi aktiivinen tekijä. Tosin prinsessa-asiasta väännetään ansiokas vitsi liittyen eläinkaveriin, joka tässä tapauksessa on kaikkea muuta kuin neuvokas toveri, nimittäin ihan tyhjää koliseva kukko. 

Vaianassa on hyvän animaation palaset pääasiallisesti kohdallaan, mutta en menisi viiden tähden teokseksi silti lokeroimaan. Aivan niin suureen myllerrykseen ei elokuva vienyt, vaikka mahtava ja kuvankaunis kokemus olikin. Parhaan animaation Oscar-palkinto meni Zootropolikselle, jota itsekin pidin vielä parempana ja yhtenä vuoden parhaimmista animaatioelokuvista. Vaianassa kuitenkin ylitse monen muun, on todella valloittavat alkuperäiset kappaleet, joista olen saanut minäkin korvamatoja osakseni. 

Katsomani versio oli tietenkin originaali, jossa kuullaan muun muassa "The Rockin" eli Dwayne Johnsonin laulantaa Mauin roolissa. Auli'i Cravalho tekee debyyttinsä tässä elokuvassa ja voi että miten ihana ääni hänellä onkaan niin puhuessa kuin laulaessakin. Suomenkielisestä versiosta olen kuullut pätkiä sieltä sun täältä ja itseänihän ei suuremmin liikuta käännöksissä yleensä mikään, mutta epäsopivat äänet liikuttaa. Tavallisesti suomidubissa (sen ollen Lehtosaaren käsialaa) ovat valinnat olleet kauttaaltaan hyviä, mutta suomiversion Vaianasta on kyllä pakko sanoa, että kyseinen äänivalinta saa Vaianan kuulostamaan todella ärsyttävältä vinkumiinalta. Senkin puolesta siis vahva suositus originaaliin. 

Muistutus myös elokuvan ikärajasta, se 7 on ihan aiheesta lätkäisty!

Disneyn Vaiana on todella komean näköinen ja kuuloinen animaatio, joka on ammentanut vaikutteita polynesialaisesta mytologiasta. 

 

Pain & Gain

Ohjaaja: Michael Bay
Musiikki: Steve Jablonsky
Pääosissa: Mark Wahlberg, Dwayne Johnson, Anthony Mackie, Tony Shalhoub, Ed Harris, Johnny Wu, Rebel Wilson, Rob Coddry & Bar Paly
Kesto: 2h 9min
Ikäraja: 16

Pain & Gain on sysimustaa huumoria sisältävä elokuva kolmesta koolla ja lihaksilla siunatusta kaverista, jotka päättävät käyttää oikotietä onneen. Kolmikon "aivot" on Daniel Lugo (Wahlberg), joka toimii personal trainerinä paikallisella kuntosalilla. Danielin oikea käsi on myös niin ikään salilla elantonsa ansaitseva Adrian Doorbal (Mackie), joka kävelee vaikka suohon Danielin perässä. Kolmantena porukan täydentää hengellinen ja herkkä tapaus Paul Doyle, jolla on koko porukasta eniten moraalia. Suuri neronleimaus on kidnapata rahapohatta Victor Kershaw (Tony Shalhoub) ja saada tämä luovuttamaan omaisuutensa vapauttaan vastaan. Koska pojilla on huomattavasti enemmän massaa kuin aivosoluja, ei homma mene ihan suunnitelman mukaan.

Pain & Gain:iin en ollut hirveästi tutustunut ennen sen näkemistä. Julisteen ja lyhyen juonikuvauksen perusteella kuvittelin jotain testosteronia pursuavaa tyhjänpäiväistä toimintakuvaa ja komedia-liitteen ajattelin olevan jotain sarjaa Kankkunen-leffat, mutta vielä laimennettuna kolmasosaan. Se mikä minut sai katsomaan, oli lupaus mennä puolison kanssa leffaan ja joku tielleni osunut arvostelu, jossa vilahti sanat "itseironinen satiiri".

Elokuvan lähtiessä käyntiin huomasin jo alkumetreillä ennakkoluuloni niin vääriksi. Musta huumori tunkeutui kuvaan samantien ja virnuilulla alkava nauratusohjelma käynnistyi. Koko tarina ja hahmojen toilailu on niin absurdia, että se jo naurattaa itsessään, mutta sen lisäksi tieto "perustuu tositapahtumiin" on vielä surkuhupaisampaa. Kiinnitin myös tavallista enemmän huomiota kyllästettyyn värimaailmaan, joka oli omiaan kuvaamaan tapahtumien epärealistiselta vaikuttavaa kulkua.  Elokuvan loputtua yhtä absurdilta tuntuu ruutuun ilmestyvä ohjaajan nimi "Michael Bay". Pain & Gain ei nimittäin maistu yhtään Michael Bayn tekeleeltä, on se niin hyvin uitettu ironian ämpärissä, mutta aivan taatusti on se ohjaajan paras teos tähän asti.

Mark Walhberg:n Daniel on ihan käsittämätön hahmo, joka amerikkalaisen unelman humalluttamana oikeuttaa itselleen teon kuin teon huijaten onnistuneesti myös itseään. Mackien Adrian jäisi puolestaan helposti unholaan, jollei tälle olisi kirjoitettu niin hupaisaa romanssia Rebel Wilsonin esittämän hoitajan kanssa, joka ymmärtää tämän hmm.. puutteita. Kolmikon samaistuttavin tai jopa ainoa samaistuttava hahmo on Dwayne Johnsonin Paul, joka on niin sympaattinen kaveri tunnontuskiensa kanssa. Etenkin kaverin ollessa kokoluokkaa hillitön sonni, on vatsalihakset koetuksella tämän adoniksen ollessa suu mutrulla ja tippa linssissä.

Pain & Gain on niin paljon enemmän kuin siltä osaisi odottaa. Suosittelen täysin sukupuoleen, fyysiseen olomuotoon tai lihaskuntoon katsomatta kaikille keille maistuu roima annos mustaa huumoria.