Rogue One: A Star Wars Story

 

Ohjaaja: Gareth Edwards
Käsikirjoitus: Chris Weitz & Tony Gilroy, alkuperäinen tarina John Knoll & Gary Whitta
Musiikki: Alkuperäiset kappaleet John Williams, muu Michael Giacchino
Pääosissa: Felicty Jones, Diego Luna, Forest Whitaker, Mads Mikkelsen, Ben Mendelsohn, Donnie Yen, Alan Tyduck, Riz Ahmed, Jiang Wen, Jimmy Smiths & Genevieve O'Reilly
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 12

Kaikkihan muistavat miten ihka ensimmäisessä Star Wars-elokuvassa, Episodi nelosessa, Prinsessa Leia kätki kapinnallisten ja koko universumin kannalta elintärkeät piirustukset droidin haltuun ennen kiinni jäämistään. Rogue One kertoo siitä, miten tähän tilanteeseen päästiin eli miten kapinallisten joukko onnistui alunperin varastamaan kyseiset piirustukset ja miten he saivat edes tietää niistä. Jyn Erso (Jones) on tunnetun tiedemiehen Galen Erson (Mikkelsen) tytär, josta tulee kapinan avainhenkilö. Hänen sukulaisuussuhteensa sekä yhteys sotaveteraani Saw Gerreraan (Whitaker) tekevät hänestä tärkeän neuvotteluvaran Kapinaliitolle.

Viime vuotinen Force Awakens oli sen verran onnistunut saagan uusi kokonaisvaltainen jäsen, että alkuun en laskenut niin suuresti painoarvoa Rogue Onelle. Kyseessä on selkeimmin lisäosa, aiempien episodien 3 ja 4 väliin putoava tarina. Tähän välinäytökseen ei yleisesti ottaenkaan tuntunut kohdistuvan samanlaisia paineita kuin Force Awakensiin, joka teki suuren raivaustyön ja löi skeptikot ällikällä. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla sellainen ennakkoaavistus, että jos tämäkin oikeasti on hyvä. Voisiko olla mahdollista, että perätysten saadaan kaksi onnistunutta, vanhaa trilogiaa kanavoivaa uutta elokuvaa? Kyllä, voi olla ja näin kävikin.

Niin paljon kuin pidinkin Force Awakens:stä, niin pidin vielä jopa enemmän Rogue Onesta. Jokin tässä kolahti vielä suuremmin ja itselleni se fandomin nupit kaakkoon kääntävä hetki oli Darth Vaderin ensimmäinen esiintyminen. Sen jälkeen kaikki pienet viittaukset ja cameot oli vain lisää vettä myllyyn. Uskon kyllä itse elokuvankin olleen pohjimmiltaan juonellisesti onnistunutta tavaraa. Tämä oli poiketen jopa hieman synkempi tapaus kuin aiemmat ja esimerkiksi body count (suuremmin kuitenkaan spoilaamatta) menee yllättävän korkealle sekin. Tämä kaikki on vaan elokuvalle eduksi, mutta kieltämättä hieno osoitus siitä, miten paljon voi toteuttaa uskottavaksi ja silti onnistua saamaan k12-leiman ilman että teos tuntuu lällyltä. 

Aikaisemmin mietin minäkin Rogue Onen tarvetta tarinallisesti, sillä se tuntui niin ylimääräiseltä osalta. Nyt kuitenkin ymmärrän, miten se vastaa muutamaan epäloogisuuteen (esimerkiksi liittyen kuolontähden rakenteisiin) ja antaa sillan kahden episodin välille. Paljon on vielä, mistä voisi pulputtaa elokuvaan liittyen, mutta liikumme niin vaarallisella alueella spoilereiden suhteen, että näin ei nyt vain voi tehdä. Lisään loppuun omaan kappaleensa, jossa huutelen täysin vapaasti elokuvaan liittyviä asioita ja tätä osiota ei kannata lukea kuin elokuvan nähneiden.

Ainoa puute, jonka elokuvasta keksin, on John Williamsin kokonaisen scoren puute. Tietenkin originaaleja kappaleita on käytetty, mutta se kaikki muu ei ole Williamsin kynästä, vaan Michael Giacchinon, joka on kyllä hyvä, mutta ei sellainen tulevien elokuvaklassikoiden säveltäjä. Noin muutoin koin näyttelijävalinnat kauttaaltaan onnistuneiksi, etenkin pääosan Felicity Jonesin, joka nyt on jo ajat sitten saanut minut tiimiinsä. Muutamista tähtivalinnoista lisää siinä lopun spoileri-kappaleessa.

Rogue One oli Star Wars antia sieltä kirkkaimmasta päästä galaksia ja sai ainakin tämän fanin pähkinöihin.
 

Enskarissa FankiFoxin ja Artun kanssa! Koko asusta ei tullut kuvaa, oli nimittäin kuolontähti paitulikin päällä. Korvissa oli tietenkin Rebel Alliancet näistä

Traileri katsottavissa täällä!


SEURAAVASSA SPOILEREITA (Älä lue, jos et ole elokuvaa nähnyt!!!) 

Ensinnäkin niistä hahmoista. Itse Vaderin ensimmäinen esiintyminen ei itsessään ollut ilman suurta fanitus pohjaa mikään maata mullistava, mutta myöhemmin loppuvaiheen kohtauksessa hahmo pääsee suuresti oikeuksiinsa. Lainaten kollegaa, Vader silpomassa armottomasti ihmisiä tieltään, se nyt sattuneesta syystä onnistuu aiheuttamaan pelkoa hahmoa kohtaan. Kasvoilleni lankesi myös laittoman typerä ilme "It's a trap"- hemmon esiintymisestä (katso kommentit!) sekä arkistomateriaalista, jota oli käytetty nyt jo vanhoista piloteistamme. Edesmenneen Peter Cushingin esittämä Tarkin oli luotu samalla tavalla kuin myös ihan lopussa nähtävä Prinsessa Leia eli eri näyttelijän päälle luodulla tietokoneversiolla. Näkihän niistä vieläkin, että olivat tietokoneella luotuja, mutta oli kyllä silti tosi hyvin toteutettu. Episodi kolmosen leikatusta kohtauksesta tutut Bail Organa ja Mon Mothma tekevät myös paluun samoilla näyttelijöillä. Loppuratkaisu oli todella toimiva ja melkein jo pelkäsin, että jotenkin sieltä päähenkilöt sittenkin selviävät. Mikä olisi ollut erittäin epäloogista jatkon kannalta, sillä kyllähän heidän tulisi sitten esiintyä seuraavassakin. Nyt näiden urheiden kapinallisten teot sai vielä suuremman merkityksen.

Star Trek Beyond

Ohjaaja: Justin Lin
Käsikirjoitus: Simon Pegg, Doug Jung, Roberto Orci, John D. Payne & Patrick McKay
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Zoe Saldana, Idris Elba, Simon Pegg, Sofia Boutella, Anton Yelchin, Shohreh Aghdashloo, John Cho, Deep Roy, Joe Taslim, Lydia Wilson & Melissa Roxburgh
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Uuden Star Trek-saagan kolmannessa osassa Enterprise on saapumassa pysähdykselle Yorktownin tukikohtaan. Viiden vuoden komennuksesta on takana jo kolme ja pitkän matkan jättämät jäljet alkavat jo näkyä miehistössä, etenkin sen Kapteenissa. Kirk olisi valmis jättämään kapteenin takkinsa jo naulaan ja siirtymään edelleen vastuullisiin, mutta stabiilimpiin tehtäviin ja ehtii suositella Spockia seuraajakseen Yorktownin vara-amiraalille. Muu miehistö, Spock mukaan lukien, on tietämätön Kapteenin suunnitelmista ja vulkanilaisella onkin omat tulevaisuuden aikomukset saatuaan ikävän uutisen. Henkilökohtaiset urasuunnitelmat saavat kuitenkin väistyä Enterprisen vastatessa vieraan lajin edustajan avunhuutoon, joka johdattaa heidät jälleen vieraalle planeetalle ja tuntemattomille maille.

Star Trek-leffoista se edellinen osa Into Darkness oli ihan ensimmäinen kosketukseni koko Star Trek-franchiseeen. Tämä piti ihan kerrata aiemmat jutut lukemalla, sillä sen verran syvemmän sukelluksen olen jo tehnyt, että en edes muista aikaa ennen näihin tykästymistä. Tähän mennessä on jo se vanha alkuperäinen Star Trek-sarja isoimmilta osin katsottu ja kuitattu sarjan klassikkoleffa Wrath of Khan, ihan leffateatterissa! Lisää on kaikki aikomus ja halu kahmia, kunhan niitä käsiini jostain vielä saan (netflixissä ei ole melkein mitään...). Beyond ei antanut vielä trailerin perusteella kummoista kuvaa itsestään, paitsi tietysti jo valmiin kiintymisuhteen synnyttämän iips-reaktion. Leffalla oli kuitenkin hyvät syynsä olla paljastamatta kaikkea jo kättelyssä. 

Kyllähän minä tästä taas kovasti tykkäilin. Taso on laajalti samaa kuin kahdessa muussakin, ellei jopa hieman parempaa (mun on vaikea näitä objektiivisesti vertailla). Semmoinen asteen nostattavampi ero oli Beyondissa, että ilmeisesti Simon Peggin kynästään tuoma vanhan sarjan henki oli vielä väkevämmin läsnä. Nyt ei oltu edes lähdetty kynäilemään niin suurta valkokankaan täyttävää elokuvatapausta, vaan pikemminkin kuin sarjan jakso, mutta suurempana ja parempana. Tämä on siis erityisen positiivinen asia, sillä se uppoaa fanikuntaan ja toivottaa myös tervetulleeksi varsin lämpimästi uudetkin matkustajat. 

Kaiken messevän seikkailun ja toiminnan tuoksinassa kiintopisteitä ovat edelleen toimivat ja keskenään sanailevat hahmot. Alkuperäisen sarjan tapaan pääkolmikko Kirk, Spock ja Bones muodostavat keskeisen dynamiikan, mutta elokuvasarja on myös osannut nostaa isommalle jalustalle vaikuttimeksi muitakin, jotka sarjan puolella olivat selkeämmin sivuhahmoja. Esimerkiksi tilaa saa reilusti myös Uhura ja Scott, joten voisi melkein jo puhua pääviisikosta tai pääporukasta. Sofia Boutella (jonka tunnistin maskin takaa!) tuo mielenkiintoisen hahmolisän ja toivon hänen Jaylahin esiintyvän seuraavissakin elokuvissa. Valehtelisin jos väittäisin, että Anton Yelchinin viimeinen esiintyminen valkokankaalla ja tässä leffasarjassa, ei yhtään kourista. Tuntuu mahdottomalta kuvitella ketään toista niin viattoman sympaattisena Chekovina, mutta jonkunhan siihen rooliin on astuttava ellei hahmolle tehdä kunniakasta lähtöä elokuvasarjasta, kuten onnistuneesti Nimoylle tehtiin.

Star Trek Beyond on fanikunnalle taattua mannaa, mutta ei hullumpi ensikosketus satunnaiselle mahdollisesti scifiseikkailuista kiinnostuneelle Trek-keltanokalle. Itse en pistäisi pahakseni, jos laatutason ja vanhan sarjan hengen pysyessä näillä kantimilla, näitä tulisi vielä kymmenenkin lisää.