Wonder Woman

Ohjaus: Patty Jenkins
Käsikirjoitus: Allan Heinberg
Musiikki: Rupert Gregson-Williams
Pääosissa: Gal Gadot, Chris Pine, Robin Wright, Danny Huston, David Thewlis, Connie Nielsen, Elena Anaya & Lucy Davis
Kesto: 2h 22min
Ikäraja: 12 

Omassa kuplassaan Themysciran saarella kasvaa soturi ja vallanperijä Diana (Gadot) osana amatsonien muodostamaa yhteiskuntaa. Heidät luotiin suojelemaan ihmiskuntaa sodanjumala Areksen paluun varalta. Kuplan ulkopuolella eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa ja eräs amerikkalainen pilotti Steve Trevor (Pine) onnistuu pakenemaan saksalaisia joukkoja tälle piilotetulle saarelle. Vahvasti oikeudentajuinen Diana pelastaa Trevorin ja on oitis valmis lähtemään hänen avukseen tähän suureen sotaan "Aresta vastaan". Soturitaustastaan huolimatta Diana ei ole vielä täysin valmis kohtaamaan ihmisten maailmaa ja sen heikkoja kohtia. Hän saattaa olla jopa enemmän kuin ihmiskunta edes ansaitsisi.

Wonder womanin suhteen olin avoimen utelias, kuitenkaan kasaamatta suurempia odotuksia. Aikasemmista DC Extended Universen elokuvista on itselläni ollut vaihtelevat mielipiteet. Man of Steel oli alkupuoliskon ajan vahvaa tavaraa, mutta elokuvan loppupuolen Snyder-hidastelujen täyttämä nopeasti antiklimaattiseksi muuttuva taisteluosio sai kokonaisuuden lösähtämään. Suicide Squad ei ollut ihan niin huono kuin odotin, jopa ihan katsottava, mutta toisaalta en jäänyt myöskään hamuamaan lisää. Batman v Superman oli kalkkuna jo syntyessään ja painii ihan omassa tragikoomisessa sarjassaan. Wonder woman painii edellä mainittujen kanssa aivan eri sarjassa!

Wonder woman on parasta DC-filmatisointia sitten Nolanin batmanien ja yltää samalle viivalle minkä tahansa onnistuneen Marvel-henkilökuvan kanssa. Käsikirjoitus on hyvä, vaikka ei sisälläkään suuria mutkia. Painopiste on kuitenkin henkilöhahmoissa ja varsinkin päähenkilössä itsessään. Tarinassa on vakavuutta, mutta se ei ole kauttaaltaan synkäksi maalattu, vaan valonpilkettä tuovat juuri nämä aidohkot henkilöt ja pieni tilannekomiikka. 

Wonder woman on myös se kauan kaivattu elokuva, jossa on pääosassa (siis kunnolla rehellisesti pääosassa) naispuoleinen supersankari. Myös niin, että elokuva ei tunnu tekemällä tehdyltä ja myös niin, että sama rooli voisi olla minkä tahansa miespuoleisen supersankarin kehityskertomus. Olen ollut jo aikaisemmin fiiliksissä Marvelin Peggy Carterista, jolla on oma tv-sarja ja tietenkin Jessica Jonesista, mutta elokuvien mittakaava on jo ihan toinen juttu. Ja ei en tarkoita, että jatkossa pitäisi olla edelleenkään niitä tekemällä tehtyjä elokuvia, ns. naiselokuvia täyttämään tilastoja, vaan lähinnä näköalan laajentumista. Mulle ei ole ongelma laittaa itseni samaistumaan valkoisen heteromiehen sankaritarinaan, koska olen treenannut sitä koko ikäni, koska se kuva on useimmiten tarjolla, mutta vaihtelu tekee hyvää itse kullekin.  

Liekö sitten osin aikasemman kappaleen aiheen takia vai elokuvan itsensä omista ansioista, mutta elokuva on myös todella koskettava. Itse ainakin havaitsin kuuluvani tähän kerhoon, jotka koko jonkimoisen liikutuksen elokuvan aikana. Varsinkin siinä juoksuhauta-kohtauksessa. Muutoinkin Dianan hahmo vetoaa oikeudentajullaan ja hänessä on paljon samoja ominaisuuksia, joiden takia tykkään esimerkiksi Kapteeni Amerikasta niin paljon. Molemmissa on se vahva soturi, jolla on jotain yliluonnollisen vahvaa voimaa, mutta silti heillä on kyky luottaa siihen sisäiseen vaistoonsa päätösten suhteen ja kyky empatiaan. 

Gal Gadot (jonka Snyder jo aikanaan valitsi rooliin) tuntuu parhaimmalta valinnalta, jota kuvitella saattaa. Hahmon sidekick Steve Trevor, jota esittää onnistuneesti Chris Pine, on mies paikallaan, mutta joka tosiaan tuntuu oikeassa suhteessa sivuhahmolta. Tästä olin nimittäin huolissani tuleeko joku kohta, jossa roolit loksahtaa liian vanhoille uomille, mutta ehei hyvin mentiin. Tietenkin Steve toimii oppaana ihmisten yhteiskunnassa, jonka tavat aiheuttavat Dianalle välillä kulmien kurtistusta. Etta Candy (Lucy Davis) oli taas nainen paikallaan sivuroolissaan Steven sihteerinä. 

Wonder woman on aivan huippu elokuva! Tosiaan parasta DC:tä sitten Nolanin tekeleiden. Lisäksi sillä on osansa olla tärkeänä roolimallina, kaivattuna vaihteluna. 

Trailerin lisäksi paras biisi lopputeksteistä!

 

Batman v Superman: Dawn of justice

Ohjaaja: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Chris Terrio & David S. Goyer
Musiikki: Hans Zimmer & Junkie XL
Pääosissa: Ben Affleck, Henry Cavill, Amy Adams, Jesse Eisenberg, Gal Gadot, Diane Lane, Jeremy Irons, Holly Hunter, Laurence Fishburne, Scoot McNairy, Callan Mulvay & Tao Okamoto
Kesto: 2h 33min
Ikäraja: 12

Batman v Superman alkaa kertaamalla Bruce Waynen jo miljoonasti nähdyn taustatarinan ja siitä hyppäämme sitten Man of Steel-leffan loppumättöihin. Näkökulma on tällä kertaa Brucen eli Batmanin (Affleck), joka seuraa kyrsiintyneenä, kun Teräsmies (Cavill) taistellessaan pahaa vastaan laittaa kaupunkia tuhannen päreiksi. Batman monen muunkin ohella näkee Teräsmiehen jumalaiset voimat myös uhkana ihmiskunnalle. Teräsmies siviilissään Clark Kentinä työskentelee edelleen Daily Planetin toimittajana, jossa ollaan puolestaan Terämiesmyönteistä sakkia, etunenässä tyttöystävä Lois Lane (Adams). Kansallisen turvallisuuden varjolla muuan nuori nero Lex Luthor yrittää havitella äärimmäisen harvinaista kryptoniittia, jota on löydetty Intian valtamereltä. Senaattori Judi Finch ei myönnä Lexille maahantuontilupaa kaikista kiperistä Teräsmies kysymyksistä huolimatta. Luthor tästä vähän suutahtaa ja edesauttaa omalta osaltaan Teräsmiehen ja Batmanin välien kiristymistä. Luvassa on titaanien taistelu.

Vuoden 2013 Man of Steeliä katsellessa multa meni ainakin ihan ohi, että sille tulisi ikinä minkään sortin jatkoa. Kun sitten Dawn of Justice-leffasta alkoi pukata tietoa maailmalle, oli ensireaktio pelonsekainen hörähdys. Aivan karmeaa lupaileva traileri aiheutti oitis myötähäpeää, Snyderin nimi silmien muljahtelua ja Ben Affleck aivan liikaa läpän heittoa (Matt Damon Robin jne). Muistin virkistykseksi Man of Steel oli omalla listallani oikein suuresti odotettu, koska ripaus Nolania (ja Zimmer), mutta olin jo silloin vähän huolissani ohjaajapuolesta, sillä Snyder ei ole kuin pariin kertaan onnistunut osumaan palloon ja tuntuu menevän visioineen vain pahempaan suuntaan. Man of Steel oli noin puoleen väliin asti erittäin onnistunut, mutta sitten se loppumaton ja sisällötön taistelumättömaratoni vei koko elokuvalta hengen. 

Dawn of Justice on siis sekin alkusoittoa vielä tulevalle liudalle muita liitännäisiä elokuvia, jolla epäilemättä tähdätään samaan menestykseen, kun Marvelin nerokas Cinematic Universe. Harmi vain, että tässä kokonaisuudessa ideat ovat selvästi tulleet jo juostessa ja vaikka tylsemmäksi tituleeratuissa DC-hahmoissa ei sinänsä ole mitään hirveää vikaa, ei nekään jaksa pitkälle kiinnostaa, jos heihin ei panosteta. Näin ainakin kahden ensimmäisen kohdalla (miinus se Man of Steelin alkupuolisko), tosin uskallan odottaa Suicide Squadilta himpun verran enemmän. Dawn of Justice sai kokea joukkolynkkauksen kriitikoiden taholta sen pistäessä päänsä ensimmäistä kertaa ulkosalle, yllättyikö joku oikeasti? Episodinkin ensireaktioissa tuotiin esille hyvinkin paljon niitä kohtia, joita itsekin etukäteen karsastin ja varsinkin niitä ohjaajaan liittyviä. Elokuvaa lähdin itse katsomaan aivot huolella asteltuna narikkaan, ison popparirasian kera (ilman eväitä ei tälläiseen uskalla) ja silti aavistuksen teuraalle menossa. Yllätyinkin jopa kun elokuva ei ollut ihan niiiiin hirveä kuin olisi voinut olla.

Dawn of Justice ei siis ole erityisen hyväkään elokuva, ei kannata odottaa liikoja ja siis todellakaan ei voi edes verrata Nolanin trilogiaan. Itse sain kuitenkin aikana kulumaan jopa ihan mukavasti tämän seurassa oikealla asennoitumisella, vaikka en usko, että palaan enää välttämättä tämän pariin (kerran koettu on ihan tarpeeksi). Tämä voisi tosin toimia loistavasti porukka leffana, kun ei todellakaan haittaa päälle kommentointi ja muu apinointi. Sen hyviä puolia on ehdottomasti tahaton huumori ja kornius, jotka osittain ovat kaiketi vain oman pääni sisällä. Monesti se on vain liian näkyvä Snyderin kädenjälki, jolle on pakko vähän hörähtää, kun se lähtee niin satavarmasti lapasesta. Sain myös hirmuiset Ihmeperhe-vibat leffasta Holly Hunterin myötä (Elastigirl) ja sen jälkeen aina kun Teriksen viitta hulmuaa varsin Snydermaisesti, kuulin päässäni Ednan "No capes!". Pakko antaa ohjaajalle jotain arvostustakin, joukossa on nimittäin yksittäisiä erittäin onnistuneita kohtauksia, joissa Snyderin visuaalisuus ja ideat käy yksiin materiaalin kanssa (esimerkiksi "Granny's beach tea" ja paljon jaksoja elokuvan alkupuolella).  

Elokuvan huonoista puolista saisi kirjoitettua loputtomiin, mutta pyrin jonkinlaiseen tiivistelmään. Jo käsikirjoitus ontuu ja sitten aivan liian suurilla visioilla varustettu ohjaaja päästetään toteuttamaan ilmeisesti kaikki kohtaukset, joita hän on ikinä eläissään halunnut tehdä. Kaikkea on aivan liikaa ja leikkaushuoneessa olisi sakset saaneet heilua. Monesti toiminnallisemmissa jaksoissa mielessäni toivon että homma vihellettäisiin poikki, jotta jäisi jopa hinku nähdä lisää, mutta sen nyt vaan tietää, että Snyder ei osaa lopettaa ajoissa (päällimmäisenä mielessä muun muassa örkkimörkin kanssa tappelu sekä Batman treenaa, treenaa, treenaa ja hei vielä treenaa). Hahmosuunnittelussa ja varsinkin motivaatiopuolessa on suuria vajavaisuuksia. Elokuva kyllä siis näyttää esimerkiksi, mikä ajaa Batmanin kiristämään hampaita Teriksen kanssa, mutta kun siinä ei ole mitään järkeä! Saatika sitten siinä, mihin homma lopulta tyssää, ei mitään järkeä. Leffatykin arvostelussa olikin osuvasti tuotu esiin "ilmeisesti telepatian keinoin kommunikoivat päähenkilöt", se selittäisi paljon! 

Kaikki hahmosuunnittelun puutteet eivät yllä onneksi ihan jokaiseen nassuun ainakaan suoritusten osalta. Jeremy Irons on ihan kelpo Alfred ja kemiat pelaa yksiin Affleckin Batmanin kanssa. Henry Cavill (joka on toivottavasti ehkä seuraava Bond) menee mulla edelleen läpi, vaikka objektiivisesti katsoen ei ollutkaan kummoinen roolisuoritus (mutta se oli ilman paitaa!). Ihmenainen oli myös yllättävän mielenkiintoinen ja oikeasti toiminnan nainen, eikä vain pikkuhepeneissä juokseva muutaman sääli-iskun tekevä seksisymboli, jota pelkäsin hahmosta tehtävän. Lois Lane on puolestaan onnistuttu tekemään vielä pöntömmäksi kuin Man of Steel-leffassa, en tajua miten on mahdollista, kun käsissä on kaikessa loistava Amy Adams (ei siis taatusti ole näyttelijässä vika). Samaa ongelmaa on Lex Luthorin hahmossa, joka on suhteellisen lahjakkaasta näyttelijästä huolimatta, erittäin kamalaa katsottavaa. Sitten lause, jota en olisi ikinä uskonut sanovani, mutta kaikkien (mukaan lukien itseni) parjaama Ben Affleck, saattaa olla paras Batman koskaan. Trailereista tämä ei käy mitenkään ilmi, mutta varsinaisessa leffassa olin silmät selällään kun tämä vanhempi Bättis versio istuikin niin hyvin Affleckille, joka siis oikeasti näytteli hyvin!

Älä odota tältä Marvel-leffojen tasoa, älä edes vanhojen x-menien tasoa, älä odota muuta kuin ehkä Snyderia ja tyhjennä kovalevysi ennen elokuvaa, niin sitten ihan hyvä tulee. Lego Batman tulee olemaan aivan varmasti tätä parempi elokuva!

P.S. Musat oli ihan mahtavat! 
P.P.S. Flash oli ihan tyhmän näköinen