Star Trek Beyond

Ohjaaja: Justin Lin
Käsikirjoitus: Simon Pegg, Doug Jung, Roberto Orci, John D. Payne & Patrick McKay
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Chris Pine, Zachary Quinto, Karl Urban, Zoe Saldana, Idris Elba, Simon Pegg, Sofia Boutella, Anton Yelchin, Shohreh Aghdashloo, John Cho, Deep Roy, Joe Taslim, Lydia Wilson & Melissa Roxburgh
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Uuden Star Trek-saagan kolmannessa osassa Enterprise on saapumassa pysähdykselle Yorktownin tukikohtaan. Viiden vuoden komennuksesta on takana jo kolme ja pitkän matkan jättämät jäljet alkavat jo näkyä miehistössä, etenkin sen Kapteenissa. Kirk olisi valmis jättämään kapteenin takkinsa jo naulaan ja siirtymään edelleen vastuullisiin, mutta stabiilimpiin tehtäviin ja ehtii suositella Spockia seuraajakseen Yorktownin vara-amiraalille. Muu miehistö, Spock mukaan lukien, on tietämätön Kapteenin suunnitelmista ja vulkanilaisella onkin omat tulevaisuuden aikomukset saatuaan ikävän uutisen. Henkilökohtaiset urasuunnitelmat saavat kuitenkin väistyä Enterprisen vastatessa vieraan lajin edustajan avunhuutoon, joka johdattaa heidät jälleen vieraalle planeetalle ja tuntemattomille maille.

Star Trek-leffoista se edellinen osa Into Darkness oli ihan ensimmäinen kosketukseni koko Star Trek-franchiseeen. Tämä piti ihan kerrata aiemmat jutut lukemalla, sillä sen verran syvemmän sukelluksen olen jo tehnyt, että en edes muista aikaa ennen näihin tykästymistä. Tähän mennessä on jo se vanha alkuperäinen Star Trek-sarja isoimmilta osin katsottu ja kuitattu sarjan klassikkoleffa Wrath of Khan, ihan leffateatterissa! Lisää on kaikki aikomus ja halu kahmia, kunhan niitä käsiini jostain vielä saan (netflixissä ei ole melkein mitään...). Beyond ei antanut vielä trailerin perusteella kummoista kuvaa itsestään, paitsi tietysti jo valmiin kiintymisuhteen synnyttämän iips-reaktion. Leffalla oli kuitenkin hyvät syynsä olla paljastamatta kaikkea jo kättelyssä. 

Kyllähän minä tästä taas kovasti tykkäilin. Taso on laajalti samaa kuin kahdessa muussakin, ellei jopa hieman parempaa (mun on vaikea näitä objektiivisesti vertailla). Semmoinen asteen nostattavampi ero oli Beyondissa, että ilmeisesti Simon Peggin kynästään tuoma vanhan sarjan henki oli vielä väkevämmin läsnä. Nyt ei oltu edes lähdetty kynäilemään niin suurta valkokankaan täyttävää elokuvatapausta, vaan pikemminkin kuin sarjan jakso, mutta suurempana ja parempana. Tämä on siis erityisen positiivinen asia, sillä se uppoaa fanikuntaan ja toivottaa myös tervetulleeksi varsin lämpimästi uudetkin matkustajat. 

Kaiken messevän seikkailun ja toiminnan tuoksinassa kiintopisteitä ovat edelleen toimivat ja keskenään sanailevat hahmot. Alkuperäisen sarjan tapaan pääkolmikko Kirk, Spock ja Bones muodostavat keskeisen dynamiikan, mutta elokuvasarja on myös osannut nostaa isommalle jalustalle vaikuttimeksi muitakin, jotka sarjan puolella olivat selkeämmin sivuhahmoja. Esimerkiksi tilaa saa reilusti myös Uhura ja Scott, joten voisi melkein jo puhua pääviisikosta tai pääporukasta. Sofia Boutella (jonka tunnistin maskin takaa!) tuo mielenkiintoisen hahmolisän ja toivon hänen Jaylahin esiintyvän seuraavissakin elokuvissa. Valehtelisin jos väittäisin, että Anton Yelchinin viimeinen esiintyminen valkokankaalla ja tässä leffasarjassa, ei yhtään kourista. Tuntuu mahdottomalta kuvitella ketään toista niin viattoman sympaattisena Chekovina, mutta jonkunhan siihen rooliin on astuttava ellei hahmolle tehdä kunniakasta lähtöä elokuvasarjasta, kuten onnistuneesti Nimoylle tehtiin.

Star Trek Beyond on fanikunnalle taattua mannaa, mutta ei hullumpi ensikosketus satunnaiselle mahdollisesti scifiseikkailuista kiinnostuneelle Trek-keltanokalle. Itse en pistäisi pahakseni, jos laatutason ja vanhan sarjan hengen pysyessä näillä kantimilla, näitä tulisi vielä kymmenenkin lisää.


 

Viidakkokirja

Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Marks, perustuu Rudyard Kiplingin kirjaan Viidakkokirja
Musiikki: John Debney
Pääosissa: Neel Sethi, Ben Kingsley, Bill Murray, Idris Elba, Lupita Nyong'o, Scarlett Johansson, Giancarlo Esposito & Christopher Walken
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: 12

Mowgli (Sethi) on ihmisen pentu, jonka sudet ovat kasvattaneet hänen jäädessään orvoksi. Täysin osa laumaa hän ei kuitenkaan ole, sillä hän ei kykene samaan kuin sudet, vaikka kuinka kovasti yrittäisikin. Mowglin ja susilauman elossa mukana häärivä pantteri Bagheera (Kingsley) tuomitsee myös pojan käyttämät "ihmisen temput", sillä niillä ei ole sijaa viidakossa. Kuivuuden tuoma aselepo ajaa kaikki eläimet samalle juomapaikalle, jolloin tiikeri Shere Khan (Elba) pistää merkille ihmisen pennun ja julistaa tämän omaksi saaliikseen heti kuivan kauden päätyttyä. Susilauma pitää varsin eripuraisen neuvottelun pojan kohtalosta, mutta Mowgli tekee päätöksen heidän puolestaan ja päättää jättää lauman palatakseen omiensa pariin.

Kiplingin klassikkosatu Viidakkokirja on muotoutunut nykypäivän muotoon varsin taidokkaiden tietokonevelhojen toimesta. Nuorta Neel Sethiä ja satunnaisia pikkulavasteita lukuunottamatta kaikki muu on luotu digitaalisesti. Kirjan ohella lähteenä on toiminut Disneyn aikaisempi animoitu koko perheen versio vuodelta 1967. Ohjaajan paikalla istuu ainakin minut jo henkilöohjauksen puolesta vakuuttanut Jon Favreau, jonka aikaisempia natsoja on muun muassa Iron Man-elokuvat. Ääninäyttelijöiden joukko on myös aikamoinen, jota jo ennakkoon pääsi hypettämään. Hienoista palasista huolimatta menin silti katsomaan Viidakkokirjaa pienellä varauksella, koska uusintaversioissa on aina suuri lässähtämisriski, joka tuntuu sitäkin ikävämmältä, jos on ollut valmiiksi liian täpinöissään.
Viidakkokirja tekikin sitten kaikkea muuta kuin lässähti, sillä se paljastui oikein mainioksi tapaukseksi.  

Vaikka tiesin etukäteen elokuvan ikärajankin olevan korkeahko satukirjaan pohjaavaksi elokuvaksi, olin silti yllättynyt kuinka hurjaksi meno välillä äityi. Mitään turhan raakaa tai väkivaltaista ei siis elokuvassa ole, mutta se jännitys! Monen monta takaa-ajokohtausta tai muuta tykytystä aiheuttavaa kohtausta oli tarjolla ja tälläinen aikuinenkin katsoja huomasi puristavansa penkin käsinojia. Pelottavuuden puolesta täytyy nostaa hattua apinoiden kuninkaan Louien toteutukselle, joka on saanut vaikutteita esihistoriallisesta Gigantopithecus apinasta. Koko on niin massiivinen ja tapa, jolla kädellisten kuningas ensimmäistä kertaa edes esitellään on vähän seisauttava. Toisaalta en ole myöskään koskaan pelännyt näin paljon Shere Khania, johon on onnistuneen ulkoisen toteutuksen lisäksi ympätty vivahteita sivistyneestä psykopaatista. 

Pelottavista ja jännittävistä kohtauksista huolimatta, Viidakkokirja ei ole kauhean synkkä. Se on sopivalla tavalla satumainen ja tarjoilee esimerkiksi pari varsin tuttua musikaalinumeroa. Itseä kyllä häiristi näissä se, että tekstityksessä ei oltu käytetty sitä samaa suomennosta, joka on syöpynyt päähäni siitä vanhasta animaatiosta ("Pubbiduu mä haluun aivot suu-uuuun..." jne.). Tietokoneanimointi toimii kerrankin täysin elokuvan eduksi, kun muuten realistisen näköisissä maisemissa on värit vedetty aavistuksen satumaiseksi, juuri sen verran, että selkeästi animoidut eläimet uppoavat ympäristöön luonnollisen näköisesti. 

Ääninäyttelijät on valittu niin nappiin kuin vain olla ja voi. Aiemmin hehkuttamani astetta pelottavampien hahmojen takana häärii Idris Elba ja Christopher Walken, joista molemmat ovat ihan mielettömiä rooleissaan, etenkin kun jälkimmäinen pääsee vielä rallattelemaankin. Lupita Nyong'on pehmeä, mutta määrätietoinen ääni sopii juuri susiemolle, kun taas Scarlett Johanssonin uneen vaivuttava matalampi sointu istuu hyvin Kaa-käärmeelle, josta on tähän versioon tehty naispuoleinen. Ben Kingley on oiva vakavampana murahtelevana Bagherana, joka tarvittaessa näyttää sen petomaisen ärjynnänkin. Baloo-karhuna kuultava Bill Murray on myös aivan nappivalinta, karhu jopa (ainakin omaan silmääni) näyttää omituisella tavalla kyseiseltä näyttelijältä. Hämmästyttävän lahjakas nuori tulokas Neel Seth erottuu äänten joukosta näyttelijänkyvyillään, kun ajatteleekin millainen työ tällä on ollut näytellä lähes yksinomaan vain green screenin kera.

Viidakkokirja on todella jännittävä, mutta pohjimmiltaan varsin lupsakka kertomus satuklassikon pohjalta. Uudelleenfilmatisoinniksi erittäin hyvin onnistunut tapaus. Ikäraja on täysin aiheesta, joten ei sovi ihan koko perheelle.