Ohjaaja: Matteo Garrone
Käsikirjoitus: Matteo Garrone, Edoardo Albinati, Ugo Chiti & Massimo Gaudioso, pohjaa Giambattista Basilen satukokoelmaan nimeltä Pentamerone
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Salma Hayek, Vincent Cassel, John C. Reilly, Toby Jones, Shirley Henderson, Hayley Carmichael, Bebe Cave, Christian Lees, Jonah Lees, Stacy Martin, Franco Pistoni & Guillaume Delaunay
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 16
Tale of Tales tuo valkokankaalle synkkien satujen kirjon. Eräässä kuningaskunnassa ylhäinen Kuningatar (Hayek) halajaa saada lapsen itselleen keinolla millä hyvänsä. Mustaan magiaan vihkiytynyt kaapupukuinen luihu on valmis auttamaan Kuningatarta, mutta kaikella on luonnollisesti hintansa. Toisaalla on toinen kruunupää, kuningas (Jones), jolla on jo jälkikasvua, mutta joka ei tahdo huomata omaa tytärtään. Hän on paljon kiinnostuneempi kädellään vipeltävästä kirpusta, johon hän kiintyy vallan, unohtaen kaiken olleellisen. Jälleen toisaalla on hieman aiempaa nuorempi kuningas (Cassel) ja valtakunnan suurin naistenmies, joka tulee poimineensa korviinsa kauniin laulun vielä kellistämättömän neidon suusta. Useampi kuin yksi sielupahanen tulee kokemaan karvaan opetuksen.
Ennen Grimmin veljesten ja H.C.Andersenin opettavaisia satukokoelmia, oli olemassa Giambattista Basilen Pentamerone, jota pidetään Euroopan ensimmäisenä satukirjana. Tästä viidenkymmenen sadun kokoelmasta on valikoitunut kolme tarinaa kerrottavaksi elokuvan keinoin. Yhtäläisyydet varsinkin Grimmin veljesten satuihin ja niiden ei siloteltuihin versioihin, on ilmiselvä, eikä Tale of tales tunnu käärivän mitään kohtaa edes pieneen pumpulihaiveneen. Ikäraja on erittäin paikallaan, tästä on dineymäisyydet kaukana.
Tale of Tales sai ensi-iltansa osana Rakkautta ja anarkiaa-festareita, joten luonnollisesti tähän nippuun sidottavat elokuvat kiinnostavat jo valmiiksi. Satuelokuvat puolestaan, oli kuinka dineysiirapissa uitettua tahansa, tuppaavat kiehtomaan yhtä lailla. Ei ole ihmekään, että "aikuisten satuna" leimattu Tale of Tales tuntui jo valmiiksi omaan makuun sopivalta ja oli sitä vieläkin enemmän elokuvan katsomisen jälkeen. Visuaalinen nautinto, satumainen musiikki ja loistokkaat näyttelijäsuoritukset eivät tulleet mitenkään yllätyksenä. Raakuustaso sen sijaan hieman yllätti, mutta vain positiivisessa mielessä, koska satufilmatisoinnesta tupataan tehdä, jos ei ihan koko perheen elokuvia, niin lähes koko perheen elokuvia.
Vanhoille saduille tyypillisesti tarinoissa on taustalla jokin opetus poimittavaksi. Vaikka nämä kolme kertomusta eivät sinänsä varsinaisesti nivoudu keskenään, vaan kulkevat pikemminkin rinta rinnan, on niissä kaikissa samankaltaiset opetukset. Pääsaarna on itsekkyydestä, oman edun tavoittelusta ja ahneudesta. Moni hahmo halajaa jotain ja tulee sokeaksi ympäristölle ja sille mitä jo on. Lisäksi kantaa otetaan nuoruuden ihannointiin ja sen pakonomaiseen tavoitteluun, joka sekin tehdään tietenkin karummain kautta. Elokuvasta ei kuitenkaan jää syyllistetty olo tai turta kaikesta karuudesta, vaan päinvastoin sen jälkitila on siltikin erittäin hilpeä.
Roolitukset ja roolisuoritukset ovat kauttaaltaan onnistuneita, lähellä täydellisyyttä. Salma Hayekin kuningatar-hahmon pakkomielteinen vauvakuume on jo perin kylmäävää, ihan katsetta myöten. Vincent Casselin erittäin hedonistinen, melkein kiimaisen eläimen tasolla kulkeva kuningas, on kaikessa roisiudessaan toimiva. Sivuosasta erottuu prinsessa Violetia esittävä Bebe Cave, joka ilmentää hahmon kokemuskaarta juuri sopivan riipaisevasti. Imman hahmosta minulla oli epäilykseni, kuka maskin alla on, vaikka näyttelijättären nimeä en muistanutkaan. Oikeassa oli arvaukseni ja hiirimäisen kimeän äänen takana onkin myös Potterien Murjottavana Myrttinä tutuksi tullut Shirley Henderson.
Aikuisten satu Tale of Tales on taideteosta muistuttava, todella kaunis elokuva, jopa sen kaikkein verisimmällä hetkellä.
