Räyhä-Ralf

Kuva täältä

Ohjaaja: Rich Moore
Musiikki: Henry Jackman
Pääosissa: John C. Reilly, Sarah Silverman, Jack McBrayer, Jane Lynch & Alan Tudyk
Kesto: 1h 47min
Ikäraja: 7

Räyhä-Ralf kertoo 8-bittisen Fix-It Felix-pelin pääpahiksesta Ralfista, jonka ainoa tarkoitus pelissä on romuttaa, jotta pelin sankari Felix jr. pääsee tekemään päivän urotyön ja korjaamaan kaiken ennalleen sivuhahmojen hurratessa. Vaikka Ralf tekee aina hommansa niin hyvin kuin taitaa, ei hän saa koskaan selkääntaputuksia ja kehuja hyvin hoidetusta työstä Felixin tapaan. Pelipahisten terapiaistunnossa Ralf tulee kertoneeksi kollegoidensa järkytykseksi, että ei halua olla pahis enää, vaan päästä kokemaan, miltä tuntuu astella sankarin saappaissa. Viimeinen niitti Ralfille on, kun Felix ja muut pelin hahmot juhlivat pelin 30-vuotis päivää, kutsumatta häntä mukaan. Seuraavana työpäivänä pelin alkaessa, ei mene homma suunnitelman mukaan, kun Ralfia ei näy missään, eikä näin ollen ole mitään korjattavaa. Pelihallin omistaja toteaa pelin olevan epäkunnossa ja pelihahmot tietävät hyvin, että jos Ralf ei palaa, heidän pelinsä irroitetaan seinästä ja lakkaa olemasta. Sillä aikaa Ralf menee kokeilemaan onneaan muihin peleihin, eikä asiat mene aivan suunnitelman mukaan. 

Kuva täältä

Räyhä-Ralf on Disneyn 52. klassikko, jota itse olen ainakin odottanut etenkin vielä tuon leiman takia. Vaikka Parhaan animaation Oscar menikin Urhealle, oli tässäkin ainesta voittajaksi. Molemmat kuvat olivat sen verran hyviä, että en olisi osannut nostaa kumpaakaan johtoasemaan. Yllätyin tosin Räyhiksestä löytyvän enemmän tarinaa, kuin pelkkä Ralfin kertomus, sillä Sugar Rush pelin Nelli Karamelli kokee täysin samanlaista ulkopuolisuutta omassa pelissään, kuin mitä Ralf. Loppupeleissä on yllättävää kuka oikeasti onkaan se pahis kaiken takana. 

Kuva täältä

Vaikka en olekaan paljon pelannut elämässäni 8-bittisellä nintendolla, koen kuitenkin saaneeni elokuvasta jonkilaista nostalgiahuumaa pelkästään 16-bittisellä pelailun ansiosta. Peleihin edes hiukan perehtyneelle löytyy nannaa Räyhiksestä ja mitä useamman pelin on kolunnut, sitä enemmän varmasti bongaa esimerkiksi pelihallin taustajoukoissa vaeltavien hahmojen joukosta. Ilmiselvimmät tapaukset löytyy pahisten terapiaistunnosta, mutta esimerkiksi itse onnistuin bongaamaan Daisyn ja Rosalinan kävelemässä pelikeskuksen käytävällä. Pelimaailmoista mieleen jäi erityisesti Hero's Duty, koska kohtaus, jossa Ralf yrittää selviytyä pelin menossa, on vaan aivan sairaan siisti musiikkiaan myöten. Kyseisessä kohtauksessa 3D tuntuu myös ihan mukavalta lisältä. 

Räyhä-Ralf poikkeaa virkistävällä tavalla perinteisistä Disney tarinoista ja ottaa hienosti mukaan kaikenlaisia aineksia pelien maailmasta. Elokuvasta huokuu hauskanpito ja leikkimielisyys unohtamatta kuitenkaan, kuinka tärkeää on antaa kaikille mahdollisuus olla hyviä ja osoittaa arvonsa. 





P.S. Elokuvan virallisilla sivuilla pääsee pelaamaan kaikkea kolmea pääpeliä!