Näytetään tekstit, joissa on tunniste john green. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste john green. Näytä kaikki tekstit

22. elokuuta 2015

Paper Towns


Ohjaaja: Jake Schreier
Käsikirjoitus: Scott Neustadter & Michael H. Weber, perustuu John Greenin samannimiseen kirjaan
Musiikki: John Debney & Son Lux
Pääosissa: Nat Wolff, Cara Delevinge, Austin Abrams, Justice Smith, Halston Sage, Jaz Sinclair, Griffin Freeman, Caitlin Carver, Cara Buono, Meg Crosbie & Ansel Elgort
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: 7

Paper Towns elokuvan pääosassa on viimeistä lukiovuottaan suorittava Quentin Jacobsen (Wolff). Vähintään yhtä isossa osassa on Quentinin päiväuni Margo (Delevinge), joka asuu viereisessä talossa ja jonka kanssa Q tapasi temmeltää heidän ollessa vielä penskoja. Sittemmin Margon saavuttaessa suositun statuksen koulumaailmassa, on eri kategoriaan kuuluvasta Q:sta tullut tälle näkymätön. Kuvio muuttuu yllättäen Margon pelmahtaessa eräänä yönä Q:n ikkunasta pyytäen apua omalle luovalle kostoretkelleen. Kaksikko löytää taas yhteyden (ainakin Q:n puolelta), mutta edellisen yön taika on seuraavana päivänä täysin rauennut, kun Margoa ei löydy enää mistään. Margon vanhemmat viis veisaavat tilanteesta, sillä tämä ei ole neidin ensimmäinen karkureissu, mutta Quentin sen sijaan kokee edelleen tarpeen löytää Margon. Pian hän huomaa, että mysteerityttö on jättänyt jälkeensä vihjeitä olinpaikastaan.


Paper Townsin pohjalla on John Greenin kirja, jonka suomennos kantaa nimeä "Arvoitus nimeltä Margo". Kyseessä on samainen kirjailija, jonka kynästä syntyi myös menestynyt ja kaikkia suuresti itkettänyt Tähtiin kirjoitettu virhe, josta tehtiin viime vuonna yhtä itkettävä elokuvaversio. Paper Townsin kohdalla ei kannata kuitenkaan odottaa aivan samanlaista kokemusta, kuin Tähtiin kirjoitetun virheen kanssa. Vaikka sekin antaa yhtä lailla viipaleensa nuorten maailmasta, ei se ole aivan niin kompakti elokuva kuin edeltäjänsä, eikä edes yritä olla samanlainen itkupuristin.

Paper Towns on pohjimmiltaan nuorten lukiodraamaa kypsemmillä mausteilla ja taiteellisemmalla otteella. Hyvällä maulla valikoiduista alkukuvista ja radiohiteistä poikkeavasta soundtrackistä, on heti selvää, että kyseessä on elokuva, joka seisoo hyvän matkan päässä teinihömpästä.  Mielleyhtymiä tulee tietenkin Tähtiin kirjoitetun virheen ohella Boyhoodiin ja Bling Ringiin sekä Green-filmatisointien käsikirjoittajakaksikon toiseen tuotokseen The Spectacular Now-elokuvaan (josta todella tykkäsin). Elokuvan nimi Paper Towns viittaa kartantekijöiden luomiin kuvitteellisiin kaupunkeihin, joita käytettiin plagioinnin estämiseksi. Margon hahmo valottaa elokuvassa nimen toisesta merkitystä puhuessaan paperi-ihmisistä paperikaupungissa viitaten kaiken pintapuoleisuuteen ja todellisen merkityksen puuttumiseen.


Elokuvassa on omat kompastuskivensä eli syyt, miksi se ei ole aivan oksat pois, vaikka hyvä kuva onkin. Yksi huono puoli on koskettavuuden jääminen hieman pintapuoleiseksi, johon väkisinkin vaikuttaa jälleen alitajunnassa kumpuilevat mielleyhtymät Tähtiin kirjoitettuun virheeseen. Potentiaalia tunteiden riepotukseen olisi ollut enemmänkin, mutta se on jätetty vain puoliteholle. Loppupuoliskossa itseäni alkaa häiritä myös Margon yhtäkkinen nosto takaisin jalustalle, vaikka siinä kohtaa luulin, että kaikki häneen liittyvä on jo jätetty taakse. Se syö päähenkilö kehityskaarta, joka oli muuten menossa ns. oikeaan suuntaan. 


Pääosan Nat Wolff on aikaisemmin tuttu sivuroolistaan Tähtiin kirjoitetussa virheessä. Poikaa ei olisi sen perusteella äkkiseltään osannut laittaa johtorooliin, mutta hän osoittautuukin olevan siihen oikea löytö. Cara Delevinge puolestaan tuntuu jo himpun verran yliarvosteltulta, vaikka ihan kohtuullinen onkin. Osa Margon mystisyydestä tuntuu olevan ammennettu vain Caran erikoisesta ulkomuodosta ja olemuksesta. Päähenkilön kaverit vaikuttavat ensin olevan siinä ärsyttävän stereotyyppisyyden rajalla, mutta astuvat elokuvan edetessä yhä kauemmaksi siitä reunasta. Elokuvassa on yllättäen cameo toiseltakin Tähtiin kirjoitetun virheen näyttelijältä ja siinä kohdassa oma hymyni oli takaraivossa asti.

Paper Towns sopii tasokkaiden nuorten draamojen ystäville, kunhan et odota Tähtiin kirjoitettu virhe osa 2:sta.


18. heinäkuuta 2014

Tähtiin kirjoitettu virhe


Ohjaaja: Josh Boone
Käsikirjoitus: perustuu John Greenin samannimiseen kirjaan, Scott Neustadter & Michael H. Weber
Musiikki: Bright Eyes & Ed Sheeran
Pääosissa: Shailene Woodley, Ansel Elgort, Nat Wolff, Laura Dern, Sam Trammell  amp; Willem Dafoe
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 12

Hazel Grace Lancaster on 16-vuotias nuori, jolla on ollut kilpirauhassyöpä jo monia vuosia. Etäpesäkkeiden kautta syöpä levisi keuhkoihin, mutta lääkitys pitää pahaisen toistaiseksi kurissa. Hazelin vanhemmat toivoisivat tyttärensä nauttivan elämästä sairaudestaan huolimatta ja patistavat tämän masennuksen pelossa syöpäpotilaiden tukiryhmään. Ryhmässä Grace tapaa luusyövän selättäneen Augustuksen, jolla riittää traagisesta kokemuksesta sekä yksijalkaisuudesta huolimatta elämäniloa yli omien tarpeiden. Augustus onnistuukin onkimaan Hazeliltä sen kaivatun aidon hymyn ja nuori rakkaus vie ahkerasti tilan murheellisilta ajatuksilta.


Tähtiin kirjoitettu virhe on varmasti vuoden itkettävin tapaus. Itsekin ajattelin olevani jo jollain tasolla karaistunut ja pärjääväni yhdellä nenäliinalla, mutta se oli turha toivo. Onneksi kollega nakkasi kunnon nessupaketin kouraan ennen saliin menoa, en todellakaan odottanut elokuvan olevan samaan aikaan niin kovin surullinen, mutta silti jotenkin aivan yli-ihana. 

Kuolemanpelko on päähenkilöiden elämässä vahvasti läsnä, enemmän kuin tavallisella tallaajalla. Tämä värittää jokaista elettyä hetkeä, vaikka kyseessä olisi pelkkä kahvinjuonti. Hazel on tikittävä pommi ja tuntemattomana ajankohtana iskevä kuolema ei niinkään tunnu pahalta hahmon itsensä takia, vaan juurikin hänen läheistensä tähden. Elokuvassa todetaankin osuvasti hautajaisten olevan eläviä eikä kuolleita varten. Suurinta tuskaa aiheuttaa varsinkin vanhempien huoli, kun Hazelille iskee hengitysvaikeuksia, joista ei voi koskaan tietää varmasti onko se menoa. Vielä suuremmin tunteiden tumaketta järisyttää kuitenkin nuoren parin rakkaus ja kaikesta menetyksen pelosta huolimatta, kyky nauttia toisistaan ja kaikesta elämästä ympärillään.


Shailene Woodley ja Ansel Elgort tähdittävät molemmat myös Outolintu-elokuvaa. Elgort ei niinkään jäänyt suurimmin mieleen kyseisestä elokuvasta, mutta Shailene oli ihan kohtuullinen. Joskin mainitsin jo silloisen jutun yhteydessä odottavani tätä roolia paljon enemmän, jossa lahjat pääsevät oikeuksiinsa. Shailene todella istuu ruskeasilmäisen Hazelin rooliin, joka on bambimaisesta ulkomuodostaan huolimatta elokuvan alussa vaipunut jonkin asteen tympeyteen ja määrittää jo itseään syövän kautta. Koko perhe ja varsinkin Hazel koettaa sarkastisella huumorilla jaksaa tilanteesta toiseen, mutta vasta Augustus saa taas elämäniloa irti Hazelistä. Nuori pari on hahmojen sekä heidän esittäjiensä henkilökemioiden puolelta kerrassaan täydellinen. Some on jo imaissut Hazelin ja Augustuksen sympaattiset "okayt" ja kasan muita fraaseja.

Surullinen ja ihana, tosi tosi surullinen, mutta silti niin todella ihana Tähtiin kirjoitettu virhe on ehdottomasti katsottavan arvoinen. Nenäliinoja ilman ei pärjää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...