Snowden

Ohjaaja: Oliver Stone
Käsikirjoitus: Kieran Fitzgerald & Oliver Stone, pohjaa Luke Hardingin kirjaan The Snowden Files ja Anatoly Kucherenan kirjaan Time of the Octopus
Musiikki: Craig Armstrong
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo, Zachary Quinto, Tom Wilkinson, Scott Eastwood, Logan Marshall-Green, Timothy Olyphant, Ben Schnetzer, Keith Stanfield, Rhys Ifans & Nicolas Cage
Kesto: 2h 14min
Ikäraja: 12

Snowden pohjaa tositapahtumiin ja kertoo rohkean nuoren yhdysvaltalaisen miehen Edward Snowdenin tekemistä paljastuksista, jotka ajoivat hänet maanpakoon. Snowden (Gordon-Levitt) on tietotekniikan taitaja, joka työskenteli niin CIA:n, puolustustiedustelupalvelu DIA:n ja kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n leivissä. Kansalaisten turvallisuuden nimissä tehty viestintävälineisiin kohdistettu maailmanlaajuinen urkinta, joka kohdistui myös laajasti ihan oman maan asukkaisiin, rikkoi Snowdenin oikeuden tajua. Samalla työhön liittyvä äärimmäinen salassapitovelvollisuus tekee hallaa parisuhteelle tyttöystävä Linsay Millsin (Woodley) kanssa. Lopulta Snowden päättää tehdä uhkarohkean tempun ja anastaa tuhansia huippusalaisia asiakirjoja näyttääkseen ihmisille totuuden. Vasta paettuaan maasta Hongkongiin, hän tapaa salassa toimittajat, joille luovuttaa kaiken tietonsa haastattelun kera. 

Elokuva saakin alkunsa juuri Hongkongin maaperältä, jossa Snowden valmistautuu kohtaamaan toimittajat ja paljastamaan tietonsa. Tilanteessa on jo jännitettä, sillä Snowden on jo piilosilla tiedustelupalveluiden vakoilutaidot tuntien, vaikka vielä tietoja ei olekaan julkistettu maailmalle. Hänen alettua kertomaan tarinaansa kameralle siirrymme seuraamaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty alkaen Snowdenin palveluksesta armeijasta. Jouduttuaan keskeyttämään palveluksen joutui Snowden etsimään uusia keinoja palvella maataan ja tämä tie sekä tietenkin tietoteknillinen lahjakkuus ajoi hänet alunperin tiedustelupalveluiden maailmaan. 

Rakenteessa ja oikeastaan koko elokuvassa on paljolti samaa kuin toisessa Oscar-tärpissä Sullyssä. Tässäkin jännitys pääsee tiivistymään niihin kriittisiin hetkiin, kun Snowden esimerkiksi tekee tietojen anastuksen, vaikka tiedät kyllä jo valmiiksi hänen siinä onnistuneen. Alkupuolla nähtyihin kohtauksiin palataan myös uudestaan, mutta nyt pohja on vielä selkeämpi ja ymmärrät aiemmin näkemästäsi vielä enemmän. Oscar-täky Snowden on laatunsa ja muiden selkeiden elementtien (Stone, tositapahtumiin perustuva jne.) tähden jo valmiiksi, mutta huomioitavaa on myös, että viime vuonna parhaan dokumentin Oscarin vei samasta hepusta kertova dokumentti Citizenfour. Voisin veikkailla jo tämänkin olevan muutaman ehdokkuuden pokaaja (ohjaus, käsikirjoitus ehkä?), mutta ei niitä johtotähtiä kuitenkaan, vaikka ehdottomasti hyvä onkin.

Joseph Gordon-Levitt on ihan mukiinmenevä näyttelijä, mutta tuntuu ensin vähän vetäytyneeltä Snowdenin roolissa ja ilmeettömyyden tähden vaikealukuiselta. Hahmon on ilmeisen tarkoituskin olla kuvatun kaltainen ja ilmintää juuri esikuvansa olemusta, mutta tässä huomaa, että vaikka Gordon-Levitt onkin lahjakas, olisi vielä petraamisen varaa heijastaa tunteita pienen pienillä eleillä. Päädyn aina vertaamaan "ilmeettömien hahmojen" esityksessä suorituksia Ryan Goslingiin, joka on huippuesimerkki siitä, miten tämä tehdään. Shailene Woodley on puolestaan jopa liian hyvä annettuun rooliinsa pelkkänä statistisena hahmona ja toivottavasti hänelle siunaantuu jotain vaativampaa tulevaisuudessa. Sivurooleissa on monta suurta karismaa ja tuttua naamaa sekä Nicolas Cage. Clint Eastwoodin poikaa Scottia en osannut yhdistää oikein vielä elokuvan aikana, vaikka pirun tutulta näyttikin, enkä myöskään osannut yhdistää Ben Schnetzeriä Pride-elokuvaan. 

Snowden on Oscar-tärppi jälleen mielenkiintoisen tositarinan pohjalta, jossa nuori mies paljastaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden nimissä tehdyt vakoilut koko maailmalle. 

Traileri pienellä SPOILERI-varoituksella, jos Snowdenin tarina ei ole ennestään jo tuttu. Tämä antaa myös ihan liian jumputijumputipaukejysäys-kuvan leffasta.

 

Outolintu-sarja: Uskollinen

Ohjaaja: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky, Bill Collage, Adam Cooper & Noah Oppenheim, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Musiikki: Joseph Trapanese
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Jeff Daniels, Miles Teller, Ansel Elgort, Zoë Kravitz, Maggie Q, Naomi Watts, Ray Stevenson, Daniel Dae Kim, Bill Skargård & Octavia Spencer
Kesto: 2h 1min
Ikäraja: 12

Dystopisessa Chicagossa ovat entiset osastot (terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat) kaadettu alas ja Terävien ylivalta on nujerrettu. Osattomien johtohahmo Evelyn (Watts) heiluu väliaikaisesti vallan kahvassa ja määrää, että ympäröivien muurien portit pidetään vielä kiinni. Outolintu eli jokaiseen osastoon täydellisen sopiva Tris Prior (Woodley) oli kapinassa mukana ihan etunenässä, mutta ei suostu nyt asettumaan johtoasemaan, vaan hänellä on mielessään ihan omat suunnitelmat. Tris vähät välittää Evelynin määräyksistä ja lähtee oman pienen porukkansa kanssa ylittämään muuria. Sieltä he löytävät menneen maailman jäljet ja viimein selityksiä nykyiseen yhteiskuntajärjestelmään. 

Outolintu-sarjan kolmas elokuva, Uskollinen, on jatkoa edelliselle Kapinallinen-elokuvalle. Toinen elokuva oli jo huomattavasti ensimmäistä heikompi, joka ei ollut kummoinen sekään. Vaikka näillä ei tosissaan ole edes niin paljon yhteistä alati vertailuun joutuvan Nälkäpeli-sarjan kanssa, niin voisin rohjeta kyllä luonnehtia Outolintu-sarjaa "köyhän miehen Nälkäpeliksi". Uskollistakin lähdin katsomaan aivan nolla odotuksilla, juuri semmoisella tarvittavalla hömppä-asenteella. Kiinnostaa myös mihin nämä elokuvat johtaa, vaikka en meinaa aina muistaa edes mitä tarkalleen olikaan edellisessä elokuvassa, mutta kun on kerran aloitettu, niin ei jätetä leikkiä kesken.

Uskollinen oli oikeastaan juuri niin laimea keitos kuin saattoi ounastella, ei siis todellakaan tullut se yllätyksenä. Ei mitään suuren suuria paljastuksia tai kuumottelevia ihmistunteita, mutta kuitenkin sellaista ihan kivaa ajankulua. Tässä kyllä viimein selitetään Chicagon tilannetta ja osastojen syntyä, joka antoi jotain järkeä koko jaottelusysteemiin. Se tekee ihka ensimmäisestä elokuvasta jopa vielä himpun verran paremman, kun taustat on nyt selvillä. Mielenkiintoisesta systeemistä olisi saatu revittyä kyllä paljon paljon enemmänkin sisältöä, jossa sinne suuntaan olisi osattu kallistaa. Ja minä ihan totta luulin, että tämä on sarjan viimeinen elokuva, mutta näitä tuleekin vielä yksi (?!). Olisi voinut ihan hyvin loppua siihenkin, se tuntui ihan jännän avonaiselta ratkaisulta, vaikka muu loppurymistely olikin vähän meh. 

Visuaalinen puoli ja varsinkin erikoistehosteet ovat tässä, kuten edellisissäkin, aivan nannaa silmille. Puhumattakaan sitten näistä kaikista nuorista, kauniista ja rohkeista, joita on varsin kivat seurata kun karismaakin on todella monella (Teller, Elgort, Kravitz..). Varsinkin Shailene Woodley puskee huttuisen roolihahmonsa läpi silloin kun tälle ei ole taaskaan suvaittu antaa muuta rautaa kuin toimintakohtaukset. Theo James on valitettavasti jäämässä yhä enemmän jälkeen muista ja sitä voidaan vaan tiettyyn pisteeseen laittaa hahmon piikkiin. Watts ja Spencer näyttävät puolestaan sitä karismaattisempaa osaamista ja nämä konkarit ovat olleet myös yksi syy, miksi näitä kuvia jaksaa katsella.   

Outolintu-sarjan Uskollinen on uskollinen ainakin edellisen elokuvan tasolle. Aion kyllä silti katsastaa sen viimeisen, sen verran heräsi kuitenkin uteliaisuus. Suositukset lähinnä aiheesta ja edellisistä elokuvista kiinnostuneille.

 

Outolintu-sarja: Kapinallinen

Ohjaaja: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Akiva Goldsman & Mark Bomback, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Musiikki: Joseph Trapanese
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Miles Teller, Ansel Elgort, Octavia Spencer, Jai Courtney, Kate Winslet, Naomi Watts, Ray Stevenson, Zöe Kravitz, Maggie Q, Ashley Judd, Mekhi Phifer, Daniel Dae Kim, Keiynan Lonsdale & Janet McTeer
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 12

Outolintu-sarjan ensimmäisessä osassa esiteltiin tulevaisuuden maailma, jossa ihmiset jaetaan viiteen lohkoon luonteenpiirteittensä perusteella (terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat). Tris Priorin todettiin olevan Divergent eli poikkeava, jossa yhdistyy kaikkien osastojen ominaisuudet ja varsinkin Terävät pitävät näitä "Outolintuja" uhkana yhteiskunnalle. Toisessa osassa Tris on pakosalla matkakumppaniensa kanssa ja etsii piilopaikkaa Sopuisten luota. Terävien häikäilemätön johtaja Jeanine kiristää keinojaan saadaakseen kaikki Outolinnut käsiinsä. Mihinkään kuulumattomat Osattomat osoittautuvat myös entistä merkittävämmiksi.

Ensimmäinen Outolinnun räpiköinti ei ollut kummoista kauraa sekään, mutta selvästi jatko-osaansa parempi ja kuitenkin kohtuullisen viihdyttävä oikeassa mielentilassa. Ensimmäinen osa tarjosi enemmän kehityskulkua niin tarinallisesti kuin päähenkilökasvun osalta ja toki mukana oli runsaasti uutuudenviehätystä. Sinänsä perusajatus oli hieman höveli ja yksioikoinen, mutta se ei asettanut ylitsepääsemätöntä estettä elokuvasta nauttimiselle. Toinen osa vajoaa selvästi ensimmäisen elokuvan alapuolelle, mikä ei olisi niin huono juttu, jos ensimmäinenkin osa olisi ollut todella hyvä. 

Kapinallisessa yhtenä vikana on kaiken ponnekkuuden uupuminen, varsinkin elokuvan alkupuoliskolla. Ensimmäisen elokuvan loppu on myös muistisopukoissa jäänyt jotenkin hämärään, jonnekin aitojen luokse ne siinä juoksenteli, muistaakseni. Aika seinään se kumminkin loppui, sinänsä sille osalle ihan sopivaan tapaan, mutta nyt se tiivis tunnelma ei jatkukaan tässä toisessa osassa. Jotenkin ei pääse sisälle hahmojen tuntemuksiin ollenkaan, ei ole sellaista aitoa huolta hahmojen puolesta, vaikka heitä jahdataankin. Lisäksi hahmojen motiivit ei tahdo millään aueta Trisiä lukuun ottamatta, joten iso osa tekemisistä ei tunnu käyvän järkeen. 

Hyviä puolia seuraa kuitenkin loppupuolella, kun aidosti saa yllättyä muutamista (tosin oppikirjan mukaisista) käänteistä. Simulaatiojaksoissa on hieman enemmänkin ytyä, jopa psykologiselta puolelta vihdoin ja viimein! Visuaalisella puolella ja tehosteissa ei myöskään ole moitteen sanaa. Varsinkin kivannäköisten ihmisten kohdatessa kunnon lähitaistelumeinigissä luetaan se elokuvan eduksi.

Näyttelijävalinnat olivat ensimmäisen elokuvankin kohdalla yksi iso syy elokuvan katsomiseen, etenkin rouvien Winslett ja Judd kohdalla, jotka ovat molemmat suosikkinäyttelijättäriäni. Miespääosassa olevan Theo Jamesin Four on entistä ohuempi hahmo tässä ja näyttelijäsuoristuskin kovin pökkelöä jälkeä. Pääparilta väliltä tuntuu kaikonneen kaikki intohimo ensimmäisen osan jälkeen, joten parin suhde ei tunnu enää niin uskottavalta. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää pääosassa olevaa lahjakasta Shailene Woodleytä, joka tekee koko elokuvasta monin verroin mielenkiintoisempaa osaamisellaan. Oli kyllä todella outoa katsella Woodleytä ja Elgortia esittämässä taas sisaruksia Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen. Tänään bongasin semmoisenkin tiedon, että Whiplashistäkin tuttu Miles Teller on myös esittänyt Woodleyn mielitiettyä elokuvassa The Spectacular Now.

Jos ensimmäinen Outolintu elokuva kolahti millään vertaa, sitten tästä voi ehkä saada jotain irti, vaikka ei samalla tasolla seisokaan. Ei voida kuitenkaan käyttää Nälkäpelien korvikkeena, ei edes lämppärinä tätä jatko-osaa.


 

Tähtiin kirjoitettu virhe

Ohjaaja: Josh Boone
Käsikirjoitus: perustuu John Greenin samannimiseen kirjaan, Scott Neustadter & Michael H. Weber
Musiikki: Bright Eyes & Ed Sheeran
Pääosissa: Shailene Woodley, Ansel Elgort, Nat Wolff, Laura Dern, Sam Trammell  amp; Willem Dafoe
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 12

Hazel Grace Lancaster on 16-vuotias nuori, jolla on ollut kilpirauhassyöpä jo monia vuosia. Etäpesäkkeiden kautta syöpä levisi keuhkoihin, mutta lääkitys pitää pahaisen toistaiseksi kurissa. Hazelin vanhemmat toivoisivat tyttärensä nauttivan elämästä sairaudestaan huolimatta ja patistavat tämän masennuksen pelossa syöpäpotilaiden tukiryhmään. Ryhmässä Grace tapaa luusyövän selättäneen Augustuksen, jolla riittää traagisesta kokemuksesta sekä yksijalkaisuudesta huolimatta elämäniloa yli omien tarpeiden. Augustus onnistuukin onkimaan Hazeliltä sen kaivatun aidon hymyn ja nuori rakkaus vie ahkerasti tilan murheellisilta ajatuksilta.

Tähtiin kirjoitettu virhe on varmasti vuoden itkettävin tapaus. Itsekin ajattelin olevani jo jollain tasolla karaistunut ja pärjääväni yhdellä nenäliinalla, mutta se oli turha toivo. Onneksi kollega nakkasi kunnon nessupaketin kouraan ennen saliin menoa, en todellakaan odottanut elokuvan olevan samaan aikaan niin kovin surullinen, mutta silti jotenkin aivan yli-ihana. 

Kuolemanpelko on päähenkilöiden elämässä vahvasti läsnä, enemmän kuin tavallisella tallaajalla. Tämä värittää jokaista elettyä hetkeä, vaikka kyseessä olisi pelkkä kahvinjuonti. Hazel on tikittävä pommi ja tuntemattomana ajankohtana iskevä kuolema ei niinkään tunnu pahalta hahmon itsensä takia, vaan juurikin hänen läheistensä tähden. Elokuvassa todetaankin osuvasti hautajaisten olevan eläviä eikä kuolleita varten. Suurinta tuskaa aiheuttaa varsinkin vanhempien huoli, kun Hazelille iskee hengitysvaikeuksia, joista ei voi koskaan tietää varmasti onko se menoa. Vielä suuremmin tunteiden tumaketta järisyttää kuitenkin nuoren parin rakkaus ja kaikesta menetyksen pelosta huolimatta, kyky nauttia toisistaan ja kaikesta elämästä ympärillään.

Shailene Woodley ja Ansel Elgort tähdittävät molemmat myös Outolintu-elokuvaa. Elgort ei niinkään jäänyt suurimmin mieleen kyseisestä elokuvasta, mutta Shailene oli ihan kohtuullinen. Joskin mainitsin jo silloisen jutun yhteydessä odottavani tätä roolia paljon enemmän, jossa lahjat pääsevät oikeuksiinsa. Shailene todella istuu ruskeasilmäisen Hazelin rooliin, joka on bambimaisesta ulkomuodostaan huolimatta elokuvan alussa vaipunut jonkin asteen tympeyteen ja määrittää jo itseään syövän kautta. Koko perhe ja varsinkin Hazel koettaa sarkastisella huumorilla jaksaa tilanteesta toiseen, mutta vasta Augustus saa taas elämäniloa irti Hazelistä. Nuori pari on hahmojen sekä heidän esittäjiensä henkilökemioiden puolelta kerrassaan täydellinen. Some on jo imaissut Hazelin ja Augustuksen sympaattiset "okayt" ja kasan muita fraaseja.

Surullinen ja ihana, tosi tosi surullinen, mutta silti niin todella ihana Tähtiin kirjoitettu virhe on ehdottomasti katsottavan arvoinen. Nenäliinoja ilman ei pärjää!

Divergent - outolintu

Ohjaaja: Neil Burger
Käsikirjoitus: Evan Daugherty & Vanessa Taylor, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Ashley Judd, Kate Winslett, Ray Stevenson, Zoë Kravitz, Maggie Q, Jai Courtney, Miles Teller & Mekhi Phifer
Kesto: 2h 19min
Ikäraja: 12

Nälkäpelin tapaan Outolintu sijoittuu tulevaisuuteen, sotien pistettyä aikanaan matalaksi aikaisemman yhteiskunnan rakenteet. Jäljelle jäänyt ihmiskunta on vetäytynyt jonkinlaisten suojamuurien taakse, jossa he elävät jaettuina eri osastoihin, joilla kaikilla on omat tehtävänsä. Nämä osastot ovat terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat (englanninkieliset versiot sointuvat korvassa hieman paremmin). Jokainen nuori aikuinen saa seremoniassa valita vapaasti, mihin osastoon haluaa kuulua huolimatta siitä, mihin osastoon on syntynyt ja missä kasvanut. Valinta on kuitenkin peruuttamaton. Beatrice elää vaatimattomissa perheensä kanssa, mutta ei ole koskaan tuntenut olevansa täysin epäitsekäs vaatimaton, vaan jotain muutakin. Valintaa edeltävät soveltuvuuskokeet antavat Beatricelle yhden selkeän osaston sijaan moniosaisen tuloksen, joka tarkoittaa, että hän on poikkeava ja juuri sitä muu yhteiskunta pitää uhkana. 

Yhtymäkohdistaan huolimatta ei Outolintu ole kuitenkaan Nälkäpelin veroinen, vaikka onkin sinänsä ihan mukiinmenevä elokuva. Osastoihin jaoittelua ei kannata jäädä sen suuremmin syynäämään, sillä järjenvastainen ajatus ihmismielen mahdollisuudesta jakautua vain tiettyihin kategorioihin, turhauttaa yksiulotteisuudessaan. Elokuvahahmot kannattaa siis ottaa elokuvahahmoina ja kohdella pakettia täysin omana näkemyksenään, oli se kuinka epäloogista tahansa. Outolinnussa on kuitenkin hyviä oivalluksia ja eteen tarjoiltu tulevaisuuden visuaalinen näkymä on ilman muuta kiehtova. Sisältään kannattaa myös kaivaa se kuolematon ja käsittämättömiä haaveileva teini-ikäinen, jolloin moni elokuvan kohta etenkin romanssipuolelta, osuu ja jopa uppoaa.

Shailene on tuttu naama esiintymisestään George Clooneyn kanssa Descendants elokuvassa. Jos Divergent ottaa kunnolla tuulta alleen, tullaan nuorta näyttelijää näkemään varmasti monessa muussakin tulevassa projektissa. Outolinnussa Shailenen lahjakkuus kyllä näkyy, mutta uskon hänestä löytyvän vielä enemmän ja siksi odotan hänen toista elokuvaansa, Fault in Our Stars (=Tähtiin kirjoitettu virhe) suuremmalla mielenkiinnolla. Rehtien osastolta kotoisin olevaa Beatricen kaveria esittää Zoë "Lennyn tytär" Kravitz, jonka olisin ennen nimen lukemista voinut vannoa olevan Huippumalli haussa-sarjan Sundai. Outolinnussa on monien nuorten tulokkaiden lisäksi kaksi kokeneempaa näyttelijätärtä, jotka molemmat ovat yhtä suosikkeja itselleni, vaikka toinen on varmasti toista tunnetumpi, Ashley Judd ja Kate Winslett. Jälkimmäisen rooliin olisi voitu antaa mahdollisuuksia revitellä vielä enemmän, mutta etenkin raameihin nähden Kate on upea kuten aina.

Divergent-outolintu on ihan katsottavaa peruskauraa, joskin odotuksia on hyvä madaltaa etukäteen. Toimii hyvin lämppärinä tulevalle Nälkäpelin jatko-osalle.