Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 2

Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Danny Strong & Peter Craig, perustuu Suzanne Collinsin kirjasarjaan
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Elizabeth Banks, Philip Seymour Hoffman, Julianne Moore, Donald Sutherland, Natalie Dormer, Sam Claflin, Willow Shields, Jeffrey Wright, Jena Malone, Mahershala Ali, Gwendoline Christie, Patina Miller, Elden Henson & Stanley Tucci
Kesto: 2h 16min
Ikäraja: 12 

Nälkäpeli-saagan viimeinen elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin Matkijanärhi osa 1 tapahtumissaan jäi. Joukko tribuutteja on saatu pelastettua Capitolin kynsistä, mukaan lukien aivopesty Peeta, joka on saatu uskomaan Katnissin olevan niin vaarallinen, että tämä tulisi oitis eliminoida. Kenenkään toipumisiin ja suremisiin ei kuitenkaan ole aikaa, sillä sota on vielä käynnissä. Vyöhykkeiden löydettyä keskinäisen yhteisymmärryksen kukistaa kaikkia sortanut Capitol, on aika iskeä itse pahan ytimeen ja murhata presidentti Snow. 

Nälkäpeli-sarjasta olen nauttinut paljolti elokuvienkin muodossa, vaikka kirjat ovat kyllä tässäkin (luonnollisesti) vielä parempia. Juuri tämän viimeisen osan kohdalla, joka kahdeksi elokuvaksi varsin mallikkaasti pilkottiin, olen eniten odottanut jo aiemmassakin elokuvassa nähtyä selkeää pesäeroa perinteikkääseen "teinielokuva"-osastoon. Kuten kävi ilmi jo aiemman elokuvan omassa postauksessakin, nyt päästään viimein siihen asiaan. On aika nousta tyranniaa vastaan, vaikka kaikki keinot voiton saavuttamiseksi eivät olekaan kaikkien mieleen.

Missään superfanaattisissa odotuksissa en siltikään lähtenyt Matkijanärheä katsomaan, etenkin kun karsastin jo valmiiksi sitä lopun epilogia, jonka olin töiden puitteissa jo nähnyt. Täytyy tunnustaa, että en edes ensin muistanut moisen olemassaoloa kirjasta alkuunkaan, se kun oli niin erillään varsinaisesta tarinasta. Varsinaisessa katselussa se ei häirinnyt ollenkaan niin paljon, kun sitä tiesi jo odottaa. Kokonaisvaltaisesti koin elokuvan oikein arvoisana lopetuksena koko sarjalle.

En osaa kuvitella elokuvien katselua ilman, että ei olisi lukenut kirjoja, jotka siis omassa katselussa ainakin vaikuttaa positiivisesti elokuvakokemukseenkin. Elokuvat ovat tiivistetty versio tapahtumista ja kun kirjassa asioille (esim. parantumisille) on annettu jo oma aikansa, en osaa ikävöidä enää samaa elokuvissa. Kirja auttaa myös paljon hahmojen motiiveissa ja mielenliikkeissä elokuvankin osalta, koska ne on jo kerran eletty läpi kunnolla. Eräs elokuvan traagisimpia kohtauksia käsitellään kyllä yllättävän lyhyesti, mutta se tunnahti siltikin jo monta hetkeä ennen kuin se varsinaisesti tapahtui, koska sitä odotti jo pelolla. Elokuvien Katniss on myös erilainen kirjojen version kanssa, joka korostuu viimeisessäkin elokuvassa. Kirjan Katnissin koin siis olevan yleisesti ei-niin-mukava tyyppi (Lawrencella on liikaa karismaa!) ja hahmon mielenterveys tuntui olevan vielä pahemmin vaakalaudalla. Kaikkea ei kuitenkaan voi tuoda esille elokuvan keinoin, eikä kaikkea edes tarvitse, pidän molemmista versioista. 

Jennifer Lawrence on ihan kiitettävä Katnissin roolissaan, vaikka hänelle sopiikin paremmin roolit, joissa on enemmän revittelyvaraa. En silti osaisi kuvitella enää ketään muuta tähän osaan! Kirjoissa Peeta ei ollut mikään oma suosikkini, mutta täytyy sanoa Josh Hutchersonin elokuva-Peetan nostaneen paljon hahmon kokonaisosakkeita. Edesmennyt Philip Seymour Hoffman on yhä mukana pienesti elokuvassa ja hänen poissaoloaan on saatu yhteen kohtaukseen paikattua hyvin kirjallisen materiaalin ja Harrelsonin Haymitchin avulla. Elizabeth Banksin Effyä ja edellä mainittua Haymitchiä oli harmillisen vähän elokuvassa, mutta ruutuaika oli todella rajallinen monen muunkin sivuhahmon osalta (onneksi on olemassa ne aikaisemmat elokuvat!). Sivuosiin on saatu muuten toinenkin GOT-tähti Natalie Dormerin lisäksi, nimittäin Brienne eli Gwendoline Christie. Vasta kotiuduttani tajusin, että avox Polluxin roolissa nähtävä hemmon onkin Daredevil-sarjan Foggy!

Matkijanärhi osa 2 on aiempia osiaan hieman synkempi tapaus, mutta hieno kuva oman saagansa päättävänä elokuvana. Aiemmat elokuvat on hyvä olla nähtynä ennen katsomista ja lukekaa hyvät ihmiset ne kirjat!


 

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1

Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Danny Strong & Peter Craig, perustuu Suzanne Collinsin kirjasarjaan
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Elizabeth Banks, Philip Seymour Hoffman, Julianne Moore, Donald Sutherland, Natalie Dormer, Sam Claflin, Willow Shields, Jeffrey Wright, Jena Malone & Stanley Tucci
Kesto: 2h 5min
Ikäraja: 12

Matkijanärhen ensimmäisessä osassa Katniss yrittää saada päätänsä kasaan vyöhykeellä 13 kaiken areenalla kokemansa jälkeen. Vyöhyke 13 toimii säntillisellä järjestelmällisyydellä kapinnallisten johtajan, presidentti Coinin johdolla. Katniss ei saa kunnolla aikaa toipumiseen, kun häneltä jälleen vaaditaan uuden roolin omaksumista ja paikkaa kapinan symbolina. Coin on tosin Plutarchin vakuutteluista huolimatta epäileväinen ja näkee vain hermoraunioksi luhistuneen nuoren naisen. Katniss on yhtä lailla vastahakoinen oltuaan jo Capitolin käsinukkena aivan tarpeeksi. Motivaation sytyttää kuitenkin mahdollisuus pelastaa Peeta ja muut vangiksi joutuneet tribuutit. 

Nälkäpeli-kirjat lukeneena uskallan näiltä kahdelta viimeiseltä osalta odottaa enemmänkin, sillä itse koin, että viimein pääsemme asian ytimeen kapinan kasvaessa. Vihan liekit oli myös paljon onnistuneempi kuin ensimmäinen elokuvatulkinta, vaikka kaava areenaa myöten onkin samankaltainen, mutta kirjan tulkinnan kannalta tehty huomattavasti paremmin. Kolmas kirja ja nämä viimeiset elokuvat tulevat tekemään merkittävän pesäeron kahteen aikaisempaan siinä mielessä, että karistavat ahkerasti jaloistaan traagisen teinidraamaelokuvan-leiman. Katniss, Gale & Peeta kuvio on lopulta täysin yhdentekevää ja se rikotaankin rajusti, kun elokuvien pääteemaksi nouseekin vallankumous ja sotatraumat. Viimeisen osan toteutusta odotan suurella mielenkiinnolla.

Matkijanärhen jako kahteen osaan on toki rahallisesti kannattava veto, mutta myös tarinan tahdituksen kannalta armollinen vaihtoehto. Viimeinen osa on sisällöllisesti paljon tuhdimpi, kuin kaksi aiempaa ja kirjasta löytyy looginen kohta, mihin katkaista ja samaan kohtaan se jätettiin elokuvassakin. Toteutuksesta en keksi kyllä moitteen sanaa ja pisteitä jälleen siitä, että monta ensimmäisessä elokuvassa sivuutettua asiaa, onkin ripoteltu kahteen viimeisimpään (Esimerkiksi Avoxit ja Snown suunpielet). Totetustavat toki poikkeavat hieman luetusta, mutta niin se kuuluukin mennä, kunhan asia tulee perille asti. Merkittävä henkilökaarti eroavaisuus kirjaan on, että Effien hahmo ei mielestäni ollut ollenkaan viimeisessä osassa läsnä, pelkästään mainittiin (korjatkaa, jos muistan väärin). Elokuvassa Effie on taas keskeinen hahmo ja päätyy jälleen valmistelemaan Katnissiä koitoksiin omaan koomiseen tapaansa. Päätös pitää Effie on hyvä, sillä hahmo on yleisölle muuta preppaustiimiä tutumpi ja valkokangas versiosta on kehittinyt kirjan Effietä mainiompi. 

Jennifer Lawrence on edelleen uskottava Katnissin roolissa, josta hän alunperin suuren yleisön tietoisuuteen nousikin. Harvinaisempaa antia elokuvassa kuullaan Lawrencen laulun muodossa, sillä hän pelkää kuollakseen muiden kuullen laulamista ja kuulostaa omasta mielestään karmealta (Lettermanin talkshowssa hän antoi yhdessä Davidin kanssa näytteen äänestään, toki pilaversiona). Jennifer toki lauloi ensimmäisessäkin Nälkäpeli-elokuvassa, mutta joutui hommaan jälleen uudestaan, eikä edelleenkään kuulosta hullummalta. Edesmennyt Phillip Seymour Hoffman, jolle elokuva on omistettu, on onnistuttu pitämään Plutarchin roolissa hyvin pienellä kikkailulla. Muutamassa kohdassa kameran liike ja kuvakulmien vaihdos tuntui kyllä oudohkolta, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että vain odotti näkevänsä jotain tavallisesta poikkeavaa. Uusia kasvoja on esimerkiksi Coinin roolissa nähtävä Julianne Moore, joka oli yllättävä valinta, koska tuntui rooliin nähden hieman liian nuorelta kasvolta, mutta hyvin hän siihen istuu sittenkin. Cressidana nähdään ihana Natalie Dormer, joka on tunnettu niin Tudorsista kuin Game of thronesista.

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1 kannattaa käydä kokemassa, vaikka ei olisi aiemmat elokuvatkaan jostain syystä niin hirmuisesti kolahtaneet. Suosittelen edelleen myös kirjojen lukemista, ne tukevat hyvin elokuvan versioita ja avaavat varsinkin hahmojen sisäisiä ajatuksia vielä enemmän.