Magic Mike XXL

Ohjaaja: Gregory Jacobs
Käsikirjoitus: Reid Carolin
Kuvaus & leikkaus: Steven Soderbergh
Pääosissa: Channing Tatum, Matt Bomer, Joe Manganiello, Kevin Nash, Adam Rodriquez, Gabriel Iglesias, Jada Pinkett Smith, Andie MacDowell, Amber Heard, Donald Glover, Stephen Boss & Elizabeth Banks
Kesto: 1h 55min

Ikäraja: 12 

Magic Mike XXL on jatkoa vuoden 2012 elokuvalle Magic Mike. Itse nimihenkilö Mike Lane on vetäytynyt strippaushommista kolmisen vuotta sitten toteuttaakseen haaveensa omasta huonekalufirmasta. Vanhat kollegat Tampasta ovat sattumoisin kääntymässä kylillä ja kilauttavat oitis kaverilleen. Miesviihdyttäjät ovat matkalla Myrtle Beachille strippareiden kokoontumisajoihin, jossa "pojat" aikovat vetää vihoviimeisen keikkansa. Luonnollisesti he heittävät ilmoille mahdollisuuden Magic Miken palaamisesta lavoille vielä viimeisen kerran. Ensi alkuun Mike pitää kiinni omasta linjastaan ja tarraa kiinni yrittäjän arkeen. Tanssijalkaa alkaa kuitenkin niin vimmastusti vipattamaan, että Mike Lanen on parempi pitää pieni loman tynkä ja päästää maagisempi puolensa esiin. 

Ensimmäistä Magic Mike elokuvaa en ole nähnyt ollenkaan ja tämänkin piti alunperin antaa suosiolla lipua ohi, koska yksinkertaisesti en uskonut elokuvan olevan kovin kaksinen. Lisäksi Tatumin päälle en ole vieläkään ymmärtänyt, saatika muiden herrojen, paitsi Matthew McConaugheyn, jota ei tässä elokuvassa edes ole. Onneksi kuitenkin kaveri tuli elokuvan maininneeksi juuri sellaiseen saumaan, kun kaipasi katsella edes jotain ja tämä vaikutti juuri loistavalta elokuvalta naisseuralaisen kanssa katsottavaksi. Käännytystyötä tehosti myös kahden kollegan intoilu elokuvasta ja muutama artikkeli, joissa elokuva sai jopa erittäin ruusuista suitsutusta. Täytyy kyllä nyt puoltaa omat ennakkoluuloni elokuvaa kohtaan, sillä tämä jatko-osa oli oikeasti hyvä! 

Magic Mike XXL ei ole edes kovin monimutkaisella juonella pilattu, mutta se tuntuu silti oudolla tavalla aidolta ja maanläheiseltä. Elokuvasta jää jälkeen erittäin hyvä fiilis, melkein kuin olisi ollut keikkaa katsomassa (mitä tavallaan onkin hehe). Siinä missä elokuvan miehet kosiskelevat naisyleisöä tempauksillaan ja pyrkivät aidosti miellyttämään, niin itse elokuva tuntuu tekevän sitä omalle yleisölleen. Tulee ihan sellainen olo, että tämä elokuva on kirjoitettu juuri minulle ja siksi olinkin suoraan sanoen hämmästynyt, että tekijäpuolella on niin paljon miespuolisia henkilöitä. Oikeastaan on vaikea edes järjellä eritellä, mikä varsinaisesti teki tästä elokuvakokemuksesta niin erikoisen onnistuneen. Visuaaliset ärsykkeet sikseen, tässä oli jotain selvästi estrogeenikeskukseen suunnattua.

Magic Mike XXL:ssä korostuu myös tietyllä tapaa tasa-arvoisuus, ihan kaikkien kesken. Nämä miesstripparit tekevät mitä tekevät, koska haluavat aidosti tehdä naisille hyvän mielen ja näin ollen saavat itselleen hyvän mielen. Näin sen kuuluisikin mennä. Jos sukupuoliroolit olisivat toisinpäin ja tekijätiimi perinteisempää noudattava, olisi naishahmoilla oltava jokin muu motivaatio strippaukseen (epävarma minäkuva ja siihen liittyvä näyttämisen halu, rahan ansaitseminen elättääkseen perhe jne.). Miespuolinen yleisö nähtäisiin enemmän massana kuin yksilöinä ja selvästi erillisenä, mahdolliseti jopa "uhkaavana". Elokuvan reiluus näkyy myös siinä, kuinka huomiota saa käytännössä ihan kuka vaan, ulkoisista seikoista ja iästä riippumatta.

Miestrippareiden maailmaa ja sen perinteitäkin päästään kyseenalaistamaan Miken hahmon kautta. Miksi aina palomiehet ja poliisit? Miksi ei jotain aivan muuta, jotain henkilökohtaisista kiinnostuksista kumpuavaa. Melkein yhtä paljon kuin stripataan, pohdiskellaan myös milloin kenenkin elämänvalintoja vaihtelevin kokoonpanoin. Vaikka en näyttelijävalinnoille suoranaisesti ole lämmennyt, näillä hahmoille kyllä lämpenin. Porukassa on loistavia esimerkkejä ns. tosimiehestä, jolla on normaali ja terve itsetunto. Pojat menevät katsomaan dragqueenin elkeitä ihastelu- sekä oppimismielessä. Pojat ei myöskään ala uhoamaan toisille "kilpaileville" strippareille, vaan heidänkin kanssa istutaan iltaa loungessa ja vaihdetaan kokemuksia. Edes viimeisessä konventiotapahtumassa ei sorruta vetämään mitään mahtikisailua siitä, kuka on kovin porukka, vaan keskitytään omaan show:hun ja voi pojat, mikä show se onkaan. 

Magic Mike XXL on hyvin suositeltava elokuva tai pikemminkin kokemus. En usko, että sillä on mitään merkitystä onko ensimmäisen elokuvan nähnyt vai ei. Erityissuositus heteronaisille, homomiehille ja kaikenlaisille esiintymisellä häikäisemisestä kiinnostuneille. 


 

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1

Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Danny Strong & Peter Craig, perustuu Suzanne Collinsin kirjasarjaan
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Elizabeth Banks, Philip Seymour Hoffman, Julianne Moore, Donald Sutherland, Natalie Dormer, Sam Claflin, Willow Shields, Jeffrey Wright, Jena Malone & Stanley Tucci
Kesto: 2h 5min
Ikäraja: 12

Matkijanärhen ensimmäisessä osassa Katniss yrittää saada päätänsä kasaan vyöhykeellä 13 kaiken areenalla kokemansa jälkeen. Vyöhyke 13 toimii säntillisellä järjestelmällisyydellä kapinnallisten johtajan, presidentti Coinin johdolla. Katniss ei saa kunnolla aikaa toipumiseen, kun häneltä jälleen vaaditaan uuden roolin omaksumista ja paikkaa kapinan symbolina. Coin on tosin Plutarchin vakuutteluista huolimatta epäileväinen ja näkee vain hermoraunioksi luhistuneen nuoren naisen. Katniss on yhtä lailla vastahakoinen oltuaan jo Capitolin käsinukkena aivan tarpeeksi. Motivaation sytyttää kuitenkin mahdollisuus pelastaa Peeta ja muut vangiksi joutuneet tribuutit. 

Nälkäpeli-kirjat lukeneena uskallan näiltä kahdelta viimeiseltä osalta odottaa enemmänkin, sillä itse koin, että viimein pääsemme asian ytimeen kapinan kasvaessa. Vihan liekit oli myös paljon onnistuneempi kuin ensimmäinen elokuvatulkinta, vaikka kaava areenaa myöten onkin samankaltainen, mutta kirjan tulkinnan kannalta tehty huomattavasti paremmin. Kolmas kirja ja nämä viimeiset elokuvat tulevat tekemään merkittävän pesäeron kahteen aikaisempaan siinä mielessä, että karistavat ahkerasti jaloistaan traagisen teinidraamaelokuvan-leiman. Katniss, Gale & Peeta kuvio on lopulta täysin yhdentekevää ja se rikotaankin rajusti, kun elokuvien pääteemaksi nouseekin vallankumous ja sotatraumat. Viimeisen osan toteutusta odotan suurella mielenkiinnolla.

Matkijanärhen jako kahteen osaan on toki rahallisesti kannattava veto, mutta myös tarinan tahdituksen kannalta armollinen vaihtoehto. Viimeinen osa on sisällöllisesti paljon tuhdimpi, kuin kaksi aiempaa ja kirjasta löytyy looginen kohta, mihin katkaista ja samaan kohtaan se jätettiin elokuvassakin. Toteutuksesta en keksi kyllä moitteen sanaa ja pisteitä jälleen siitä, että monta ensimmäisessä elokuvassa sivuutettua asiaa, onkin ripoteltu kahteen viimeisimpään (Esimerkiksi Avoxit ja Snown suunpielet). Totetustavat toki poikkeavat hieman luetusta, mutta niin se kuuluukin mennä, kunhan asia tulee perille asti. Merkittävä henkilökaarti eroavaisuus kirjaan on, että Effien hahmo ei mielestäni ollut ollenkaan viimeisessä osassa läsnä, pelkästään mainittiin (korjatkaa, jos muistan väärin). Elokuvassa Effie on taas keskeinen hahmo ja päätyy jälleen valmistelemaan Katnissiä koitoksiin omaan koomiseen tapaansa. Päätös pitää Effie on hyvä, sillä hahmo on yleisölle muuta preppaustiimiä tutumpi ja valkokangas versiosta on kehittinyt kirjan Effietä mainiompi. 

Jennifer Lawrence on edelleen uskottava Katnissin roolissa, josta hän alunperin suuren yleisön tietoisuuteen nousikin. Harvinaisempaa antia elokuvassa kuullaan Lawrencen laulun muodossa, sillä hän pelkää kuollakseen muiden kuullen laulamista ja kuulostaa omasta mielestään karmealta (Lettermanin talkshowssa hän antoi yhdessä Davidin kanssa näytteen äänestään, toki pilaversiona). Jennifer toki lauloi ensimmäisessäkin Nälkäpeli-elokuvassa, mutta joutui hommaan jälleen uudestaan, eikä edelleenkään kuulosta hullummalta. Edesmennyt Phillip Seymour Hoffman, jolle elokuva on omistettu, on onnistuttu pitämään Plutarchin roolissa hyvin pienellä kikkailulla. Muutamassa kohdassa kameran liike ja kuvakulmien vaihdos tuntui kyllä oudohkolta, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että vain odotti näkevänsä jotain tavallisesta poikkeavaa. Uusia kasvoja on esimerkiksi Coinin roolissa nähtävä Julianne Moore, joka oli yllättävä valinta, koska tuntui rooliin nähden hieman liian nuorelta kasvolta, mutta hyvin hän siihen istuu sittenkin. Cressidana nähdään ihana Natalie Dormer, joka on tunnettu niin Tudorsista kuin Game of thronesista.

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1 kannattaa käydä kokemassa, vaikka ei olisi aiemmat elokuvatkaan jostain syystä niin hirmuisesti kolahtaneet. Suosittelen edelleen myös kirjojen lukemista, ne tukevat hyvin elokuvan versioita ja avaavat varsinkin hahmojen sisäisiä ajatuksia vielä enemmän. 

LEGO Elokuva

Ohjaaja: Phil Lord, Christopher Miller & Chris McKay
Musiikki: Mark Mothersbaugh
Pääosissa: Chris Pratt, Will Ferrell, Elizabeth Banks, Will Arnett, Morgan Freeman, Liam Neeson, Nick Offerman, Charlie Day, Alison Brie, Channig Tatum, Jonah Hill, Cobie Smulders, Anthony Daniels, Billy Dee Williams & Shaquille O'Neal
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 7 

Lego elokuvan pääosassa on rakennusmies Emmet, joka on aivan liian tavallinen kaveri, ei mitenkään erikoinen. Emmet ajautuu tahtomattaan osaksi suurempaa suunnitelmaa, kun häntä erehdytään luulemaan erityiseksi sankariksi, jonka tarkoituksena on pelastaa LEGO-universumi. Heidän tuntemaansa kaikkeutta uhkaa Valtias Bisnes, jolla on hallussa pelottava Kragle niminen ase. Emmetiä auttaa tavoitteessaan joukko mestarirakentajia, joita on muun muassa Wyldstyle (Tyylilyyli), Vitruvius, Unikitty (Puoli-kisu), Batman, Ihmenainen ja Gandalf. Heidän pitää yhdessä anastaa Kragle Valtias Bisneksen käsistä, ennen kuin on liian myöhäistä. 

Kyllä oli ihan virkistävää katsoa välillä joku elokuva, joka ei liity Oscareihin (ensi vuonna ehkä liittyy). Totuushan oli, että olin nähnyt jo kaikki tällä hetkellä pyörivät Oscar-elokuvat, joten pääsin niiden huuruista irti aina tulevaan perjantaihin asti, joten pystyi jo jopa katsomaan muiden elokuvien suuntaan. Lego leffasta olin toki etukäteen nähnyt kohtia sieltä sun täältä ja niiden perusteella kuva vaikutti jo hulvattomalta. Originaali versio teki sopivasti tulonsa juuri hiihtolomalle, joten katsomatta jättäminen ei ollut vaihtoehto.

Lego leffa on todellakin aivan mainiota tavaraa alusta loppuun. Juoni on toki hyvin simppeli, mutta se samalla hienoisesti tekeekin parodiaa peruskaavasta, jossa on "valittu" sankari, jonka tulee kukistaa pääpahis. Emmetin kotikaupungin lisäksi on muita maailmoja ja näissä vierailut ovat hienoa antia, oma suosikkini tietenkin Middle Zealand. Samanlaisia viboja tulee kuin Räyhä-ralf:sta, jossa mentiin eri peleihin, jotka on tehty sen stereotypisimmän kaavan mukaan, mutta kuitenkin keittäen yli. Jälki on hyvällä tavalla älyvapaata.

Hahmot ovat toinen maailman hienoin asia. Emmet on hauska yksinkertaisuudessaan ja siinä kuolettavassa tavallisuudessaan. Batmanistä pidin jo ennen elokuvan näkemistä ja hajoilen vieläkin synkän herran omalle biisille, joka soi lopputeksteissäkin. Green Lanternin ja Teräsmiehen keskinäinen dynamiikka on hauska, koska se nyt kuvastaa hahmojen suosioita tosielämässäkin. UniKitty on myös hauska tapaus ponnistellessaan ollakseen aina supersuperiloinen ja huoleton. Lisäksi kaikki Han Solot, Gandalfit, Abraham Lincolnit, ei vain kestä tuota määrää tuttuja hahmoja, aivan päheetä. 

Ainoa "huono" puoli elokuvassa on se, että vaikka se on lasten elokuva, se tuntuu olevan aikuisemmalle yleisölle suunnattu. En tiedä iskeekö kuinka Lego leffan huumori ainakaan ihan pieniin lapsiin, kouluikäisiin kyllä varmasti. Suosittelen hieman isommille, ehdottomasti aikuisille, etenkin jos Räyhä-ralf kolahti. 

LEGO Elokuva on aivan mainio tapaus, täyttä tykitystä ja tasokasta parodiaa tungettuna täyteen tuttuja hahmoja.

Nälkäpeli - Vihan liekit

Ohjaaja: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Simon Beufoy & Michael Arndt, perustuu Suzanne Collinsin kirjaan
Musiikki: James Newton-Howard
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Woody Harrelson, Elizabeth Banks, Lenny Kravitz, Philip Seymor Hoffman, Stanley Tucci, Donald Sutherland, Jeffrey Wright, Sam Claflin, Jena Malone, Willow Shields & Paula Malcomson
Kesto: 2h 26min
Ikäraja: 12 

Edellisen Nälkäpelin voittajapari Katniss Everdeen ja Peeta Mellark ovat lähdössä pakolliselle voittajakiertueelle vyöhykkeeltä vyöhykkeelle aina Capitoliin asti. Ennen kiertuetta presidentti Snow itse poikkeaa kylään ja tekee Katniss:lle hyvin selväksi miten tämän tulee käyttäytyä ja mitkä ovat seuraukset mahdollisesta uhmakkuudesta. Katniss on tahtomattaan noussut kapinan symboliksi ja etenkin syrjäisemmillä vyöhykkeillä hän on antanut ihmisille toivoa paremmasta. Säästääkseen läheisensä ja muiden viattomien hengen hänen on näyteltävä uskollisesti roolinsa Capitolin lemmikkinä ja samalla rauhoittaa kytevää liekkiä. Pian on selvää, että mihin tahansa suuntaan Katniss kääntyy, ei Nälkäpeli jätä häntä koskaan rauhaan.

Ensimmäinen Nälkäpeli oli omien sanojeni mukaan oikein hyvä, mutta olisin kaivannut siihen enemmän raakuutta tehostamaan tunnetiloja. Tällöin en ollut vielä lukenut kirjoja ollenkaan, ennen elokuvan katsomista, niin en tiennyt ihan tarkkaan mitä odottaa. Ensimmäinen elokuva tuntuikin saavan eniten noottia kirjan lukeneilta, jolloin oli ihan onni, että tutustuin kirjaan elokuvan jälkimainingeissa, sillä se toimi lisämateriaalina elokuvalle mainiosti. Vihan liekkien kanssa olen enemmän kuin tyytyväinen, että asia on juurikin toisinpäin. 

Ylipäätänsä ensimmäisen elokuvan sekä kirjan kohdalla mietin jo tulevia osia, että mihin tämä voi enää tästä mennä, kun peli on jo pelattu ja Katniss pääsee kotiin. Jatko lukemistot pääsivät kyllä yllättämään totaalisesti alati paisuvien mittasuhteiden tähden ja pinnan alta paljastuen yhä enemmän ja enemmän. Siitä lähtien olen odottanut ihan tosissaan elokuvasarjan jatkoa, koska tiedän suurimmaksi osaksi, mitä jännää ja huimaa vielä seuraa. Kirja tosiaan auttoi osittain elokuvan seuraamista, mutta uskon sen myös toimivan pelkkänä elokuvana paljon paremmin kuin ensimmäinen osa. Kirjan lukeminen kuitenkin nosti huomattavasti elokuvan pisteitä ihan siitä syystä, että elokuvasta pystyi poimimaan ne erittäin onnistuneet toteutusratkaisut monissa kohdissa, jotka kirjassa on toteutettu hahmon sisäisellä monologilla tai muutoin kerrottu lukijalle suoraan. 

Vihan liekeissä on myös tunnelatausta enemmän kuin aiemmassa elokuvassa, johon toki vaikuttaa sekin, että hahmot ovat jo tutumpia. Jo alkumetreillä on selvää, että Katniss ei ole enää sama tyttö, joka lähti areenalle ja hänen mieli ei tosiaankaan ole vielä toipunut. Kiertueen alettua seuraa upeita kohtauksia muilta vyöhykkeiltä, missä voi aistia kansan tyytymättömyyden ja sen kipinää vaille olevan kapinan. Ensimmäinen nyyhkis tuleekin jo viimeistään vyöhykkeellä 11, jonka täyteen tunnetta ladattu kohtaus saa myös kylmät väreet. Capitolilaisten pöyhkeät ja yliampuvat kinkerit luovat jälleen upeaa kontrastia vyöhykkeiden elolle ja eräs mainio kohtaus kirjasta on sisällytetty elokuvaan, joka kertoo itsessään jo kaiken näiden riikinkukkojen turhamaisuudesta. 

Jennifer Lawrence on hemmetin hyvä näyttelijätär ja tuntuu tuntevan hahmonsa läpikotaisin. Hutcherson paranee myös selvästi edellisestä, vaikka totta on, että Peetakin hahmona kehittyy ja olen tyytyväinen, että Peetan tekemisiä on kirjan versiosta aavistuksen editoitu ja ujutettu tiettyyn suuntaan, jotta viimeisien elokuvien tapahtumat kolahtavat lujemmin. Henk. kohtaisesti odotan kolmannessa elokuvassa näkeväni enemmän Galen naamaa, koska ulkonäöllisesti nämä Hemsworthit uppoaa meikeläiseen (paitsi se kolmas veli). Woody on jälleen mainiota seurattavaa, mutta vielä enemmän vaikutuksen tekee Elizabeth Banks:n Effie, joka saa roskiakin menemään silmään. Tribuuteista mieleen painuu Johanna Mason, jota esittää räväkkä Jena Malone, jonka muistan itse Ylpeys ja ennakkoluulo elokuvasta. Finnick:iä mietin pitkään mistä kummasta ukko on tuttu, mutta en hiusvärin tähden osannut yhdistää Sam Claflin nimeä POTC 4:een sekä Lumikkiin ja metsästäjään (hän näyttää paljon paremmalta vaaleissa hiuksissa I think).

Nälkäpeli-Vihan liekit elokuva on ehdottoman katsottava kuva, joka nostaa rimaa ensimmäistä elokuvaa korkeammalle. Suosittelen myös lukaisemaan ne kirjat!

Studion yöensi-illan koristeita! kuva täältä