Joululahjoja ja muuta muisteloa

Hyvää uutta vuotta 2016! Olkoon se suotuisa ja vielä elokuvarikkaampi kuin edellinen vuosi!
Vielä ennen siirtymistä tämän vuoden asioihin (=Oscareihin...), pientä muisteloa joulun pyhistä uuteen vuoteen.

Vietin siis peräti viiden päivän joululoman, jona aikana tuli katseltua useampiakin elokuvia enemmän ex tempore hengessä ja jo aikaisemmin nähtyjä sellaisia. Muun muassa fiilistelin jo aattoiltana/yönä kotimaisia suosikkeja Rare Exportsia ja Napapiirin sankareita. Lumiukkoa ja Prinsessa Ruususta olin fiilistellyt jo päivemmällä suoraan töllöttimestä. Toissavuonna jo Tv-poiminnoissa esiintynyt Pessi ja Illusia unohtui siis vuosi sitten kokonaan laittaa menemään nauhalle. Tänä vuonna pääsin jo pidemmälle, kun muistin kyllä ajastuksen, mutta nauhoitus oli feilannut ja koko elokuvaa oli nauhalla vain semmoiset 30 minuuttia... ehdin nähdä sentään Jorma Uotisen lukkina... ehkä ensi vuonna sitten. 

Joululahjakuvien tykitys tulee tähän väliin:
(yksi jäi kyydistä, unohdin kuvata tommosen ison Doctor Who pahvitaulun, jossa on Clara ja Capaldi.. on hieno)

Sherlock kalenteri mulle/meille paremmalta puoliskolta

Tämä on pitänyt jo pitkään hankkia, nyt ostin samaan pakettiin seuraavan kanssa, kun oli hintataso viimein kohillaan.

Perinteinen höpötin laajennettu osa, jota on sitten pyhinä tuijoteltu ja koluttu läpi niitä extroja. Tästä kyllä jäi niin ristiriitaiset fiilikset. Itse elokuvaan oli lähes yksinomaan lisätty vain sitä kamalaa matskua, siis samaa sarjaa sen Legolaksen tasohyppelyn kanssa. Extroissa taas tuska nousee, kun näytetään pari oikeasti hyvää ja koskettavaa kohtausta, jotka eivät päätyneet edes extended versioon. Joka osiossa tulee melkein puheeksi tekijöiden hirveä hoppu ja selkeästi juosten kustu meininki. Harmistus sentään, kun tästä olisi voinut jopa tulla jotain, jos projekti olisi saanut aikaa valmistua kunnolla...

Sain myös Vhs:iä!! Disney klassikko: lehmäjengi!

Ja Pixar osastoa: Monsterit Oy ja Nemoa etsimässä

Henkien kätkemä ja Liikkuva linna kuvakirjat kyseisten elokuvien hahmoista, niiden luonnoksista ja taustakuvista. Henkien kätkemä on saatu jo syntymäpäivälahjaksi.

Tämä ei ole tämän vuoden joululahja, tämä on itseasiassa viime vuoden. En koskaan päätynyt kuvaamaan sitä blogin puolelle, joten siinä on!

Tässä ihan paras joululahja! Star wars-korviksia. Jedi Orderit ovat korvissa jo monesti ehtineet killua!

Varsinaisesti leffassa en käynyt tällä aikavälillä lainkaan, mutta Event-cinemaa tuli kulutettua enemmän kuin hetkeen. Tapaninpäivänä näin vihdoin ja viimein joulun klassikkobaletin, Pähkinänsärkijän! Aikaisempina vuosina on aina ollut joku aikataulullinen este, etten ole päässyt tätä ihanuutta katsomaan. Toinen erilaisempi kokemus oli meidän puljun maahantuoma Doctor Whon jouluspesiaali, joka on jo edeltävästä joulusta lähtien rantautunut meidän kodin jouluperinteeksi. Oli kyllä ihan erilainen fiilis katsella tätä leffateatterissa muiden fanaatikkojen mukana. Uuden vuoden aattona eksyimme vielä kolmannen kerran event-cinemaan, kun John Williams Celebration-konsertti oli tullut esityslistalle. Aikataulu oli suunniteltu niin, että hieman konsertin jälkeen pystyi katsomaan paikallisen rakettishown teatterin ylätasanteelta käsin (sieltä on hienot näkymät jo normipäivänäkin). Itse konsertti oli sen verran vangitsevaa (haloo, John Williamsin parhaimmistoa ja myös herra itse), että olisi saanut olla vielä ainakin puolet pidempi!

Ihan kuin olisi joku suosikkirivi peräti

Monsterit-yliopisto

Ohjaaja: Dan Scanlon
Musiikki: Randy Newman
Alkuperäiset äänet: Billy Crystal, John Goodman, Steve Buscemi, Joel Murray, Helen Mirren, Alfred Molina, Sean Hayes, Dave Foley, Charlie Day, Nathan Fillion, Peter Sohn, Beth Behrs & John Ratzenberger
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: 7

Monsterit - yliopisto kertoo ajasta ennen Monsterit Oy:tä, siitä miten Masi Pallopää ja Tare Karvanen aikoinaan tutustuivat opintiellä. Tarina alkaa Masin näkökulmasta, kun pieni vihreä pallo ei haaveile mistää muusta niin paljon kuin kunnon säikyttelijäksi tulemisesta. Kuultuaan opinahjosta nimeltä Monsterit-Yliopisto, josta voi valmistua kunnon hirviöksi, ottaa hän tavoitteekseen sinne pääsyn, sieltä valmistumisen ja siitä seuraavan säikyttelijän uran. Ahkera opiskelu tuottaa tulosta ja koulun ovet aukeavat. Masin vahvuudet ovat ennenkaikkea teoriassa ja pänttäämisessä, mutta kukaan ei tunnu ottavan hänen pelottavuuttaan tosissaan. Päinvastoin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden joukossa on täydellinen vastakohta Tare kuuluisaa Karvasten sukua, jolta pelottelu tulee aivan luonnostaan ja joka ei usko tarvitsevansa mitään kirjojen haihatuksia. Vastakohdat eivät viehätä toisiaan alkuunkaan, vaan monsujen välille kehkeytyy kilpa-asetelma. Vasta molempien opiskeluiden ollessa vaakalaudalla erinäisten sattumien kautta, joutuvat he lyöttäytymään yksiin. 

Ensimmäinen Monsterit elokuva, jonka julkaisusta on vierähtänyt jo 12 vuotta, oli jälleen ensimmäisten osien tapaan todella toimiva tapaus. Onneksi on maltettu odottaa jatko-osan kanssa sen verran, että ideat ovat varmasti ehtineet hautoa, mikä osoittautui erittäin toimivaksi esimerkiksi viimeisen Toy Storyn kohdalla. Oma suhtautumiseni Yliopistoon oli hieman varauksella, mutta syystäkin, sillä alkujaan idea ei tuntunut kummoiselta. Elokuvan alkupuolisko tuntuikin keinotekoiselta, eikä oikein ottanut tuulta kunnolla allensa. Vasta puolen välin jälkeen ja siitä loppua kohden, alkaa elokuva toimia ja päästä jonkinmoiseen vauhtiin. 

Juonihan ei muutu sen kummoiseksi loppuakaan kohden, mutta tunnelma on se, joka alkaa viedä viimein mukanaan. Pääkaksikossa on vetovoimaa edelleen ja heidän keskinäinen dynamiikka on se, joka saa nauliintumaan kankaaseen, kun hahmot viimein saadaan samalle puolelle. Todella tunteisiin vetoavaa on kohtaus järven rannalla, jossa molemmat kaverit kohtaavat heikkoudet itsessään, tekemänsä vääryydet ja onnistuvat kuitenkin löytämään toistensa avulla sen parhaimman puolensa. Aikuisempaan makuun istuu myös tekijöiden ilmiselvä kauhuelokuvien tuntemus, jolla leikitään ikärajan sallimissa rajoissa. 

Monsterit - Yliopistoa suosittelen myös edelliseen elokuvaan tykästyneille, sillä varauksella, että tämä ei ihan samalle tasolle yllä. Varmasti tämän parissa kuitenkin viihtyy niin iso kuin pienikin (mutta ei liian pieni! on meinaan pelottavia kohtia!)

PS. Bongasitko Pixarin lelupallon?