Inside Out - Mielen sopukoissa

Ohjaaja: Pete Docter
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosassa: Amy Poehler, Phyllis Smith, Richard Kind, Bill Hader, Lewis Black, Mindy Kaling, Kaitlyn Dias, Diane Lane & Kyle MacLachlan
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 7

Inside out kertoo 11-vuotiaasta Riley nimisestä tytöstä ja eritoten siitä, mitä hänen päässään liikkuu. Pääkopan sisällä avautuu ihan oma maailmansa, jossa tärkeimpiä paikkoja on komentokeskus, jossa viisi eri tunnetta hallinnoivat kaikkea Rileyn näkemää ja kokemaa. Pääosin puikoissa tosin pärmäröi Ilo, koska tärkeintähän on pitää Riley mahdollisimman onnellisena. Selkeät roolit ovat myös Pelolla, Kiukulla ja Inholla, mutta Suru ei oikein ole löytänyt omaa paikkaansa osana yhteisöä. Rileyn maailma kokee suuren muutoksen, kun perhe joutuu muuttamaan Minnesotasta San Franciscoon ja kaikki keskeinen harrastuksista kavereihin jää taakse. Rileyn on yhä vaikeampi pitää päätään pystyssä kaikkien mullistusten keskellä ja näin ollen tunteetkin ovat suurien haasteiden edessä. 

Inside out on pitkästä aikaa Pixarin puolelta todella omaperäinen tuotos. Vaikka muutaman vuoden takainen Brave-elokuva hyvä olikin, ei se ollut kuitenkaan niin omintakeinen, kuin tämä uusin tai vuosien 2008 ja 2009 elokuvat Wall-e ja Up-kohti korkeuksia. Täytyy todeta, että vaikka synopsis olikin ennestään tuttu, oli täysin yllätys miten syvälle mieleen Inside out sukeltaa. Oli oikeastaan hyvä, että ne trailerit, jotka näin, eivät sen kummemmin paljastaneet varsinaisesta kertomuksesta, vaan toimivat enemmänkin tunteiden esittelyvideoina. Ennakkoon osasi siis odottaa hyvää kuvaa, mutta episodin täräyttäessä arvioonsa täydet viisi tähteä ja monien muiden seuratessa perässä vähintään neljällä tähdellä, alkoi uskaltaa odottaa vielä enemmän. Voin vahvistaa muiden olleen oikeilla jäljillä, meillä taitaa olla käsissämme nyt vuoden paras animaatio.

Kun tehdään elokuva, joka kertoo tunteista, ei tunteilta voida luonnollisestikaan välttyä. Inside out itkettää lähes yhtä suurella varmuudella, kuin se naurattaa. Varsinkin aikuiset tuntuvat "murtuvan" vielä lapsia herkemmin tätä elokuvaa katsellessa, joten jotenkin se koskettaa meitä aikuisiakin ihan perustavalla tasolla. Tunnevuoristoradassa ne itkuimmat kohdat ovat (ainakin itselleni) ihan alussa, kun kaikki on niin ilontäytteistä, kaunista ja uutta sekä tietenkin siellä lopussa, kun Surullekin annetaan sijaa. Tunteiden persoonat ja toilailut kirvoittavat monet naurut, samoin kuin toisinaan jo pelkkä mielikuvituksen rikkaus saa suupielet jo nousemaan. 

Mielen sopukoista on otettu selvästi kaikki irti, aina kaikista abtrakteimmalle tasolle asti. Inside out kertoo leikkisillä tavoillaan esimerkiksi miten tietyt muistot joutuvat unholaan, miten faktat ja mielipiteet tuppaavat joskus menemään sekaisin ja miksi joku rallatus palaa yhtäkkiä mieleen soimaan uudestaan ja uudestaan. Mielenkiintoista on myös vertailla esimerkiksi Rileyn vanhempien päänsisäistä toimintaa Rileyn omaan. Vaikka toiminnan tasolla kyseessä onkin komentokeskusten välistä käskyjen antoa ja näiden toteutusta, voi sen tuoksinnassa havainnoida aikuisten ja lasten pääsisäisiä eroja, jotka kertoo persoonan kasvusta. Miten komentokeskus on muuttunut iän karttuessa konsolipöytineen päivineen, miten tunteista on ilmeisesti tullut yhtenäisempiä jo ulkonäöllisestikin. Elokuvasta jäi myös omaan mieleen poukkoilemaan kysymys, että kuka oikeastaan tekeekään sen ensimmäisen liikkeen, Riley vai tunteet? Kuka reagoi kumpaan ensin eli kuka lopulta onkaan puikoissa. 

Näkemäni versio oli alkuperäinen englanniksi puhuttu, mutta sen perusteella mitä olen ehtinyt dubattuakin versiota kuulemaan, ei sekään kuulosta ollenkaan hullummalta. Ainoastaan alussa nähtävän Laava lyhärin suhteen alkuperäiset äänet ovat selkeästi paremmat, koska ne ovat paljon särmikkäämmät ja kypsemmät äänet, kuin dubatussa. Kuulluista alkuperäisistä äänistä ehdottomasti parhaiten mieleen jää Amy Poehlerin Ilo ja erittäin masentavan kuuloisen Phyllis Smithin Suru. Alkuperäisessä on yleensä sekin puolensa, että et välttämättä tunnista edes ääninäyttelijää, mikä yleensä on ihan tervetullut seikka, niin hahmo saa pysyä paremmin näköisenään. 

Inside out on ainutlaatuinen elokuva tunteista ja niiden merkityksestä. Se koskettaa varmasti paatuneimmankin komentokeskusta.

 

Monsterit-yliopisto

Ohjaaja: Dan Scanlon
Musiikki: Randy Newman
Alkuperäiset äänet: Billy Crystal, John Goodman, Steve Buscemi, Joel Murray, Helen Mirren, Alfred Molina, Sean Hayes, Dave Foley, Charlie Day, Nathan Fillion, Peter Sohn, Beth Behrs & John Ratzenberger
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: 7

Monsterit - yliopisto kertoo ajasta ennen Monsterit Oy:tä, siitä miten Masi Pallopää ja Tare Karvanen aikoinaan tutustuivat opintiellä. Tarina alkaa Masin näkökulmasta, kun pieni vihreä pallo ei haaveile mistää muusta niin paljon kuin kunnon säikyttelijäksi tulemisesta. Kuultuaan opinahjosta nimeltä Monsterit-Yliopisto, josta voi valmistua kunnon hirviöksi, ottaa hän tavoitteekseen sinne pääsyn, sieltä valmistumisen ja siitä seuraavan säikyttelijän uran. Ahkera opiskelu tuottaa tulosta ja koulun ovet aukeavat. Masin vahvuudet ovat ennenkaikkea teoriassa ja pänttäämisessä, mutta kukaan ei tunnu ottavan hänen pelottavuuttaan tosissaan. Päinvastoin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden joukossa on täydellinen vastakohta Tare kuuluisaa Karvasten sukua, jolta pelottelu tulee aivan luonnostaan ja joka ei usko tarvitsevansa mitään kirjojen haihatuksia. Vastakohdat eivät viehätä toisiaan alkuunkaan, vaan monsujen välille kehkeytyy kilpa-asetelma. Vasta molempien opiskeluiden ollessa vaakalaudalla erinäisten sattumien kautta, joutuvat he lyöttäytymään yksiin. 

Ensimmäinen Monsterit elokuva, jonka julkaisusta on vierähtänyt jo 12 vuotta, oli jälleen ensimmäisten osien tapaan todella toimiva tapaus. Onneksi on maltettu odottaa jatko-osan kanssa sen verran, että ideat ovat varmasti ehtineet hautoa, mikä osoittautui erittäin toimivaksi esimerkiksi viimeisen Toy Storyn kohdalla. Oma suhtautumiseni Yliopistoon oli hieman varauksella, mutta syystäkin, sillä alkujaan idea ei tuntunut kummoiselta. Elokuvan alkupuolisko tuntuikin keinotekoiselta, eikä oikein ottanut tuulta kunnolla allensa. Vasta puolen välin jälkeen ja siitä loppua kohden, alkaa elokuva toimia ja päästä jonkinmoiseen vauhtiin. 

Juonihan ei muutu sen kummoiseksi loppuakaan kohden, mutta tunnelma on se, joka alkaa viedä viimein mukanaan. Pääkaksikossa on vetovoimaa edelleen ja heidän keskinäinen dynamiikka on se, joka saa nauliintumaan kankaaseen, kun hahmot viimein saadaan samalle puolelle. Todella tunteisiin vetoavaa on kohtaus järven rannalla, jossa molemmat kaverit kohtaavat heikkoudet itsessään, tekemänsä vääryydet ja onnistuvat kuitenkin löytämään toistensa avulla sen parhaimman puolensa. Aikuisempaan makuun istuu myös tekijöiden ilmiselvä kauhuelokuvien tuntemus, jolla leikitään ikärajan sallimissa rajoissa. 

Monsterit - Yliopistoa suosittelen myös edelliseen elokuvaan tykästyneille, sillä varauksella, että tämä ei ihan samalle tasolle yllä. Varmasti tämän parissa kuitenkin viihtyy niin iso kuin pienikin (mutta ei liian pieni! on meinaan pelottavia kohtia!)

PS. Bongasitko Pixarin lelupallon?

Brave - Urhea

Ohjaaja: Mark Andrews & Brenda Chapman

Musiikki: Patrick Doyle

Pääosissa: Heljä Heikkinen, Jarmo Mäkinen, Satu Silvo, Maija-Liisa Peuhu, Jouko Klementtilä, Sasu Moilanen, Aku Laitinen & Eija Vilpas

Kesto: 1h 35min

Ikäraja: 7

Brave eli Urhea on Pixarin ensimmäinen animaatio, jonka pääosassa on naispuoleinen hahmo. Tämä pieni sankaritar on DunBroch klaanin Kuninkaan punakutrinen tytär Merida, jota kiinnostaa prinsessoinnin sijaan muut harrastukset kuten jousiammunta. Meridan äiti kuningatar Elinor on sitä mieltä, että kuninkaan tyttären tulevaisuuden määrittää ikivanhat perinteet, jossa kolmen muun klaanin päälliköiden vanhimmat pojat kamppailevat DunBrochin prinsessan kädestä. Meridaa itseään ei avioliitto kiinnosta pisaraakaan ja hän tekee kyllä kantansa erittäin selväksi. Kuningas Fergus taas yrittää olla kahden tulen välissä sovittelvana isäukkona ja aviomiehenä. Merida ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä hankkimalla noidalta loitsun, joka muuttaa hänen kohtalonsa. Merida ei tule kuitenkaan etukäteen ajatelleeksi valintansa seurauksia.

Urheasta olisin kovasti halunnut nähdä sen alkuperäisen skottiaksentilla väännetyn version, mutta tällä kertaa oli mahdollisuus vain suomenkieliseen versioon. Kielestä huolimatta huomasin jo elokuvan alkuminuuteilla, että jumpe minähän tykkään tästä. Elokuvassa oli niin paljon itselleni mieluisia ja arviointikykyäni sumentavia elementtejä, että tähän upposi mukavasti. Maisemat ovat niin komeat, musiikki on aivan ihanaa, päähenkilö on helpommin samaistuttava saman sukupuolen tähden, on taikuutta, on mystiikkaa ja on jopa hieman hurjaakin.

Suurin yllätys oli, kuinka vähän traileri kertoo tästä elokuvasta. Tavallisesti animaatioidenkin siinä missä muiden elokuvien koko pääpirteinen juoni tahdotaan kertoa jo trailerissa, mutta Brave tekee huomattavan poikkeuksen. Vasta kun elokuvassa päästään tiettyyn pisteeseen, saa flashbackin trailerista ja osaa yhdistää kohdan elokuvaan. Tästä eteenpäin itselleni alkoi tulvia ahaa-elämyksiä, kun viimein hokasin miten muutkin karhupainotteiset kohtaukset trailerista liittyvät koko elokuvaan. Virkistävää vaihtelua, kun sai itsekin oivaltaa jotain. 

Urheassa suuressa osassa on Meridan ja hänen äitinsä Elinorin kiemuralle mennyt äiti-tytär suhde. Pariinkin kertaan nähdään menneisyydestä pätkiä, joissa heidän välinsä olivat paremmat kuin koskaan Meridan ollessa nuorempi. Nyt Meridan ollessa isompi on heidän välilleen tullut aukko johtuen jyrkästi eroavista mielipiteistään Meridan tulevaisuuden suhteen. Meridan tekojen seuraukset onneksi näyttävät molemmille, mikä on tärkeämpää elämässä ja pohjimmiltaan elokuva kertookin toisen ymmärtämisestä ja suhteen korjaamisesta. Tämä on yksi koskettavimmista asioista elokuvassa, johon voi varmasti kaikki äidit ja tyttäret samaistua. 

Brave nousee kyllä omaksi Pixar suosikikseni ja voin suositella sitä lämpimästi erityisesti äideille ja tyttärille. 

HUOM! Elokuva sisältää ikärajastaan huolimatta aika hurjiakin kohtauksia, joten en suosittele 5- tai 6-vuotiaille, vaikka pääsisivät aikuisen seurassa katsomaan, enkä herkille 7-vuotiaillekaan!

Disney/Pixar salaisuudet julki!

Kaikki eivät ehkä vielä tiedä, että Disneyllä on paha tapa ripotella elokuviinsa jos jonkinmoisia piilomerkkejä sekä viittauksia toisiin elokuviinsa, erityisesti vanhempiin elokuviin. Näitä kutsutaan nimellä Disneyn Easter Eggs. Yksi kaikista selkeimpiä ja helpoimpia bongata on Hercules elokuvasta Scarin talja. Aika selkeä on myös Kaunottaren ja hirviön teeastiasto elokuvassa Tarzan.


Sitten löytyy lukemattomia muita, aina vain haastavampia bongattavia. Niille, jotka eivät halua alkaa itsekseen koluta joka sekuntia läpi tarjoan hätähelpotukseksi suppean listan mistä löydät ja mitä!

• Aladdinissa sulttaanin lelueläinten joukossa on Kaunottaren ja hirviön Hirviö

• Aarreplaneetasta löytyy ihan elokuvan alusta Stitch lelu nuoren Jim Hawkinsin leluhyllystä

• Prinsessa ja sammakko elokuvassa myös alkupuolella voidaan kaupunkikuvassa nähdä nainen, joka ravistelee Aladdinin taikamattoa parvekkeeltaan

• Dumbo lelu puhaltaa kuplia Basil hiiressä, lelukaupassa

• Lilo ja Stitch elokuvassa vilahtaa seinällä Mulan juliste

• Aladdinin hengen sormeen tarttuu Arielin Sebastian

• 101 dalmatialaista elokuvasta löytyy Kaunotar ja kulkuri elokuvan Ritu lemmikkieläinkaupan näyteikkunasta

• Arielissa Tritonin saapuessa elokuvan alkupuolella juhlasaliin, on kutsuttujen joukossa myös Mikki, Aku ja Hessu.

Ohessa oleva video paljastaa Bellen cameon Notre Damen kellonsoittajassa. Bongata voi jälleen kerran taikamaton ja bumban (jonka suhteen olen kyllä skeptinen).




Viimeisin elokuva Kaksin karkuteillä kätkee Pinokkion, Prinsessa Ruususen kirjan ja Pumban!
Lisäksi Mikki hiiren pää saattaa olla vaikka missä, ihan symbolina tai pelkkänä muotona tai kuten Aladdinissa Radjan pää on hetken Mikki hiiristetty.


Disney Pixar on jatkanut täysin samaa linjaa, ellei vielä kahta kauheammin. Vanhojen elokuvien sijaan annetaankin viittauksia tuleviin kuviin.


Kattava kattaus kaikista Pixarin ylläreistä cameoista numero A113:seen löytyy youtubesta kolmiosaisena, joista ensimmäinen osa on seuraa tässä. Älä siis katso jos haluat tehdä etsintä työsi ihan itse! Osa 2 täällä ja osa 3 täällä.



Video valottaa myös kahden merkittävän esineen lampun ja pallon olinpaikat eri Pixar kuvissa. Nämä ovat esineet Disney Pixarin ensimmäisestä lyhytelokuvasta Luxo Jr. vuodelta 1986.


Studio 123 saa tänä vuonna sisaryhtiön, Kino 123:n. "Pikkuinen" nousee uuteen kauppakeskus Veturiin syksyllä. Kasvutarinaa voi seurata Kino 123:n blogista, jossa on meneillään jo ensimmäinen juuri Pixariin liittyvä kilpailu. Jos liityt lukijaksi viimeistään huomenna ennen klo 01.23, osallistut Autot 2 blu-rayn arvontaan! Lisää Autot 2 elokuvan salaisuuksista voit lukea kyseisestä blogimerkinnästä! Eikun bongailemaan!