Lion

Ohjaaja: Garth Davis
Käsikirjoitus: Luke Davies, pohjaa Saroo Brierleyn elämänkertaan A Long Way Home
Musiikki: Hauschka & Larry Buttrose
Pääosissa: Dev Patel, Sunny Pawar, Abhishek Bharate, Nicole Kidman, David Wenham, Rooney Mara, Priyanka Bose, Divian Ladwa & Deepti Naval
Ikäraja: 12
Kesto: 1h 59min

Vasta 5-vuotias Saroo (Pawar) lyöttäytyy isoveljensä Guddun (Bharate) mukaan tämän lähtiessä iltatöihin. Saroo väsähtää ja Guddu käskee tämän odottaa paikallisella juna-asemalla isoveljen paluuta. Saroo harhailee pysähtyneeseen junaan etsimään veljeään ja seuraavaksi hänen herättyään juna onkin liikkeellä, eikä siitä pääse ulos. Saroo matkaa junassa useita päiviä tietämättään sijaintiaan ja yhä kauammas kotoa. Hänen päästyään viimein ulos, ei kukaan puhu samaa kieltä hänen kanssaan, eikä hän osaa nimetä kotipaikkaansa. Monien käänteiden kautta Saroo päätyy australialaisen pariskunnan adoptoimaksi (Kidman & Wenham). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Saroo (Patel) saa väläyksen kaukaisesta muistosta ja kotipaikan etsinnästä kehkeytyy hänelle ajan kuluessa jopa pakkomielle. Löytääkö hän koskaan takaisin kotiin?

 
Tositapahtumiin eli Saroo Brierleyn elämänkertaan pohjaava Lion keräsi itselleen jopa 6 Oscar-ehdokkuutta. Kaikki näistä vahvasti ansaittuja ja olisi voinut olla vielä jopa enemmänkin, esimerkiksi tämän vuoden Jacob Tremblay:lle, nuorelle Sunny Pawarille. Tosielämän tarinat, vaikka kuinka uskomattomia olisivatkin, pystyvät onnistuneessa adaptiossa liikuttamaan vielä väkemmänkin kuin fiktio. Lion jää himpun verran viidestä tähdestä puhtaasti elokuvana arvioidessa, mutta tunnepitoisuutensa puolesta se on kirkkaasti ne puhtaat viisi.

Lion oli ollut jo ennakkoon pk-seudulla nähtävänä mysteerinäytöksenä ja sen tiimoilta kuulin huhua, että nenäliinat tulee tarpeeseen. Tämä pitää täysin paikkansa, sillä jo elokuvan ensimmäisessä osuudessa koko eksynyt pikkulapsi harhailemassa-kuvio on todella surkua katseltavaa. Käsittämätöntä on myös miten kukaan ei kiinnitä edes huomiota pieneen eksyneeseen, joka kertoo vielä surullisempaa tarinaa lasten asemasta. Myöhemmin myllerretään aiheella adoption eettisyys. Elokuvan toisessa puoliskossa, jossa Saroo on jo aikuinen päästään siihen, että kuinka kova tarve ihmisellä on tietää juuristaan. 

Elokuvan mainosmateriaali antaa kuvan siitä, että Dev Patel olisi pääosassa tässä, mutta hän on todellisuudessa vain siinä toisessa puoliskossa Saroon aikuisena versiona. Suuremmin pääosassa on tämä suloinen Sunny Pawar, joka kantaa elokuvan ensimmäistä osaa harteillaan. Meilläkin käytössä olevassa julisteessa on vielä harhaanjohtavammin Patelin lisäksi suuri kasvokuva Rooney Marasta, jolla on todellisuudessa elokuvan kokonaisuuden kannalta todella pieni rooli. Ennemmin nostaisin Patelin vierelle Kidmanin, jonka esittämä adoptioäiti on läsnä merkittävimmissä ja tunnepitoisimmissa kohtauksissa. Kaikki tekee kyllä hienoa jälkeä omissa rooleissaan, mutta eniten liikutusta suorituksillaa niittävät Pawar ja Kidman. Ymmärrän kyllä myös Patelin ehdokkuuden. Olin muuten jo unohtanut jannun olleen aikanaan Anwar Skins-sarjassa! 

Lion on yksi Oscar-kauden liikuttavimmista teoksista, joka kantaa myös mukanaan tärkeää sanomaa lasten asemasta Intiassa. Jo pelkästään jälkimmäisestä syystä tämä elokuva ansaitsisi sen viiden tähden tuomion.
 

Carol

Ohjaaja: Todd Haynes
Käsikirjoitus: Phyllis Nagy, pohjaa Patricia Highsmithin kirjaa The Price of Salt
Kuvaus: Edward Lachman
Pääosissa: Cate Blanchett, Rooney Mara, Sarah Paulson, Kyle Chandler, Jake Lacy, Cory Michael Smith, John Magaro & Carrie Brownstein
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: 12

Therese Belivet (Mara) on 50-luvun Manhattanilla asusteleva, valokuvauksesta kiinnostunut nuori nainen. Hän työskentelee tavaratalon leluosastolla ja tapaa joulusesongin aikaan viehättävän vanhemman naisen, Carolin (Blanchett). Carol on kotirouva kulissiavioliiton vankina ja janoaa selkeästi lisää vapautta sekä omannäköistään elämää. Kipinöivästä ensikohtaamisesta lähtien naisten välillä on selkeästi jotain syvempää ymmärrystä. Lopulta he ajautuvat suhteeseen keskenään, mutta kummankaan varsinainen kumppani ei ole asiasta mielissään. Etenkin Carolin nimellinen aviomies Harge Aird (Chandler) hakee kostoaan heidän yhteisen lapsensa kautta.

Carolia kohtaan itselläni oli todella kovat odotukset ja olin odottanut sitä samalla hartaudella, kuin Tanskalaista tyttöä. Kahden naisen välinen rakkaustarina, aikana jolloin ympäristö ei ollut siihen vielä valmis, mukana jumalainen Cate Blanchett, palkinnoilla sekä ehdokkuuksilla huomioitu kuva....silloin odottaa jo paljoa. Carol tuntui kuitenkin jo alusta alkaen jotenkin etäiseltä, vaikka kuinka yritin päästä kiinni elokuvan sisimpään. Vasta viimeisellä kolmanneksella se alkaa saada jotain imua, mutta sekin olisi voinut kokonaisuutena tunnahtaa vähän enemmän. Elokuva ei siis missään nimessä ollut huono, mutta jää omalla kohdalla palkintokauden elokuvien kärjestä.

Ulkoiset puitteet ovat Carolissa ensiluokkaiset. Ajankuva on luotu aivan täydellisen uskottavaksi viimeistä nuttua myöten, mutta jätetty värimaailmaan oma herkullisen lämmin vivahteensa. Kuvauksen Oscariin Carol on myös ehdolla ja senkin pystyy ymmärtämään erittäin hyvin, tosin voittoa en usko tulevan, ihan vain liian kovien vastusten tähden. Sovitetusta käsikirjoituksesta Carol kilpailee niin ikään, mutta en usko voittoa siinäkään. En tiedä kirjaversiosta, mutta ehkä yksi syy, miksi en osannut asettua tämän elokuvan kanssa, on sen päähenkilö fokuksen epäselvyys. Päähenkilö on enemmän Therese (ainakin alussa) ja Carolia peilataan hänen kautta, mutta sitten näkökulma vaihtelee ehkä liikaakin. Traileri myös antoi ymmärtää kokemuksen tulevan Carolin silmien kautta. Oikeastaan edelleenkin traileri liikuttaa enemmän kuin varsinainen elokuva, sillä siinä kaikki Carolin sanat liittyvät paljon vahvemmin kuviteltuun kokemukseen Theresen kanssa, vaikka elokuvassa ne ovat osa ihan eri yhteydessä. 

Rooney Marasta en ole vieläkään päässyt oikein takuuseen. Hän on iso syy, miksi en päässyt elokuvaan niin syvälle, kuin olisin halunnut. Theresen hahmosta en oikein ottanut mitään selkoa, hänen sielunmaisema jäi mysteeriksi. Vasta kun hänessä alkaa olla jotain tunnetta elokuvan loppua kohde, alan kokea jotain välittämistä hahmosta. Cate Blanchett taas on sulaa hunajaa, mitä tohdinkin odottaa. Hän teki ison osan elokuvan sisuksesta, eikä ollut mitään vaikeuksia päästä Carolin ajatuksiin käsiksi. Tällä hetkellä itselleni AHS:stä varsin tuttu Sarah Paulson oli myös erityisen positiivinen näky valkokankaalla ja hänen karismaa olisi voinut katsella enemmänkin.

Carol oli kuvallisesti priimaa ja ajankuvalleen uskollinen elokuva, mutta ei tunnekokemuksessa täyttänyt odotuksia.