12. helmikuuta 2017

Lion


Ohjaaja: Garth Davis
Käsikirjoitus: Luke Davies, pohjaa Saroo Brierleyn elämänkertaan A Long Way Home
Musiikki: Hauschka & Larry Buttrose
Pääosissa: Dev Patel, Sunny Pawar, Abhishek Bharate, Nicole Kidman, David Wenham, Rooney Mara, Priyanka Bose, Divian Ladwa & Deepti Naval
Ikäraja: 12
Kesto: 1h 59min

Vasta 5-vuotias Saroo (Pawar) lyöttäytyy isoveljensä Guddun (Bharate) mukaan tämän lähtiessä iltatöihin. Saroo väsähtää ja Guddu käskee tämän odottaa paikallisella juna-asemalla isoveljen paluuta. Saroo harhailee pysähtyneeseen junaan etsimään veljeään ja seuraavaksi hänen herättyään juna onkin liikkeellä, eikä siitä pääse ulos. Saroo matkaa junassa useita päiviä tietämättään sijaintiaan ja yhä kauammas kotoa. Hänen päästyään viimein ulos, ei kukaan puhu samaa kieltä hänen kanssaan, eikä hän osaa nimetä kotipaikkaansa. Monien käänteiden kautta Saroo päätyy australialaisen pariskunnan adoptoimaksi (Kidman & Wenham). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Saroo (Patel) saa väläyksen kaukaisesta muistosta ja kotipaikan etsinnästä kehkeytyy hänelle ajan kuluessa jopa pakkomielle. Löytääkö hän koskaan takaisin kotiin?

 
Tositapahtumiin eli Saroo Brierleyn elämänkertaan pohjaava Lion keräsi itselleen jopa 6 Oscar-ehdokkuutta. Kaikki näistä vahvasti ansaittuja ja olisi voinut olla vielä jopa enemmänkin, esimerkiksi tämän vuoden Jacob Tremblay:lle, nuorelle Sunny Pawarille. Tosielämän tarinat, vaikka kuinka uskomattomia olisivatkin, pystyvät onnistuneessa adaptiossa liikuttamaan vielä väkemmänkin kuin fiktio. Lion jää himpun verran viidestä tähdestä puhtaasti elokuvana arvioidessa, mutta tunnepitoisuutensa puolesta se on kirkkaasti ne puhtaat viisi.


Lion oli ollut jo ennakkoon pk-seudulla nähtävänä mysteerinäytöksenä ja sen tiimoilta kuulin huhua, että nenäliinat tulee tarpeeseen. Tämä pitää täysin paikkansa, sillä jo elokuvan ensimmäisessä osuudessa koko eksynyt pikkulapsi harhailemassa-kuvio on todella surkua katseltavaa. Käsittämätöntä on myös miten kukaan ei kiinnitä edes huomiota pieneen eksyneeseen, joka kertoo vielä surullisempaa tarinaa lasten asemasta. Myöhemmin myllerretään aiheella adoption eettisyys. Elokuvan toisessa puoliskossa, jossa Saroo on jo aikuinen päästään siihen, että kuinka kova tarve ihmisellä on tietää juuristaan. 


Elokuvan mainosmateriaali antaa kuvan siitä, että Dev Patel olisi pääosassa tässä, mutta hän on todellisuudessa vain siinä toisessa puoliskossa Saroon aikuisena versiona. Suuremmin pääosassa on tämä suloinen Sunny Pawar, joka kantaa elokuvan ensimmäistä osaa harteillaan. Meilläkin käytössä olevassa julisteessa on vielä harhaanjohtavammin Patelin lisäksi suuri kasvokuva Rooney Marasta, jolla on todellisuudessa elokuvan kokonaisuuden kannalta todella pieni rooli. Ennemmin nostaisin Patelin vierelle Kidmanin, jonka esittämä adoptioäiti on läsnä merkittävimmissä ja tunnepitoisimmissa kohtauksissa. Kaikki tekee kyllä hienoa jälkeä omissa rooleissaan, mutta eniten liikutusta suorituksillaa niittävät Pawar ja Kidman. Ymmärrän kyllä myös Patelin ehdokkuuden. Olin muuten jo unohtanut jannun olleen aikanaan Anwar Skins-sarjassa! 


Lion on yksi Oscar-kauden liikuttavimmista teoksista, joka kantaa myös mukanaan tärkeää sanomaa lasten asemasta Intiassa. Jo pelkästään jälkimmäisestä syystä tämä elokuva ansaitsisi sen viiden tähden tuomion.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...