Poltergeist

Ohjaaja: Gil Kenan
Käsikirjoitus: David Lindsay-Abaire
Musiikki: Marc Streitenfeld
Pääosissa: Sam Rockwell, Rosemarie DeWitt, Jared Harris, Jane Adams, Saxon Sharpino, Kyle Catlett, Kennedi Clements, Nicholas Braun, Susan Heyward & Soma Bathia
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: 16

Bowenien perhe joutuu muuttamaan talousvaikeuksien tähden hieman edullisempaan asuntoon kuitenkin suhteellisen mukavan oloiselle lähiöalueelle, mutta kauas entisistä piireistä. Perheen teini luonnollisesti ei tykkää yhtään muuttaa keskelle ei mitään ja hautautuukin älyluurinsa maailmaan. Keskimmäinen kärsii edelleen hylkäämistraumastaan ja on sen tähden tavallista säikympi kaikelle. Alati iloinen kuopus on ainoa, joka tuntuu ottavan muutoksen hyvin vastaan ja yliluonnollisia asioita vilisevä talo tuntuu yhtä lailla ottaneen nuorimmaisen hyvin vastaan. Omituisten ilmiöiden voimistuessa ja muuttuessa yhä vahingollisempaan suuntaan, perheen pienin katoaa.

Poltergeist on uusintaversio vuoden 1982 samannimisestä klassikosta. Alkuperäisessä hääri käsikirjoituspuolella Steven Spielberg, uusinnassa on tuotantopuolella kauhuelokuvien oppi-isä Sam Raimi. Remake-elokuviin on aina syytä suhtautua pienellä varauksella, oli kuinka lupaavan oloista tahansa. Uutta Poltergeist elokuvaa, josta en ollut julistetta enempää nähnyt, lähdin katsomaan ihan kieli poskella-asenteella. Johtuuko sitten erittäin matalista odotuksista ja siltikin vastaanottavasta mielentilasta, että ei tämä mielestäni ollut ollenkaan niin huono, kuin lähes jokainen muu arvostelu antaa ymmärtää. Kyseessä on ihan kohtuullisen viihdyttävä pätkä, ei kovin pelottava, mutta ihan katselun kestävä.

Kritiikkiä Poltergeist on saanut juurikin sen pelottavuuden puuttumisesta. Myönnän, että itsekin olin jatkuvasti varautunut pahempaan, kuin mitä kankaalle lopulta tupsahti. Ei tämä siis tottuneelle kauhuelokuvien katselijalle voi olla kovin pelottava kokemus, mutta ei minusta se vanhakaan sellainen ollut, ellei sen ole nähnyt ihan nassikkana. Elokuvassa on kuitenkin pelotteluaiheeseen liittyviä kekseliäitä kohtauksia, jotka ovat visuaalisesti onnistuneesti toteutettu. Uusinta ei myöskään toisinna suoraan vanhasta, vaan moni tuttu kohtaus on jäljinnetty omalla tavallaan (vrt. uudessa lehtitorni ja vanhassa keittiön kalusteet).  

Poltergeistissa on tosi moni etäisesti tutunnäköinen näyttelijä, joten elokuvan jälkeen oli pakko tehdä massiivista googletusta. Parhaiten itse tunnistin tosi-tv heeboa esittäneen Jared Harrisin, joka on itselleni tuttu Fringe-sarjasta sekä Downey jr:n Sherlockeista. Sam Rockwell on ollut vaikka missä Iron Man 2 :sta Vihreään mailiin, mutta ehkä itselleni mieleen painunein rooli hänellä oli Linnunradan käsikirja liftareille-elokuvassa. Perheen äidin roolissa nähtävä Rosemarie DeWitt olikin tuttu Taran monta elämää-sarjasta. Yksikään näyttelijöistä ei nyt suuresti hätkähdytä tässä elokuvassa, mutta ihan kohtuullisesti kaikki oman tonttista hoitavat, sen suuremmin ärsyttämättä, vaikka Rockwellin hahmo vähän raja-aitaa potkiikin.

Uudempi ja nuorempi Poltergeist on ihan ok kauhupätkä, ei niinkään siihen pelotteluun, vaan perusviihteen nälkään. Vanhempi versio kannattaa myös katsoa ennen tai jälkeen, ihan vertailun vuoksi.

Evil Dead

Kuva täältä

Ohjaaja: Fede Alvarez
Käsikirjoitus: Fede Alvarez & Rodo Sayagues
Tuottajat: Sam Raimi, Bruce Campbell & Robert Tapert
Pääosissa: Jane Levy, Shiloh Ferdinandez, Lou Taylor Pucci, Jessica Lucas & Elizabeth Blackmore
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 18

Sam Raimin kauhuklassikon uusintaversiossa joukko nuoria on alkuperäisen tapaan päätyneet mökkiin metässä. Vanhasta versiosta poiketen kyseessä ei ole perinteinen nuorten biletys reissu, vaan aikomuksena on vieroittaa yksi nuorista huumeista. Keskusteluista selviää, että narkkari Mian (Jane Levy) kohdalla on vastaavaa koetettu jo aiemmin siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt kuitenkin mukana on etäiseksi jäänyt isoveli (Shiloh Ferdinandez) tukemassa pitkästä aikaa pikkusiskoaan tyttöystävänsä kera. Viisikko aloittaa projektinsa, kunnes huomion kiinnittää lattialuukku ja kellarista löytynyt Kuolleiden kirja. Joukon nörttivahvistus ei osaa pitää mielenkiintoaan erossa opuksesta ja tulee lausuneeksi ääneen sanat, joilla juurikin herätetään metsän pahat demonit tekemään tuhoaan. 

Katsastin ennen tätä uudempaa versiota sen kuuluisan vanhemman Evil Dead:n vuodelta 1981, joka on hämmästyttävän itseironinen noinkin vanhaksi leffaksi. Tehosteissakin löytyy hienoa kikkailua aikaansa nähden, esimerkiksi peilikohtauksessa. Elokuva on myös tahattoman sekä tahallisen hauska ja jopa pelottavakin. Uudempi Evil Dead ei varsinaisesti toista samaa uudelleen, vaan tekee samalla leikkikentällä oman leikkinsä. Joitakin merkittäviä kohtauksia on toki toistettu, joista tulee se mukava mieliyhtymä alkuperäiseen.

Kuva täältä

Kauhuelokuvissa rankkaan onnistumista yleensä kahdella osa-alueella: Kuinka pelottava elokuva on? Kuinka hyvä juoni/tarina/mukaantempaavuus on eli samantapainen asteikko kuin tavallisten elokuvien rankkaamisessa. Harva kauhuleffa tosiaan toimii molemmilla alueilla, mutta tosiaan kauhukuville suon siinä mielessä vapauden, että jos ne onnistuvat pelottamaan tarpeeksi, on kaikki muu ihan yksi hailee. 

Evil Dead on tarinallisesti ihan kelpo tavaraa. Kerrankin on hyvät perusteet mennä epäilyttävälle ja syrjäiselle mökille ja kerrankin on kunnon syy miksi sieltä ei myöskään heti lähdetä. Kauhukuvissa kun usein saa turhautua henkilöhahmoihin, jotka tekevät täysin järjenvastaisia juttuja ("hajaannutaan" räks "kuka siellä? menenpä katsomaan" jne), mutta tässä suhteessa Evil Dead tarjoaa aika hyvät selvitykset miksi kuka tekee mitäkin. Poikkeuksena yhdessä kohdassa elokuva alkaa mennä omia menojaan ja tekijät ovat selvästi tietoisia tästä ja laittavat nörttihahmon suuhun repliikkejä, joista voi tulkata heidän sanovan katsojalle "joo joo tiedetään, ei me teitä niin tyhminä pidetä, mutta kohta pidetään hauskaa"

Kuva täältä

Pelottavuus on vähän niin ja näin. Tehosteet ovat ihan huippuluokkaa ja niin aidonnäköistä, että ällöttää ja en yhtään ihmettele ikärajan hilausta maagiseen k18:sta. Goreahan Evil Dead pääasiassa on, mikä nyt ei sinänsä ole se oma lempparikategoria kaikista kauhun lajeista. Välillä on ihan kiva päästä yökkäilemään, mutta Evil Dead:n mopo lähtee kyllä vähän käsistä mässäilyn kanssa loppua kohden. Yllätyin kuitenkin positiivisesti saadessani omaa suosikkipelotteluani, johon en todellakaan ollut varautunut. Hahmojen etenkin likkojen ollessa demonimuodossaan tummat hiukset naamalla ja hilaten itseään uhria kohti tuli itselleni hurjat kauna-vibat. Tosin homma katkeaa aina siinä kohtaa kun demonisoidun tytön naama näytetään ja suusta tulee ties mitä tekstiä (tai oksennusta tai jotain). Toisaalta jos tämä olisi ollut yhtään enempää Kaunapainotteinen, en olisi nukkunut seuraavana yönä.

Evil Dead on goreilustaan huolimatta oikein hyvää kauhuruokaa ja hyvää vastapainoa varmasti niille, jotka ovat jo saaneet tarpeekseen K16 yliluonnollisista aavejahdeista. Sam Raimin klassikon ystäville must-see elokuva.

Mahtava Oz

Ohjaaja: Sam Raimi
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: James Franco, Mila Kunis, Rachel Weisz, Michelle Williams, Zach Braff, Bill Cobbs & Joey King
Kesto: 2h 10min
Ikäraja: 12

Mahtava Oz on esiosa vuoden 1939 elokuvalle Ihmemaa Oz. Oscar Diggs, lempinimeltään Oz (Franco), on kiertävän sirkuksen taikuri, joka ei edes työn ulkopuolella epäröi vääristää totuutta, etenkin kauniiden leidien ollessa kyseessä. Kyseenalaisesta moraalistaan huolimatta Oz haaveilee olevansa vielä jokin päivä suuri mies ja tekevänsä jotain mullistavaa. Sirkuksen esiintyessä Kansasissa pyörremyrsky yllättää, joka tempaisee Oz:n aivan toiseen maailmaan. Taikuri ajautuu omaa nimeään kantavaan väreissä kylpevään Oz:iin, jossa riittääkin ihmettelemistä. Paikallinen väki pitää Oz:ia velhona, jonka tuleminen on ennustettu. Oz omaksuu oitis suuren ja mahtavan velhon valepuvun, kun tarjolla on valtaistuin ja läjäpäin kultaa. Pian hän tulee kuitenkin toisiin aatoksiin kuultuaan, että hänen tulisi myös kukistaa paha noita saadakseen kuninkaan paikkansa. Asiaa mutkistaa vielä se, että ei ole ihan selvää kuka onkaan se oikea paha noita. 

Oz tarjoaa visuaalisella tasolla runsainmitoin silmäkarkkia jo mustavalkoisessa osiossa. Päästessään sopivan överiksi vedettyyn Oz:n värimaailmaan, on ihasteltavaa silminkantamattomiin. Alkuperäiselle Oz:lle ominaiset elementit ovat paikallaan kuten asiaan kuuluu. Ulkoisesta kuorrutteestaan huolimatta elokuva ei ole kokonaisuutena kovin kummoinen ja sisältö ei vastaa ulkokuoren raameja. 

James Franco on näyttelijänä hyvin keskinkertainen ja tälläisessä roolissa se vielä korostuu. Still-kuvissa hänen olemuksensa on karismaattisempi, kuin liikkuvassa kuvassa. Franco:lle ei myöskään sovi liian innostunut virnuilu, koska tällöin hänen naamavärkkiinsä iskee Lauri Tähkä-syndrooma. Franco on paljon oikeammassa osassa esimerkiksi elokuvassa 127 tuntia. Kolmesta noitanaisesta minulla on taas henkilökohtaisen maun tasolla ongelmia Michelle Williamsin kanssa, koska en koe hänen kasvo-osastoaan millään muotoa viehättäväksi, eikä karismakaan ylety ainakaan minuun asti puremaan. Onneksi elokuvan kaksi muuta noitaa Mila Kunisin ja tavallisesti enkelimäisen Rachel Weisz:n tulkitsemina ovat aivan huippuja. Etenkin se, miten Kunisin hahmo "puhkeaa kukkaan" myöhemmin elokuvassa. 

Mahtava Oz on kaikesta keskivertoisuudestaan huolimatta ihan viihdyttävää ja visuaalisesti näyttävää kuvaa. Sopii etenkin jo valmiiksi Oz maailman kanssa kaverustuneille. 



Kuvat täältä