Näytetään tekstit, joissa on tunniste samuli valkama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste samuli valkama. Näytä kaikki tekstit

4. huhtikuuta 2017

Toivon tuolla puolen & Saattokeikka


Tupla-arvostelussa kaksi kotimaista: Toivon tuolla puolen ja Saattokeikka!


Toivon tuolla puolen



Ohjaus: Aki KaurismäkiKäsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Ilkka Koivula, Simon Hussein Al-Bazoon, Kaija Pakarinen, Kati Outinen, Tommi Korpela, Tuomari Nurmio & Ismo Haavisto
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: 12


Kaurismäen Toivon tuolla puolen kertoo syyrialaisesta Khaled nimisestä pakolaisesta (Haji) ja kauppamatkustaja Wikströmistä (Kuosmanen). Näiden kahden tiet kohtaavat tässä ajattomassa, mutta toisaalta varsin ajankohtaisessa kaurismäkeläisessä universumissa. 

Tähän alkuun tunnustus, että en muista nähneeni Kaurismäen elokuvia kuin ihan etäisesti muutaman joskus kauan kauan sitten. Yleisimmin olen törmännyt nimen yhteydessä vihjailuun huonosta ja tylsästä elokuvasta. Nämä tosin kuultunut enemmän keskivertokatselijan tai satunnaisen käyttäjän suusta, ei alan todellisen harrastajan. Pienessä mielessä on kytenyt ajatus, josko nämä nyt olisi niitä omaan makuhermoon osuvia.

Yhden elokuvan perusteella ei tietenkään voi täysin sanoa, mutta Toivon tuolla puolen kyllä osui hyvin lähelle maalia. En ole ajatellutkaan miten humoristinen tälläinen teos voisi olla. Alkuun kirjakieli ja kaiken vakavuus tuntuu kieltämättä omituiselta, mutta sitten rutikuivaksi puserrettu huumori alkaa puskea kohtauksista läpiAjankuva oli myös aivan omanlaisensa, sillä aihepiiriltään (pakolaisteema) tämä heijastaa tätä päivää, mutta toisaalta teknologiassa ja sisustuksessa siivutaan monen monia aikakausia. 

Tekee mieli nähdä lisää Kaurismäkeä.
 

Saattokeikka


Ohjaus: Samuli Valkama
Käsikirjoitus: Khadar Ahmed & Samuli Valkama
Pääosissa: Heikki Nousiainen, Noah Kin, Mikko Nousiainen, Saga Sarkola & Ilkka Forss
Kesto: 1h 18min
Ikäraja: S

Saattokeikka kertoo niin ikään kohtaamisesta. Vanha ja elämäänsä kyrpiintynyt Veikko (Nousiainen senior) halajaa päästä juhannukseksi mökille pakoon kaupungin mölinää. Kamal (Kin) on 17-vuotias Helsingissä syntynyt maahanmuuttotaustainen nuori, joka sattuu olemaan jakamassa mainoksia kohdatessaan asuntonsa ulkopuolelle vahingossa jääneen Veikon. Veikon suunsoitto ajaa Kamalin lähes tiehensä, mutta vanhus tarjoaakin kuskin palkkaa nuorelle, jos tämä kuskaa hänet mökille. Saamme tietää, että Kamal tarvii itse kipeästi rahaa päästäkseen matkustamaan isänsä luokse Nairobiin. 

Saattokeikassa käsitellään selkeämmin kulttuurien kohtaus kahden yksilön avulla. Tosin enemmän kyseessä on Veikon hahmon maailmankuvan laajeneminen. Pelkästään rasismiin liittyvät ennakkoluulot eivät ole tapetilla, vaan vanhuksella on muutakin takapajuista menneisyydessään. Suuri draamateos Saattokeikka ei kuitenkaan ole, vaan tietyllä tavalla pysyy alati kevyellä tasolla. Tarinallisestikaan ei mikään mestariteos, mutta silti kiva katseltava. Sanoisin sellaiseksi kolmen tähden kuvaksi.

Roolisuoritukset on todella hyviä, etenkin molempien Nousiaisten. 


 

28. tammikuuta 2012

Hulluna Saraan


Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin, Tiina Lymi, Janne Reinikainen, Jani Volanen, Jussi Lampi, Jessica Grabowsky & Tommi Korpela
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 7


Kotimaisen hömpähkön komedian pääosissa on Ville (Jussi Nikkilä): vaatimaton hissukka, jota kaivaa edelleen lapsuuden laulukilpailun traumat. Villen isä Taisto(Ville Virtanen) on parhaat päivänsä nähnyt entinen rokkistara, joka ei osaa elämässään jarrutella. Amerikkalainen rivitanssiopettaja Sara (Emilie de Ravin) saa molempien sukat pyörimään jaloissa.

Tätä elokuvaa katsomaan mennessä en uskonut elokuvan olevan kovin hyvä ja oikeastaan muutama kannustava arvostelu sekä Emilie de Ravin (Lost-tähti!) sai minut kurkkaamaan tämän. Hulluna Saraan ei ollutkaan yllättäen yhtään pöllömpi. Elokuva ei aiheuttanut sellaista nolostusta ja myötähäpeää, mikä on aina pelkonani kun tulee katsottua kotimaisia kuvia. Osaavimmissa käsissä tästä olisi saatu hiottua jämäkämpi kokonaisuus, sillä nyt elokuvassa on muutamia häiritseviä ja jopa outoja asioita, mitkä eivät olennaisesti liity mihinkään (lue: Ronald Reagan). Huumori on ehtaa, eikä perustu suomalaisten sisäpiirijuttuihin, mikä antaa elokuvalle mahdollisuudet vedota myös kotimaan ulkopuolella.


Elokuvan kasassa pitävä voima ei olekaan Sara, vaan isä ja poika suhde, joka näyttää aidolta ja uskottavalta. Aivan alkuun elokuva on hieman luontaantyöntävä ja siitä on vaikea saada otetta, mutta edetessä se helpottuu ja lopussa käy täysin luontevasti. Villen hahmon kanssa oli myös itselläni alkuun ongelmia, kun tyyppi tuntui niin puupökkelöltä. Saran hahmosta olisi voitu puristaa enemmän irti, nyt kun kerran Emilie saatiin tähän samaan kelkkaan, vaikka tyttö herttainen onkin.

Hulluna Saraan on hieman erilainen, piristävä ja tavallaan romanttinen komedia. Kotimaisten elokuvien kuluttajille sopii varmasti ja niille, ketkä haluavat rapakon toisen puolen kuvista poikkeavaa hömppää. Nauru on taattu!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...