Vieraissa: Lahden Kuvapalatsi

La La Land postauksen yhteydessä tulin maininneeksi, että kyseinen elokuva tuli katsottua vieraissa eli muualla kuin kummassakaan 123-teatterissa. Tässä postauksessa kerroin myös, että levittäjän päätöksestä kyseinen elokuva tuli osaan kaupungeista esitettäväksi myöhemmin, joten se oli taustalla tässä aikomuksessa matkata muualle katsomaan. Ensisijaisesti toki etsin josko olisi joku Finnkino-ketjun ulkopuolinen teatteri, jolla olisi La la land ohjelmistossa, mutta kuten arvata saattoi esimerkiksi Kino Iiris ei ollut sitä vielä ainakaan siinä kohtaa saanut. Lappeenranta oli toinen vaihtoehto Lahden lisäksi, jota mietittiin, mutta sielläkään ei yksityisessä eikä paikallisen finkkarinkaan ohjelmistossa tätä elokuvaa vielä ollut. Siksi päädyimme Lahden Kuvapalatsiin.




Finnkinon teattereissa on kyllä hyvää se, että niissä on kaikissa samankaltainen selkeä systeemi ja kaikki teatterit täyttävät modernin teatterin vaatimukset. Tiedät mitä odottaa. Kuvapalatsissa ei ole samanlaista historiallista tuntua kuin vaikka Helsingin Kinopalatsissa, mutta se onkin suhteellisen nuori elokuvateatteri. Se ei kuitenkaan tunnu samanlaiselta teollisuushallilta kuin Tennispalatsi, vaan siinä on huomattavasti kotoisampi tuntu. Kerroksia on yllättävän monta ja meidän elokuvamme oli siellä ihan ylimässä, salissa numero 2. Kotoisamman olemuksen loi eittämättä se, että jokaisten rappujen jälkeen avautui aina uusi (ei mikään hehtaarin kokoinen) odottelutila, joissa tekstiileiden ja hämyisemmän valaistuksen käyttö loi tälläistä mukavampaa tuntua. Verrattuna siis vaikka niihin Tennispalatsin rappusiin, jotka tuntuu joltain lentokentän vastaavilta. 


Tunnelma oli myös hirmuisen rauhallinen, mutta tämä johtui varmasti yksinomaan päivästä, sillä tietenkin eroa on, onko kyseessä arki-ilta vai viikonloppu. Silti keskiviikkoilta Lahden Kuvapalatsissa oli mieluisampi kuin lauantaipäivä Helsingin Tennispalatsissa. Kolmeen muuhun Finnkinon teatteriin verrattaessa (Tennari, Kinopalatsi ja Sello) Lahden Kuvapalatsi veti yhdessä asiassa muita selvästi pidemmän korren: sen popparit olivat tähänastisista parhaimmat! Ajankohta ja sijainti saattavat toki vaikuttaa asiaan, mutta onhan se nyt hienompi asia, mitä tuoreempina ja mehukkaampina nuo olennaiset naposteltavat voidaan tarjoilla. Kaiken kaikkiaan muista ulkopuolisista teattereista popparisodassa Kuvapalatsi häviää vain Kino Tapiolan poksuville, jotka ovat jääneet mieleen aivan muista poikkeavan herkullisina.

Mainoksia ei ollut ihan niin järkyttävää määrää kuin pk-seudulla, mutta jälleen, sijainti vaikuttaa. Sali täytti taas kaikki vähittäisvaatimukset, oli muhkean mukavat penkit juomatelineineen ja hiljaisena iltana sai lähes oman rivin itselleen. Salihan on kooltaan suhteellisen iso, mutta ei mikään järjetön (194 paikkaa), joten sopi juuri kyseiselle elokuvalle. 

Positiivinen kokemus ja jo läheisen sijaintinsa vuoksi Kuvapalatsiin voisi hyvin tulla käymään vielä uudestaankin!

Vieraissa: Espoon Sello ja Helsingin Kinopalatsi

Kuten kuvan lippujen päiväyksistä huomaa, on noista vierailuista vierähtänyt jo "muutama" kuukausi. Ennen kuin venyy taas vuoden päähän, niin muisteloidaan näitä elokuvateatterikäyntejä. 

Itselläni ei siis ole kovin kattavaa näkökantaa eri elokuvateattereista, lähinnä kotikylän 123-teattereista, jotka ovat täyttäneet elokuvalliset tarpeeni paremmin kuin hyvin. Tässä nyt on kuitenkin alkanut kiinnostus kasvaa nähdä ja kokea muutakin, eikä todellakaan pelkästään näitä suurimpia Finnkinon-alaisia teattereita. "Monopoli-Finnkinosta" toki kuulee paljon kaikkea ihan meidän kyliäkin myöten ja ison ketjun tekemät muutokset ylittävät kevyesti uutiskynnyksetkin. Ennakko-oletukseni pohjasivat paljolti näihin alati kiertäviin huhuihin 15 minuuttia pyöritettävistä mainoksista, riistohinnoista ja yleisestä sikailumeiningistä. Jälkimmäiseen pakko tarkentaa, että vertailukohteeni on oma kotoinen Studio123, jossa muita katsojia kunnioittava käytös on vaan ollut vuosikausia niin itsestäänselvyys, että sen vallan unohtaa, että muualla joku oikeasti saattaa vaikka hölistä elokuvan aikana.

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Finnkinon Espoon Sello (entinen Bio Rex Sello), kauppakeskuksen yhteyteen rakennettu 5-salinen (+ nykyään yksi Vip-sali) elokuvateatteri. Lippuhintojen kohdalla (jotka kyllä, allekirjoitan, ovat ryöstöhinnat varsinkin lauantaisin) teimme taktisen tempun ja käytimme jäljelle jääneitä joululahjalippuja tarkoituksella tähän kalleimman päivän elokuvissakäyntiin. Tässä välissähän Finnkino on ehtinyt muuttamaan hinnoitteluaan vielä vähän radikaalimpaan suuntaan eli niihin muutoksiin nähden nämä aiemmat hinnat olivat ihan mukavat. Herkkujen hinnat olivat myös totuttua suolaisemmat (huom! ilman henkilökunta-alennuksiakin), mutta oma vakiovarusteeni popparit kyllä korvasivat maussa sitäkin takaisin. Asiakaspalvelupuolella ei ollut moitteen sanaa, saimme iloista palvelua niin kassalla kuin salin ovella. Itse sali (4) oli viihtyisä ja penkit aivan mahdottoman mukavat (juomatelineet aina plussaa, ne on itselleni aina luksusta). Kanssayleisön kohdalla oli käynyt ilmeisesti hyvä tuuri, sillä viimeinenkin hälinä kaikkosi elokuvan alkaessa. Elokuva, joka siis oli Kingsman: salainen palvelu, oli kyllä valittu siinäkin mielessä, että se mökää itsessään sen verran, että peittää mahdolliset supinat alleen. Ja sitten ne mainokset, olihan niitäkin ja paljon Finnkinon omia mainoksia, mutta eivät ne kyllä todellakaan mitään varttia kestäneet (??) eli kivutonta oli siinäkin suunnalla. Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava elokuvateatterikokemus.

Seuraavana päivänä suuntasimme Helsingin toiseen jättiläiseen eli Kinopalatsiin, josta löytyy 10 salia ja historiallisempaakin taustaa. Finnkinon teatteri paikasta on tullut vasta vuonna 2009, sitä ennen se oli vuodesta 1998 Sandrew Metronomen elokuvateatteri. Elokuvateatterin juuret yltävät vielä paljon kauemmas vuoteen 1939, jolloin edelleen käytössä oleva sali 2 aloitti toimintansa Metropol nimekkeen alla ja myöhemmin muillakin nimillä. Kinopalatsissa ihanaa onkin juuri tämä historiallinen tuulahdus 1930-luvulta, joka näkyy edelleenkin osassa sisustusta. Tunnelma on oitis kotoisan kutsuva, mutta samalla perinteitä kunnioittava. Hintojen suolaisuus jatkuu tosin täälläkin, onneksi sunnuntaihinnat olivat silloin vielä jotenkin inhimilliset. Odottaessa vielä yhtä seurueeseen liittyväksi tulee kaikessa fiilistelyn hurmoksessa sorruttua mielitekoihin ja on vain aivan pakko saada jäätelötötterö siihen seuraksi tunnelmointiin. Asiakaspalvelukin on edellisen paikan tavoin ihan kohdallaan, samoin kun salin penkkien mukavuusaste. Katseluun valittu elokuva oli Chappie, josta ei varsinaista arvostelua blogin puolelle päätynyt, vaikka hyvä kuva olikin. Tällä kertaa yleisössä oli takarivin puolella muutama vilkkaampi yksilö, mutta ei merkittävästi pilaamaan omaa elokuvakokemusta. Sali oli hieman pienehkö, mikä ei vanhemmissa teattereissa haittaa, mutta moderneihin puitteisiin ei istu niin hyvin. Kinopalatsissa pitää ehdottomasti kokea vielä joskus sali 2. Vieläkään en kokenut vartin mainosten ryövytystä, missähän niitä nyt sitten olisi.

Tennispalatsissa kävimme samalla reissulla pelkästään pällistelemässä, mutta se tuntui kyllä ensivaikutelmaltaan jo valmiiksi erittäin luotaantyöntävältä, joten en usko että sinne tulen kokeilukäyntiä ainakaan ihan heti tekemään. Aikomuksena olisi katsastaa vielä monen monta muutakin teatteria pk-seudulla, eritoten näitä pienempiä yksityisiä, jotka ovat enemmän laatuleffaan vihkiytyneet ja tietenkin se pelastettu Maxim on aivan taatusti katsastettava.


(edit. Tekstistä korjattu asiavirhe! Kinopalatsi siirtyi Finnkinolle vasta 2009)