Vieraissa: Tennispalatsi

Tulipahan koettua nyt sitten ihan Tennispalatsikin, vaikka selkeästi Kinopalatsi on suurempi suosikkini. Aiemmin olin käynyt Tennarin aulassa vain pyörähtämässä tai läpikulkumatkalla ja se oli tuntunut jotenkin kolkolta paikalta. Kieltämättä sen arkkitehtuurin tähden ja ihmispaljoudenkin vuoksi, se on hieman teollisen tuntuinen. Nyt elokuvavalinta (Jackie) käytännössä pakotti Tennarin puolelle, mutta ei se nyt mikään niin kolkko kokemus kuitenkaan ollut.

Herkkuvalikoimaa on jo naurettavan paljon. Esimerkiksi karkkien ystäville ne irtsarihyllyt ovat varmasti taivas. Itselleni riittäisi jo pienempikin kioski, mutta olihan tämä aika hulppeaa silti. Päivähän oli lauantai niin se selittää jo ihmispaljoutta. Onneksi tiesi jo suunnilleen missä navigoida ja miten, muuten olisi kaikki runsauden paljous vyörynyt silmille. Tässä kohtaa hyvä siis mainita, että en ole muutenkaan pohjimmiltaan suurkaupunki ihminen. Kiva on aina käydä ja kokea, mutta mittari täyttyy nopeasti.

Sali (12) oli kuitenkin hirmuisen ihana! Tyylikäs, muhkeat ja tilavat penkit sekä kuitenkin kokonaiskooltaan sopivan pieni. Evästyksenä oli hanajuoma ja isot popparit, pienemmätkin olisi riittäneet. Kokemuksesta jo tiedän, että nämä popparit ei ole parhaasta päästä, kun ne ovat siellä kaapissa niin kauan seisoneet. Vieraissa paikoissa parhaat ovat olleet siellä Kino Tapiolassa. Ennen leffaa tuli taas tämä legendaarinen määrä mainoksia. Laskin ihan että niitä oli vähintään 14 minuutin edestä ja näistä vain kolme oli itse leffojen trailereita (voi itse laskea kuinka monta lyhyttä mainosta tähän ylijäämään aikaan mahtuu). Ihan hullua.

Kokonaiskokemuksena ei silti huono. Ei ole täysin omaan makuun, mutta suuremman skaalan ystäville varmasti juuri riittävä. Scape voisi olla kyllä kertakokemisen arvoinen. 

Vieraissa: Kino Tapiola

Samalla Helsingin reissulla, kun hiipparoimme myös Night goes long-elokuvaan liittyvissä Valve-bileissä, piipahdettiin kokemassa taas uusi leffateatteri. Tutustumiskohteemme oli tällä kertaa Espoon Tapiolan huomasta löytyvä yksisalinen Kino Tapiola.

Vuonna 1955 perustettu Kino Tapiola edustaa sitä perinteisempää, vanhalle ajalle kumartavaa elokuvateatteria ja on yksi harvinaisista pk-seudun leffateattereiden helmistä, jotka eivät kuulu Finnkinon alaisuuteen. Tässä Aarne Ervin käsialaa olevassa "lasipalatsissa" ehti olla kaksikin eri yrittäjää vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen se siirtyi Kino Tapiola Oy:n omistukseen. Valmiiksi talousvaikeuksista kärsineen Kino Tapiolan tie tuli hetkeksi umpikujaan, kun salin katosta löytyi maalikerroksen alta asbestia vuonna 2008. Elokuvateatteri joutui välittömästi käyttökieltoon ja massiiviseen remonttiin ollen kaksi vuotta poissa toiminnasta. 

Kino Tapiola palasi takaisin elävien kirjoihin 2010, kun sen otti huomiinsa Espoo Ciné kaupungin lisätuella. Kino Tapiola onkin siitä harvinainen teatteri, että sen nykyiset lähtökohdat ovat enemmänkin elokuvataiteen esityksessä, kuin kaupallisessa menestyksessä. Elokuvateatteri on ollut myös vuodesta 2013 osa arvostettua Europa Cinemas-verkostoa. Kino Tapiolasta löytyy remonttivuosien jälkeen nykyajan vaateisiin vastaava digiprojektori 3D-valmiuksineen, mutta myös se perinteiset filmiprojektorit. Salissa on tänä päivänä tavallisia penkkipaikkoja 194 ja lisäksi salin takaosasta löytyy 7 kahdenistuttavaa aitioita. Vaikka saleja onkin vain yksi, on se ollut ainakin sen verran mieleenpainuva, että on päätynyt peräti Aku Ankan sivuille suomalaisen kuvittajan ansiosta.

Kino Tapiolaan suuntasin jo valmiiksi intopinkeänä, koska ennakko-oletus oli, että se on pk-seudun tarjonnasta varmasti yksi eniten kototeatteria muistuttava leffateatteri. Elokuvavalinta oli tehty jo ennakkoon muutamia päiviä aikaisemmin ja osui Kaukana maailman menosta-elokuvaan, josta kirjoittelin jo oman postauksensa. Osansa arvostelun yleispositiiviseen sävyyn vaikutti eittämättä elokuvateatterin vallan mukava tunnelma. 

Aulatila oli ensisilmäyksen jälkeen kieltämättä pienehkö, mutta sitäkin kodikkaampi. Seinillä oli kaikenmaailman mielenkiintoisia lappusia ja myös se Aku Ankka-kuva kehystettynä. Tiskin tarjonnasta (joka sisälti kahveeta ja pullaakin) pystyi päättelemään, että täällä popparit ei välttämättä ole se suurin hittituote. Vaikka oltiinkin tulossa katsomaan ns. mummokuvaa, otin riskin ja ne isot popparit (näin ainakin yhdellä muulla katsojalla pienet popparit!). Hintataso oli erittäin myönteinen Finnkino-kokemuksiin verttaessa: 9,5e leffasta! Ja poppariateria oli samaa hintaluokkaa kuin kotokylässä. Tarkemmassa syynäyksessä huomasin kyllä, että popparirasiassa oli huomattavasti totuttua enemmän pelkkiä jyviä, mutta itse poksuvien maku kompensoi tätä kauhistusta. Muutenkin olo tuntui todella kotoisalta ja muu aulassa parveileva yleisö oli ihan samankaltaista, kuin se poppoo, jota lappaa meilläkin elokuvissa. 

Elokuva alkoi hieman myöhässä, sitä ei tosin edes meinannut ensin tajuta, että kello oli jo sen verran, kun odotushuoneessa ei ollut mitään kiireen tuntua. Päästyämme saliin pienessä aulassa isolta tuntunut väkimäärä suorastaan katosi suureen saliin. Jonkinasteisessa kokeilunhalussa ja säästääksemme muut rouskeelta ja rapinalta, menimme itse istumaan salin takaosaan semmoiselle kahden hengen penkkipaikalle. Ensin vähän mietitty tulikohan istuttua liian kauas ja kun salin lattiakaan ei hirveästi vietä alas, niin mitenköhän senkään puolesta luonnistuu näkeminen. Kun verhot avautui (siellä oli verhot!!!!!) ja mainokset alkoi, totesin huolen täysin aiheettomaksi. Itse elokuvan pyöriessä korostui oikein salin puitteet, kun elokuva oli niin mahottoman upean näköinen siinä kankaalle levittyessään. 

Kino Tapiola oli elokuvateatterikokemuksena erittäin ilahduttava ja oli kuten ennakkoon ounastelinkin, tähän astisista lähimpänä sitä toista olohuonetta. Varmasti käymme vielä toistekin. 


Leffateatterin kuvat ovat Kino Tapiolan omilta sivuilta!!!

Vieraissa: Espoon Sello ja Helsingin Kinopalatsi

Kuten kuvan lippujen päiväyksistä huomaa, on noista vierailuista vierähtänyt jo "muutama" kuukausi. Ennen kuin venyy taas vuoden päähän, niin muisteloidaan näitä elokuvateatterikäyntejä. 

Itselläni ei siis ole kovin kattavaa näkökantaa eri elokuvateattereista, lähinnä kotikylän 123-teattereista, jotka ovat täyttäneet elokuvalliset tarpeeni paremmin kuin hyvin. Tässä nyt on kuitenkin alkanut kiinnostus kasvaa nähdä ja kokea muutakin, eikä todellakaan pelkästään näitä suurimpia Finnkinon-alaisia teattereita. "Monopoli-Finnkinosta" toki kuulee paljon kaikkea ihan meidän kyliäkin myöten ja ison ketjun tekemät muutokset ylittävät kevyesti uutiskynnyksetkin. Ennakko-oletukseni pohjasivat paljolti näihin alati kiertäviin huhuihin 15 minuuttia pyöritettävistä mainoksista, riistohinnoista ja yleisestä sikailumeiningistä. Jälkimmäiseen pakko tarkentaa, että vertailukohteeni on oma kotoinen Studio123, jossa muita katsojia kunnioittava käytös on vaan ollut vuosikausia niin itsestäänselvyys, että sen vallan unohtaa, että muualla joku oikeasti saattaa vaikka hölistä elokuvan aikana.

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Finnkinon Espoon Sello (entinen Bio Rex Sello), kauppakeskuksen yhteyteen rakennettu 5-salinen (+ nykyään yksi Vip-sali) elokuvateatteri. Lippuhintojen kohdalla (jotka kyllä, allekirjoitan, ovat ryöstöhinnat varsinkin lauantaisin) teimme taktisen tempun ja käytimme jäljelle jääneitä joululahjalippuja tarkoituksella tähän kalleimman päivän elokuvissakäyntiin. Tässä välissähän Finnkino on ehtinyt muuttamaan hinnoitteluaan vielä vähän radikaalimpaan suuntaan eli niihin muutoksiin nähden nämä aiemmat hinnat olivat ihan mukavat. Herkkujen hinnat olivat myös totuttua suolaisemmat (huom! ilman henkilökunta-alennuksiakin), mutta oma vakiovarusteeni popparit kyllä korvasivat maussa sitäkin takaisin. Asiakaspalvelupuolella ei ollut moitteen sanaa, saimme iloista palvelua niin kassalla kuin salin ovella. Itse sali (4) oli viihtyisä ja penkit aivan mahdottoman mukavat (juomatelineet aina plussaa, ne on itselleni aina luksusta). Kanssayleisön kohdalla oli käynyt ilmeisesti hyvä tuuri, sillä viimeinenkin hälinä kaikkosi elokuvan alkaessa. Elokuva, joka siis oli Kingsman: salainen palvelu, oli kyllä valittu siinäkin mielessä, että se mökää itsessään sen verran, että peittää mahdolliset supinat alleen. Ja sitten ne mainokset, olihan niitäkin ja paljon Finnkinon omia mainoksia, mutta eivät ne kyllä todellakaan mitään varttia kestäneet (??) eli kivutonta oli siinäkin suunnalla. Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava elokuvateatterikokemus.

Seuraavana päivänä suuntasimme Helsingin toiseen jättiläiseen eli Kinopalatsiin, josta löytyy 10 salia ja historiallisempaakin taustaa. Finnkinon teatteri paikasta on tullut vasta vuonna 2009, sitä ennen se oli vuodesta 1998 Sandrew Metronomen elokuvateatteri. Elokuvateatterin juuret yltävät vielä paljon kauemmas vuoteen 1939, jolloin edelleen käytössä oleva sali 2 aloitti toimintansa Metropol nimekkeen alla ja myöhemmin muillakin nimillä. Kinopalatsissa ihanaa onkin juuri tämä historiallinen tuulahdus 1930-luvulta, joka näkyy edelleenkin osassa sisustusta. Tunnelma on oitis kotoisan kutsuva, mutta samalla perinteitä kunnioittava. Hintojen suolaisuus jatkuu tosin täälläkin, onneksi sunnuntaihinnat olivat silloin vielä jotenkin inhimilliset. Odottaessa vielä yhtä seurueeseen liittyväksi tulee kaikessa fiilistelyn hurmoksessa sorruttua mielitekoihin ja on vain aivan pakko saada jäätelötötterö siihen seuraksi tunnelmointiin. Asiakaspalvelukin on edellisen paikan tavoin ihan kohdallaan, samoin kun salin penkkien mukavuusaste. Katseluun valittu elokuva oli Chappie, josta ei varsinaista arvostelua blogin puolelle päätynyt, vaikka hyvä kuva olikin. Tällä kertaa yleisössä oli takarivin puolella muutama vilkkaampi yksilö, mutta ei merkittävästi pilaamaan omaa elokuvakokemusta. Sali oli hieman pienehkö, mikä ei vanhemmissa teattereissa haittaa, mutta moderneihin puitteisiin ei istu niin hyvin. Kinopalatsissa pitää ehdottomasti kokea vielä joskus sali 2. Vieläkään en kokenut vartin mainosten ryövytystä, missähän niitä nyt sitten olisi.

Tennispalatsissa kävimme samalla reissulla pelkästään pällistelemässä, mutta se tuntui kyllä ensivaikutelmaltaan jo valmiiksi erittäin luotaantyöntävältä, joten en usko että sinne tulen kokeilukäyntiä ainakaan ihan heti tekemään. Aikomuksena olisi katsastaa vielä monen monta muutakin teatteria pk-seudulla, eritoten näitä pienempiä yksityisiä, jotka ovat enemmän laatuleffaan vihkiytyneet ja tietenkin se pelastettu Maxim on aivan taatusti katsastettava.


(edit. Tekstistä korjattu asiavirhe! Kinopalatsi siirtyi Finnkinolle vasta 2009)