Vieraissa: Espoon Sello ja Helsingin Kinopalatsi

Kuten kuvan lippujen päiväyksistä huomaa, on noista vierailuista vierähtänyt jo "muutama" kuukausi. Ennen kuin venyy taas vuoden päähän, niin muisteloidaan näitä elokuvateatterikäyntejä. 

Itselläni ei siis ole kovin kattavaa näkökantaa eri elokuvateattereista, lähinnä kotikylän 123-teattereista, jotka ovat täyttäneet elokuvalliset tarpeeni paremmin kuin hyvin. Tässä nyt on kuitenkin alkanut kiinnostus kasvaa nähdä ja kokea muutakin, eikä todellakaan pelkästään näitä suurimpia Finnkinon-alaisia teattereita. "Monopoli-Finnkinosta" toki kuulee paljon kaikkea ihan meidän kyliäkin myöten ja ison ketjun tekemät muutokset ylittävät kevyesti uutiskynnyksetkin. Ennakko-oletukseni pohjasivat paljolti näihin alati kiertäviin huhuihin 15 minuuttia pyöritettävistä mainoksista, riistohinnoista ja yleisestä sikailumeiningistä. Jälkimmäiseen pakko tarkentaa, että vertailukohteeni on oma kotoinen Studio123, jossa muita katsojia kunnioittava käytös on vaan ollut vuosikausia niin itsestäänselvyys, että sen vallan unohtaa, että muualla joku oikeasti saattaa vaikka hölistä elokuvan aikana.

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Finnkinon Espoon Sello (entinen Bio Rex Sello), kauppakeskuksen yhteyteen rakennettu 5-salinen (+ nykyään yksi Vip-sali) elokuvateatteri. Lippuhintojen kohdalla (jotka kyllä, allekirjoitan, ovat ryöstöhinnat varsinkin lauantaisin) teimme taktisen tempun ja käytimme jäljelle jääneitä joululahjalippuja tarkoituksella tähän kalleimman päivän elokuvissakäyntiin. Tässä välissähän Finnkino on ehtinyt muuttamaan hinnoitteluaan vielä vähän radikaalimpaan suuntaan eli niihin muutoksiin nähden nämä aiemmat hinnat olivat ihan mukavat. Herkkujen hinnat olivat myös totuttua suolaisemmat (huom! ilman henkilökunta-alennuksiakin), mutta oma vakiovarusteeni popparit kyllä korvasivat maussa sitäkin takaisin. Asiakaspalvelupuolella ei ollut moitteen sanaa, saimme iloista palvelua niin kassalla kuin salin ovella. Itse sali (4) oli viihtyisä ja penkit aivan mahdottoman mukavat (juomatelineet aina plussaa, ne on itselleni aina luksusta). Kanssayleisön kohdalla oli käynyt ilmeisesti hyvä tuuri, sillä viimeinenkin hälinä kaikkosi elokuvan alkaessa. Elokuva, joka siis oli Kingsman: salainen palvelu, oli kyllä valittu siinäkin mielessä, että se mökää itsessään sen verran, että peittää mahdolliset supinat alleen. Ja sitten ne mainokset, olihan niitäkin ja paljon Finnkinon omia mainoksia, mutta eivät ne kyllä todellakaan mitään varttia kestäneet (??) eli kivutonta oli siinäkin suunnalla. Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava elokuvateatterikokemus.

Seuraavana päivänä suuntasimme Helsingin toiseen jättiläiseen eli Kinopalatsiin, josta löytyy 10 salia ja historiallisempaakin taustaa. Finnkinon teatteri paikasta on tullut vasta vuonna 2009, sitä ennen se oli vuodesta 1998 Sandrew Metronomen elokuvateatteri. Elokuvateatterin juuret yltävät vielä paljon kauemmas vuoteen 1939, jolloin edelleen käytössä oleva sali 2 aloitti toimintansa Metropol nimekkeen alla ja myöhemmin muillakin nimillä. Kinopalatsissa ihanaa onkin juuri tämä historiallinen tuulahdus 1930-luvulta, joka näkyy edelleenkin osassa sisustusta. Tunnelma on oitis kotoisan kutsuva, mutta samalla perinteitä kunnioittava. Hintojen suolaisuus jatkuu tosin täälläkin, onneksi sunnuntaihinnat olivat silloin vielä jotenkin inhimilliset. Odottaessa vielä yhtä seurueeseen liittyväksi tulee kaikessa fiilistelyn hurmoksessa sorruttua mielitekoihin ja on vain aivan pakko saada jäätelötötterö siihen seuraksi tunnelmointiin. Asiakaspalvelukin on edellisen paikan tavoin ihan kohdallaan, samoin kun salin penkkien mukavuusaste. Katseluun valittu elokuva oli Chappie, josta ei varsinaista arvostelua blogin puolelle päätynyt, vaikka hyvä kuva olikin. Tällä kertaa yleisössä oli takarivin puolella muutama vilkkaampi yksilö, mutta ei merkittävästi pilaamaan omaa elokuvakokemusta. Sali oli hieman pienehkö, mikä ei vanhemmissa teattereissa haittaa, mutta moderneihin puitteisiin ei istu niin hyvin. Kinopalatsissa pitää ehdottomasti kokea vielä joskus sali 2. Vieläkään en kokenut vartin mainosten ryövytystä, missähän niitä nyt sitten olisi.

Tennispalatsissa kävimme samalla reissulla pelkästään pällistelemässä, mutta se tuntui kyllä ensivaikutelmaltaan jo valmiiksi erittäin luotaantyöntävältä, joten en usko että sinne tulen kokeilukäyntiä ainakaan ihan heti tekemään. Aikomuksena olisi katsastaa vielä monen monta muutakin teatteria pk-seudulla, eritoten näitä pienempiä yksityisiä, jotka ovat enemmän laatuleffaan vihkiytyneet ja tietenkin se pelastettu Maxim on aivan taatusti katsastettava.


(edit. Tekstistä korjattu asiavirhe! Kinopalatsi siirtyi Finnkinolle vasta 2009)