Nyt jos vihdoin ja viimein palaisin muisteloimaan Hans Zimmer Live on Tour-konserttia toukokuulta. Meinasi jäädä tämäkin postaus ohi ja unholaan, mutta muisteloidessani eräälle tutulle konsertin sisältöä, huomasin tarinan olevan tuloillaan ja vaativan päästä jonnekin esille.
Tosiaan heti kun tuli tieto Zimmerin tulevasta konsertista, tiesin että tänne oli vain pakko päästä, maksoi mitä maksoi. Siinä ei ollut edes pitkä aika Ennio Morriconen konsertin jälkimainingeista, joten tuntui aivan uskomattomalta niinkin "lyhyen" ajan sisään voida kokea kaksi mestarillista säveltäjää. Zimmer toki on vielä suurempi henkilökohtainen suosikki, vaikka ei näitä jo tyylinsä puolesta soisi verrata.
Konsertti oli ilmeisesti loppuunmyyty tai ainakin lähes peruutuksista huolimatta, sen verran täydeltä kaikki katsomot näyttivät. Yhden tutun kanssa saavuttiin samaan aikaan samalla kyydillä, mutta tiemme erosivat ennen konserttia, sillä paikkamme olivat aivan eri kerroksissa. Ruudukon Tuomon tiesin myös lymyilevän jossain miljoonien päiden joukossa (katso hänen juttunsa keikasta täältä). Mahdotonta sieltä olisi ollut bongata muita.
Morriconen konserttia varten oli ihan tarkoituksellisesti katsottu muutama elokuva vielä plakkariin, mutta Zimmerin ollessa sen verran nuorempikin tapaus, ei tarvinnut etukäteen kuin fiilistellä kipaleita. Joukossa oli kyllä muutamia, joita ei joko ollut kuullut tai ei osannut siinä hetkessä yhdistää. Koko touhu alkoi kuitenkin sekalaisella setillä, jonka aloitti Driving Miss Daisy jatkaen Sherlock Holmesin tunnariin ja siitä Madagaskarin teemaan. Kaksi jälkimmäistä oli kipaleita, jotka olin salaa toivonut kuulevani. Seuraavassa osiossa oli itselleni tuntematon Crimson Tide. Gladiaattorin musiikki olikin sitten tutumpaa, mutta ei tehnyt suurta nousua itselleni. Ensimmäisen kerran taisi tirahtaa sitten Da Vinci-koodin kauniin loppukipaleen aikana.
Konsertti poikkesi paljon Morriconen omasta, jossa jälkimmäisessä maestro toimi nimenomaan kapellimestarina, eikä luonut suurta kontaktia yleisöön kuin suoraan musiikkinsa kautta. Elokuvien nimet heijastettiin myös aina näkyviin uuden setin alkaessa. Zimmerin tapauksessa tähti itse oli kovin arkisesti mukana touhussa ja vaihteli milloin minkäkin soittimen ääreen. Musiikit piti myös tunnistaa ihan itse, joka nyt tosin ei ollut turhan haastavaa. Tähti myös jutteli paljon settien välissä ja kertoi jonkun muiston tai esitteli kokoonpanonsa jäseniä. Näistä mentiin sitten tuleviin kipaleisiin, jonka pystyi osassa tapauksia päättelemään edeltäneestä tarinasta, osassa ei annettu mitään viitteitä. Näin tehtiin ensin legendaarisen Leijonakuninkaan kohdalla, joka vain alkoi ihan puun takaa artisti Lebo M:n saapuessa lavalle Circle of life alkukiekausten kanssa. Sitten itkettiin ja paljon.
Leijonakuninkaasta hädin tuskin selvinneenä tuli seuraava hieman yllätyksellinen alku myös. Zimmer esitteli sellisti Tina Guo:n, joka tulisi vetämään seuraavan "sellosoolon". Noh, tämän olin hieman spoilannut itselleni katsomalla kyseisen kipaleen taltioinnin muualta maailmalta. Ensimmäisistä soinnuista olisi kyllä tunnistanut piraattirymistelyn alkavan just nyt! Keikalla sai muuten kuvata, mutta ihan en paljoa materiaalia ottanut, sillä se tuntui niin vaikealta kaiken sen tunnevyöryn keskellä. Piraatit päättivät komeasti ensimmäisen osion, jonka jälkeen olikin väliaika.
(tästä linkistä löytyy ihan Helsingin keikalta kuvattu pätkä (ei itseni kuvaama), mutta upotettu video on vastaava esitys muualta päin maailmaa ja laadultaan parempi)
Toisessa osiossa tuli paljon eri kipaleita supersankarileffoista. Man of Steeliä ja Wonder womania lukuun ottamatta itselläni oli vaikeuksia tunnistaa kipaleita. Tosin Amazing Spider-man 2 elokuvan kappaleeksi paljastunut sävelmä kummitteli soidessaan takaraivossa, kun oli niin pirun tutun kuuloinen. Musiikkia kuultiin myös Nolanin batmaneistä. Näissä kaikissa huomasi varsinkin hieman liian kovalle säädetyn basson ja muutaman muunkin soittimen. Huipummissa kohdissa musiikki sekoittui sekaiseksi meteliksi, joten tässä olisin toivonut parempaa sound checkiä.
Supersankaroinnin jälkeen kuultiin Zimmerin oma kappale Aurora, joka jälleen oli näitä kipaleita, joita en muistaakseni ollut aiemmin kuullut. Sitten seurasikin vollotusta Insterstellarin myötä. Medley oli muutoin täydellinen, mutta olisin kaipaillut kappaleet hieman eri järjestykseen eli se itkuin viimeiseksi, mutta upeaa silti. Konsertin päätti Inceptionin medley, jossa ihan viimeisenä kuultiin Time. Kerrassaan upea lopetus.
Kokonaisuutena konsertti oli aivan huikea kokemus ja valituksi päätyneissä kappaleissa oli lähes kaikki omat suosikkini. Äänisovitukseen olisi kaivannut sitä hiomista, etenkin rock-henkisemmissä kappaleissa. Verrattaen Morriconen konserttiin, jossa äänet soivat todella puhtaasti, jopa puhtaammin kuin albumiversioissa. Mahdollisesti ilman vertailukohdetta, en olisi kiinnittänyt asiaan ihan niin hirmuisesti huomiota.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste the amazing spider-man 2. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste the amazing spider-man 2. Näytä kaikki tekstit
29. kesäkuuta 2017
15. syyskuuta 2016
Anttilan viimeiset ja muuta läpätystä
Aikaahan on jo vierähtänyt, mutta itsekin kerkesin osallistua peräti kahden eri Anttilan hautajaisiin. Ensimmäisen kerran vielä kesäloman aikana Helsingin päässä ja toisen kerran paikallisessa kauppakeskus Veturissa. Läydöistäni huolimatta oli ajoitukseni sinänsä molemmilta osin huono, että ensimmäisellä kerralla oli uutuuksia sisältävät hyllyt vielä normaaleissa hinnoissa ja viimeisellä kerralla puolestaan ei ollut enää hääppöisesti elokuvatarjontaa edes jäljellä. Tälläiset nyt kuitenkin kotiin päätyivät:
Elokuvien osalta olisi taas hirmuisesti nyt mielenkiintoista tarjontaa ja pitää alkaa laittaa omaa Oscar-tutkaa kuntoon, jotta ei taas käy "Blue Jasmineja" tai "Vakoojien siltaa"... olisiko se Sully esimerkiksi nyt kuitenkin potentiaalinen kuva?
Sarjoissa monta on tullut taas päätökseen. Arrown 4. kausi jatkui paussen jälkeen ja sai minut taas kyseenalaistamaan, miksi edes katson kyseistä sarjaa. Loppua kohden taas nousi esille niin köyhä ja epälooginen käsikirjoitus, että sain pyöritellä silmiäni. Välijaksoissa sentään oli jotain tasapainoa (jos unohdamme kokonaan sen saaren). Outlanderin toinen kausi päättyi myös ja parani kyllä loppua kohden, mutta ei vedä vertoja ekalle kaudelle.
Netflixistä katsoimme läpi kehutun Stranger Thingsin ja sarja vastasi odotuksiin oikein hyvin. Yllättävän kauhu kyllä ja sain mielleyhtymiä niin sarjaan Fringe kuin elokuvaan It Follows ja jälkimmäiseen eritoten musiikin tähden. Jäi myös kivasti auki ehkä pohjustaen jatkoa, mutta toisaalta jatkossa on aina riskinsä tason laskussa. Mielenkiintoinen kyllä ja varsinkin loppua kohden kauhian jännittävä.
Kauan en ehtinyt hapuilla ilman katsottavaa sarjaa kun Sub alkoi nyt näyttää American Horror Storyn viidettä kautta Hotel. Tiesin jo valmiiksi, että tämä on niistä se köyhin kausi, joka ei voi johtua vain ainoastaan Jessica Langen poissaolosta, vaan jotenkin kosketus alkaa jo lipsua ja ideat ehtyä. Yksittäisiä mahtavia kohtauksia on kyllä runsaasti (monessa juuri Lady Gaga) ja musiikkivalinnat on tehty nappiin. Tulevasta kuudennesta kaudesta en uskalla toivoa enää liikoja.
Elokuvien osalta olisi taas hirmuisesti nyt mielenkiintoista tarjontaa ja pitää alkaa laittaa omaa Oscar-tutkaa kuntoon, jotta ei taas käy "Blue Jasmineja" tai "Vakoojien siltaa"... olisiko se Sully esimerkiksi nyt kuitenkin potentiaalinen kuva?
Sarjoissa monta on tullut taas päätökseen. Arrown 4. kausi jatkui paussen jälkeen ja sai minut taas kyseenalaistamaan, miksi edes katson kyseistä sarjaa. Loppua kohden taas nousi esille niin köyhä ja epälooginen käsikirjoitus, että sain pyöritellä silmiäni. Välijaksoissa sentään oli jotain tasapainoa (jos unohdamme kokonaan sen saaren). Outlanderin toinen kausi päättyi myös ja parani kyllä loppua kohden, mutta ei vedä vertoja ekalle kaudelle.
Netflixistä katsoimme läpi kehutun Stranger Thingsin ja sarja vastasi odotuksiin oikein hyvin. Yllättävän kauhu kyllä ja sain mielleyhtymiä niin sarjaan Fringe kuin elokuvaan It Follows ja jälkimmäiseen eritoten musiikin tähden. Jäi myös kivasti auki ehkä pohjustaen jatkoa, mutta toisaalta jatkossa on aina riskinsä tason laskussa. Mielenkiintoinen kyllä ja varsinkin loppua kohden kauhian jännittävä.
Kauan en ehtinyt hapuilla ilman katsottavaa sarjaa kun Sub alkoi nyt näyttää American Horror Storyn viidettä kautta Hotel. Tiesin jo valmiiksi, että tämä on niistä se köyhin kausi, joka ei voi johtua vain ainoastaan Jessica Langen poissaolosta, vaan jotenkin kosketus alkaa jo lipsua ja ideat ehtyä. Yksittäisiä mahtavia kohtauksia on kyllä runsaasti (monessa juuri Lady Gaga) ja musiikkivalinnat on tehty nappiin. Tulevasta kuudennesta kaudesta en uskalla toivoa enää liikoja.
Tunnisteet:
8 mile,
ale,
anttila,
cb4,
chef,
do the right thing,
drinking buddies,
eat pray love,
julie&julia,
oma kädenjälki,
spanglish,
straight outta compton,
terminator genisys,
the amazing spider-man 2,
the voices
9. toukokuuta 2014
The Amazing Spider-man 2
Ohjaaja: Marc Webb
Musiikki: Hans Zimmer, Pharrell Williams & Johnny Marr
Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Jamie Foxx, Dane DeHaan, Paul Giamatti, Sally Field, Martin Sheen, Chris Cooper & Felicity Jones
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 12
Peter Parker on alkanut yhä paremmin omaksumaan Spider-manin osan ja jopa nauttimaan sankarillisesta alter-egostaan, jolta löytyy naseva kommentti joka tilanteessa. Normaalimmassa elämässään isossa roolissa on parisuhde Gwen Stacyn kanssa, jota varjostaa Peterin osalta muistot Gwenin isän kuolemasta ja sen tuoma painava syyllisyys. Nuorten saatuaan koulunsa päätökseen ilmaantuu New Yorkiin Peterin vanha lapsuudenystävä Harry Osborn vierailemaan vielä isänsä kuolinvuoteella ja ottaakseen haltuun tämän yritysjättiläisen, OsCorp:n. Tavallisiin rötöstelijöihin verrattuna huomattavasti enemmän haastetta Hämiksen elämään tuo New Yorkin sähköverkkoa soitteleva Elektro, jolla on myös epätavallisen paljon kiinnostusta Hämikseen itseensä.
Edellinen uudempi ja parempi Hämis elokuva The Amazing Spider-man kolahti pari vuotta sitten kunnolla, koska se vastasi enemmän näkemystäni (sarjakuviin pohjaavaa) todellisesta Hämäkkimiehestä. Kuten ensimmäisen elokuvan postauksessakin kerrotaan, on Spider-man ollut ainoa, johon itselläni on nostalginen sarjakuviin asti liittyvä side. Ja aivan kuten ensimmäisen osankin kohdalla, heräsi sisäinen pikkupoika oitis leffan alussa ja katselin koko kuvan fanituslasit päässä. The Amazing Spider-man 2 oli siis elokuvakokemuksena yhtä hypetyksen riemua.
Andrew Garfield on edelleen paras Spider-man, etenkin seittisankarin vermeissä ja kohtaamisissa pahisten kanssa, jolloin letkautuksia lentää yhtä paljon kuin seittiä. Myös Peterin osassa Andrew on loistava ja edelleen ihan Peterin näköinen ja oloinen. Valkokankaalta huokuu lisäksi Gwenin ja Peterin romanssi, vai pitäisikö sanoa Andrew:n ja Emman romanssi, ovathan he tosielämässä pariskunta. Aww.
Spider-manin lämmin suositus, jos sinusta löytyy pienikin ripe Hämiksen fania.
Leffan traileri ei ole mistään kotoisin, kuuntele sen sijaan erään Zimmerin sävellyksiä:
Seuraavat höpinät sisältävät SPOILEREITA elokuvasta ja ehkä tulevistakin elokuvista!!
The Amazing Spider-man 2 esittelee kokonaisuudessaan kolme uutta pahista yleisölle sekä Ravencroftin mielisairaalan. Menninkäinen ja Elektro ovat suuremmassa osassa tässä elokuvassa, mutta loppupuolella Rhinon "synty" kertoo jo tarinaansa tulevista elokuvista. Ensinnäkin kuin hyvin on päätetty toteuttaa nämä tulevat pahikset, eikä seurata ihan niin "kirjaimellisesti" sarjakuvien hahmojen ulkomuotoa. Tosiaan mystisen hattumiehen, joka esiintyi jo ensimmäisen elokuvan piilopätkässä, vaeltaessa OsCorp:n salaisella osastolla näemme vilauksena Rhinon puvun lisäksi, Mustekalan sekä Korppikotkan mekaaniset puvut. Olen nuuskinut sen verran ympäri internettiä, että tuo mystinen hattumies on The Gentleman, joka tulee kokoamaan ilmeisesti pahamaineisen Kuuden koplan.
Gwenin kuoleman ei pitäisin olla spoileri kellekään, mutta varuiksi se olkoon varoituksen alapuolella. Seuraavissa elokuvissa voimme odottaa siis Mary Janen ilmaantumista, ei ehkä juuri seuraavassa, mutta ainakin sitä seuraavassa. Alunperin MJ meinasi olla jo tässä elokuvassa ja häntä esittämässä Shailene Woodley, mutta onneksi kumpikaan ei tapahtunut. Elokuvan keskitys yhteen romanssiin ja sen traagiseen päättymiseen oli erittäin fiksu päätös. Shailene taas ei olisi mielestäni sopinut ollenkaan Mary Janen esittäjäksi, enkä tosiaankaan halua nähdä myöskään Kristen Dunstia siinäkään enää, vaikka edellisissä räpellyksissä olikin. Muista naishahmoista tajusin vasta leffan jälkeen, että herttinen siellähän oli jo tuleva Black Cat eli Harryn assistentti Felicia. Sarjiksien puolellahan Felicialla ja Hämiksellä on ollut sutinaa, niin tämän tähden mietin josko MJ laitetaan vielä hyllylle ja leffan sutinakiintiön täyttää nämä kaksi. Katsotaan.
Viimeisenä übersiisti loppupätkä tulevasta X-menistä on mainitsemisen arvoinen, ihan jo siitä syystä koska X-men ja koska Jennifer Lawrence. Tajusin taas jälkijunassa First Class:n katsomisen jälkeen kohtauksessa olleen ainakin yhden muun tutun mutantin (Havok). Siistiä on myös, että vaikka kyseessä on eri tuotantoyhtiöt, on kerrankin joku suostunut hölläämään vähän fanien (rahan) vuoksi, joten pätkä on saatu paikalleen. Tämä vähän parantaa haavoja siitä, että emme näe samoja naamoja Quick Silverinä ja Scarlett Witch:nä kahdessa eri tuotantoyhtiöiden Marvel leffoissa (Days of Future Past & Age of Ultron), kun se olisi ollut ehkä parhainta ikinä näin fanin näkökulmasta.... mutta raha puhuu.
Tunnisteet:
age of ultron,
andrew garfield,
arvostelu,
days of future past,
emma stone,
first class,
hans zimmer,
jamie foxx,
marc webb,
paul giamatti,
sally field,
the amazing spider-man,
the amazing spider-man 2
25. maaliskuuta 2014
Tulevia supersankarileffoja
Oscareiden ja voittajaelokuvien kolunnan jälkeen on elokuvatarjonnassa aina havaittavissa laadun laskua. Vika ei siis välttämättä ole tarjonnassa, vaan siinä, että Oscar-kuvien jälkeen ei normaalitasoiset leffat "tunnu miltään". Pikkuhiljaa sitten tästä noustaan kevään ja kesän kassamagneeteilla, joissa toistuu toimintapainotteisemmat leffat. Yhtenäisiä nimittäjiä on monsterit (Godzilla), uhkaavat elukat (Dawn of the planet of the Apes), satuhahmot (Maleficent), katastrofit (Pompeii, Noah), dystopiat (Nälkäpeli - matkijanärhi, Divergent - Outolintu), robotit (Transformers-tuhon aikakausi), avaruusolennot (Edge of tomorrow) ja ennenkaikkea tänä vuonna supersankarit. Marvel universumi valtaa valkokankaita peräti neljällä elokuvalla, eikä valikoima ole ollenkaan huono:
Captain America: Winter Soldier
Ensi-ilta: 26.3
Kapteeni Amerikan jatko-osa, jossa tämän vihollinen on entinen ystävä James Barnes, josta on tullut aivopesty terroristi. Mustaleski ja Nick Fury ovat mukana auttamassa sankaria sekä myös valkokankaille uusi hahmo, Anthony Mackien esittämä Haukka. Itse odotan tätä, koska Kapteeni Amerikka on Thorin ja Ironmanin jälkeen suosikki "kostajani", ihan jo siitä syystä, että tämä oli ihan ensimmäisiä Marvel/Avenger-leffoja, joita näin. Ensi-iltahan on jo huomenna keskiviikkona!!
The Amazing Spider-Man 2
Ensi-ilta: 25.4
Jälleen jatko-osaa edelliseen Hämis-leffaan, joka omasta mielestäni pesi mennen tullen Raimin räpellykset. Uutena pahiksena vastassa on Jamie Foxxin esittämä Elektro, Paul Giamattin Rhino ja vanha ystävä Harry Osborn palaa myös kuvioihin. Hämähäkkimies on omia lempparihahmojani, koska hahmo on ainoa, jonka seikkailuja olen sarjakuvissakin lukenut. Nämä uudemmat elokuvat osuvat paljon lähemmäs sitä oikeaa hämistä, kuin ne aiemmat kamaluudet ja Andrew sopii hämiksen trikoisiin paremmin kuin hyvin.
X-Men: Days of Future Past
Ensi-ilta: 23.5
Tätä leffaa varmasti hypetän eniten, koska First Class on mielestäni paras supersankarielokuva ikinä ja ajatus, että vanhojen X-Men leffojen parhaat hahmot saataisiin mukaan kaikki samaan elokuvaan, on tajuttoman hienoa. Vanha x-men trilogiahan oli ihan sukka näiden uusien elokuvien valossa, mutta luotan First Class tiimiin. Juonikuvio on käsittääkseni ollut aikajatkumonsa kanssa monimutkainen jo tekijöillekin, mutta ideana on siis kuitenkin, että Wolverine matkaa ajassa taaksepäin kääntääkseen nuoren professori X:n pään ja näin ollen muuttaakseen jotain tulevassa.
Guardians of Galaxy
Ensi-ilta: 1.8?
Guardians of Galaxy on iso mysteeri vielä, huolimatta traileristaan. Esimakuahan elokuvasta saatiin myös Thor 2:n lopputeksteissä, jossa asgardialaiset veivät Aetherin mystiselle Benicio del Toron esittämälle "keräilijälle". Koko kohtaus oli yksi iso kysymysmerkki itselleni ja on sitä edelleen. Sen verran tiedän vaan elokuvasta, että Lee Pace (!!!) on siinä pahiksena ja sitten siinä on joku pesukarhu konekiväärin kanssa. Nämä tiedot riittävät minulle, menen ihan varmasti katsomaan.
Captain America: Winter Soldier
Ensi-ilta: 26.3
Kapteeni Amerikan jatko-osa, jossa tämän vihollinen on entinen ystävä James Barnes, josta on tullut aivopesty terroristi. Mustaleski ja Nick Fury ovat mukana auttamassa sankaria sekä myös valkokankaille uusi hahmo, Anthony Mackien esittämä Haukka. Itse odotan tätä, koska Kapteeni Amerikka on Thorin ja Ironmanin jälkeen suosikki "kostajani", ihan jo siitä syystä, että tämä oli ihan ensimmäisiä Marvel/Avenger-leffoja, joita näin. Ensi-iltahan on jo huomenna keskiviikkona!!
The Amazing Spider-Man 2
Ensi-ilta: 25.4
Jälleen jatko-osaa edelliseen Hämis-leffaan, joka omasta mielestäni pesi mennen tullen Raimin räpellykset. Uutena pahiksena vastassa on Jamie Foxxin esittämä Elektro, Paul Giamattin Rhino ja vanha ystävä Harry Osborn palaa myös kuvioihin. Hämähäkkimies on omia lempparihahmojani, koska hahmo on ainoa, jonka seikkailuja olen sarjakuvissakin lukenut. Nämä uudemmat elokuvat osuvat paljon lähemmäs sitä oikeaa hämistä, kuin ne aiemmat kamaluudet ja Andrew sopii hämiksen trikoisiin paremmin kuin hyvin.
X-Men: Days of Future Past
Ensi-ilta: 23.5
Tätä leffaa varmasti hypetän eniten, koska First Class on mielestäni paras supersankarielokuva ikinä ja ajatus, että vanhojen X-Men leffojen parhaat hahmot saataisiin mukaan kaikki samaan elokuvaan, on tajuttoman hienoa. Vanha x-men trilogiahan oli ihan sukka näiden uusien elokuvien valossa, mutta luotan First Class tiimiin. Juonikuvio on käsittääkseni ollut aikajatkumonsa kanssa monimutkainen jo tekijöillekin, mutta ideana on siis kuitenkin, että Wolverine matkaa ajassa taaksepäin kääntääkseen nuoren professori X:n pään ja näin ollen muuttaakseen jotain tulevassa.
Guardians of Galaxy
Ensi-ilta: 1.8?
Guardians of Galaxy on iso mysteeri vielä, huolimatta traileristaan. Esimakuahan elokuvasta saatiin myös Thor 2:n lopputeksteissä, jossa asgardialaiset veivät Aetherin mystiselle Benicio del Toron esittämälle "keräilijälle". Koko kohtaus oli yksi iso kysymysmerkki itselleni ja on sitä edelleen. Sen verran tiedän vaan elokuvasta, että Lee Pace (!!!) on siinä pahiksena ja sitten siinä on joku pesukarhu konekiväärin kanssa. Nämä tiedot riittävät minulle, menen ihan varmasti katsomaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










