American Horror Story

Sain katsottua loppuun Netflixin tarjonnan loistavasta sarjasta American Horror Story, joka nimensä mukaan on erittäin kauhupainotteinen tv-sarja. Harmillista kyllä jenkkien sekä brittienkin puolella sarjasta on vain kaksi ensimmäistä kautta, eikä Suomi-puolella ole ensimmäistäkään. 3. Kausi on jo esitetty jenkkilässä alkuvuodesta ja kahmi kiitettävästi Emmy-ehdokkuuksiakin, joten kova hinku olisi nähdä sekin. Ensimmäisen kauden katsoin tosiaan ihan kesäloman alussa ennätysajassa eli kahdessa päivässä (en ole koskaan katsonut mitään kautta mistään niin nopealla tahdilla). Toinen kausi on ehkä jopa parempi kuin ensimmäinen, mutta osasin sen kohdalla syödä kakkua vain vähän kerrallaan ja nautiskellen. 


1. Kausi - Murder house (2011)

Jaksoja: 13
Jakson kesto: 39 - 52 min
Pääosissa: Connie Britton, Dylan McDermontt, Taissa Farmiga, Evan Peters, Jessica Lange, Denis O'Hare, Kate Mara, Zachary Quinto, Frances Conroy, Lily Rabe & Sarah Paulson

Ensimmäisellä kaudella en tosiaan tiennyt oikein mitä edes odottaa. Vaikka kyseessä onkin kauhusarja, ei American Horror Story muistuta selkeästi yhtään mitään kauhuleffaa (vrt. Walking Dead, joka on kuin tv-ruuduille siirretty astetta laadukkaampi zombie-elokuva). Ensimmäisellä kaudella kaiken kauhun ja kummitusten lisäksi käsitellään uskottomuutta, avioeroa, lapsen kuolemaa, mielisairauksia, entisaikojen tabuja, itsemurhaa... ja paljon muuta. Kulissina on viktoriaaninen talo tämän päivän Los Angelesissa, johon kolmihenkinen perhe muuttaa uuden alun toivossa. Talolla on paljon veristä historiaa takana, josta paljastuu yhä enemmän uhreja sarjan edetessä. Talo vetää puoleensa myös kaikenmaailman muukalaisia, naapureita ja perheen isän klinikan pääkoppapotilaita.

Ohessa ensimmäisen kauden traileri:





2. Kausi - Asylum (2012-2013)

Jaksoja: 13
Jakson kesto: 39 - 52min
Pääosissa: Jessica Lange, Sarah Paulson, James Cromwell, Evan Peters, Zachary Quinto, Joseph Fiennes, Lily Rabe, Lizzie Brochere, Chlöe Sevigny, Ian McShane, Frances Conroy & Naomi Grossman

Toinen kausi sijoittuu ajallisesti pääasiassa 60-luvulle, jossa seurataan Briarcliff nimisen rikollisille ja pöpipäille suunnatun mielisairaalan potilaita ja heidän hoitajiaan. Briarcliffin hallinto ja juuret ovat vahvasti katoliset, jonka tähden nunnat myös hoitavat potilaita. Lisäksi laitoksessa palvelee omia kokeitaan suorittava lääkäri/tiedemies sekä satunnaisesti vieraileva psykiatri. Monet potilaat ovat selvästi latvasta lahoja, mutta joukkoon mahtuu myös selväpäisiä tapauksia, jotka väittävät olevansa syyttömiä ja kahlittu Briarcliffiin vasten tahtoaan. Käsiteltäviä aiheita on jälleen enemmän kuin päällisin puolisin uskoisi: demonit, rasismi, alienit, manaus, natsismi, homous sairautena, psykoterapia.. puhumattakaan sen aikaisista hoitokeinoista. Toisella kaudella on paljon samoja näyttelijöitä kuin ensimmäiselläkin, mutta juju on siinä, että hahmot ja tarina ovat täysin erilaiset ja toisistaan erilliset.

Trailerin sijaan fanipohjainen video, jossa Asylumin synkkiin kuviin on sovitettu Lana Del Rayn Summertime Sadness:




Kolmannesta kaudesta tiedän sen verran, että siinä käsitellään Salemin noitia. Tuttujen näyttelijöiden lisäksi kaartiin liittyy "Precious" eli Gabourey Sidibe ja Kathy Bates! Näyttelijät, jotka ovat esiintyneet kaikilla American Horror Storyn kausilla ovat mainio Jessica Lange, Evan "Quicksilver" Peters, Sarah Paulson, Lily Rabe ja Frances Conroy.

Jopa itse sarjaa häiriintyneempi on sarjan tunnari. Ensimmäisellä kaudella vielä pystyi katsomaan alkukuvat joka kerta, mutta toisella kaudella myönnän skipanneeni ainakin kuvamateriaalin sen kohdalla, musiikin kestän vielä kuunnella. Kappale yhdistettynä noihin hämäriin kuviin on todella selkäpiitä karmivaa. Yritin selvittää jo toisen jakson jälkeen, mitä ihmettä laulussa sanotaan, mutta sen verran sain selville, että kyseessä olisi oikeasti vain joku hanasta tippuvan veden ääni, jota on sitten voimistettu. Mistään ei ainakaan irronnut tietoa, että siinä edes olisi mitään sanomaa, mutta jännä juttu on, että ihmiset kuulevat siinä silti eri asioita. Mitä sinä kuulet?




Itse kuulin aluksi vain "Are you scared" ja sen jälkeen "Great Skin"

TV Thursday #33 - Paras pahis

Pitkästä aikaa TV Thursdayn haaste, joka meinasi jälleen jäädä välistä, kunnes vastaus haasteeseen ilmaantui mieleeni. 

"Tällä kertaa syvennytäänkin pahuuden maailman, sillä viikon kysymys on: kuka on sinun suosikki tv-pahiksesi? Kiehtooko sinua eniten verta imevä pimeyden olento, vai kenties uhriensa sisuskaluja varastava loistokokki?"

Ensin mietin läpi kaiken maailman Game of Thrones poppoot, Moriartyt ja ties mitkä, mutta ei nyt kukaan näistä pahiksista ole erityinen suosikki itselleni, kun harvoin pahiksista edes pidän elokuvissakaan. Sitten katsoessani sarjaa, jossa tämä suosikkipahikseni esiintyy, tajusin väsänneeni tässä viikon sisään juurikin tuosta hahmosta tauluakin seinälleni. Vasta silloin lamppu syttyi, että onhan minulla ihan selvä pahis, jota fanitan ja jonka esiintymisestä olen aina riemuissani ellen jopa naura kuollakseni:

Ja tässä on pakollinen lisä keittiöön, hajosin totaalisesti kyseiselle jaksolle

TV Thursday #3 - Ärsyttävin reality-tv show

Kuka tykkää tositeeveestä? Minä minä minä! Ei ole mikään salaisuus, että yleisesti tosi-tv:n konseptit uppoaa minuun hirmuisen hyvin huolimatta siitä kuinka etukäteen salakavalasti tilanteet olisikin suunniteltu etukäteen. Aivan ehta ykkönen itselleni on Selviytyjät, joita olen seurannut ihan alusta asti ja se jaksaa yhä kiinnostaa, vaikka ei yllä vanhempien kausien kuten 2. tai 3. tasolle. Muita tosi-tv sarjoja, joita tykkään katsella on muun muassa: Huippumalli haussa, Amazing Race, Dieetit vaihtoon, Taidemaailman huipulle, Muodin huipulle, Himohamstraajat, Kauhukodit, Kauhukeittiöt, Vaimot vaihtoon, Ankara isäntäperhe, Supernanny, Kaunotar ja nörtti, Koirakuiskaaja, Huijarirakentajat, Pomo piilossa, Sillä silmällä, HomeMADE (en muista suomennosta) ja jopa Simple life.

"Reality TV koki räjähdysmäisen kasvun 2000-luvun alussa - joillekin tämä oli hirvein painajainen, jotkut taas kenties pitivät asiasta. Nyt kysytäänkin, mikä on sinusta verenpainetta nostattavin, turhin, raivostuttavin ja se vain kaikkein ärsyttävin reality-tv show? Turhauttaako sinua kenties samaan taloon sullottuja ihmisiä vakoileva Big Brother, vai kenties jo niin useasti toistettu Idols? Vai ärsyttääkö sinua kenties sarjat joissa rakkaus löytyy parin viikon tuntemisella ja kilpakosijoiden karsinnalla?" (TV Thursday)

Idols ei ole oikein kiinnostanut kunnolla koskaan, jaksoin muutamat jaksot silloin alkuun näitä kotimaisia ja joskus harvoin tulee vilkuiltua American Idolia. Talent:n kanssa sama juttu eli kiinnostus on alkuun, mutta sitten lopahtaa. Big Brotheria olen katsellut ennen sen rantautumista Suomeen eli brittien versiota, joka oli oikein mielenkiintoinen konseptin ollessa täysin uusi. Suomalaiset BB:t olen katsonut kaikki, mutta sekään ei ole enää niin hyvä kuin alkuun (suosikkikauteni ovat 2006 & 2007), etenkin show:n mennessä "kuka hajoaa ekana"-suuntaan. Puhumattakaan nyt tästä "julkkis" versiosta, jota olen "seurannut" sarjan pyörien taustalla itseni ollessa koneen äärellä. Paitsi nyt Saarisen Nikon tultua taloon, olen istunut jopa teeveen ääressä, koska tämä tosielämässä varmasti ärsyttävä tyyppi, on television tältä puolelta katsottuna vaan hemmetin viihdyttävä.

Mitkä sitten on niitä oikeasti huonoja? Noh, kaikki nämä seuranhaku realityt, joissa uskoin vielä tosi rakkauteen ensimmäisillä kerroilla, kunnes samojen naamojen etsiessä jälleen seuraa, alkoi usko loppua. Tästä pääsemme sitten sellaisiin sarjoihin kuten Vaimomatskua (Flavor of Love), Renttuakatemia, Rokkarille morsian ja Bändärille sulhanen....argh. Mutta näistäkin on todettava niiden olevan niin hirveää ja myötähäpeällistä kuraa, että ne onnistuvat olemaan kuitenkin viihdyttäviä ja ei vaan voi olla katsomatta, jotta pääsee muljauttelemaan silmiään ja aukomaan suutaan. Osaan kuitenkin nimetä yhden sarjan, jota edes minä en saa seurattua eikä se huonoudessaan ole edes hyvä...

Kuva täältä