TV Thursday #41 - Vahvin naishahmo

Tv-torstaille kävi nyt viimeisimmän tiedon mukaan samat kuin Movie Mondaylle eli yleisen hiljaisuuden vuoksi molemmat haasteblogit lopettavat toimintansa. Syyt ovat täysin ymmärrettävät, itsekään en ole niin aktiivisesti haasteita toteuttanut, kuin kyseisten blogien kultakautena. Viimeiseksi jäävä haaste Tv-torstaissa oli kuitenkin jo ajatushautomossa ennen lopetustietoa ja nyt se ainakin on vietävä loppuun edes kiitoksena blogin taipaleesta.

"Sarjoissa on monenlaisia naishahmoja. On vaarallisia viettelijöitä ja pelastajaa odottavia neitoja ja karatetaitoisia agentteja - nyt kysytäänkin vahvan naishahmon perään. Onko suosikkisi valtaistuinpelissä juoniva Cersei tai kenties enemmän fyysistä voimaa käyttävä Sydney Aliaksesta?"

En kykene nostamaan vain yhtä tiettyä jalustalle, kun on niin monia suosikkisarjoja ja sitäkin enemmän vanhvoja naishahmoja. Tosi-tv:n rankkasin taasen kokonaan pois, jotta vaihtoehtoja ei ole sentään miljoonaa. Samalla toki piti ihan miettiä, mikä on mielestäni vahva nainen ja mitä valinnoillani on yhteistä. Eräs yhdistävä piirre on peräänantamattomuus, voiton- tai selviytymisentahto. Monella on myös henkisen puolen lisäksi fyysistä vahvuutta, vaikka tämä toissijaista onkin. Esimerkki tekstissä listattu Cersei päätyi myös joukkoon, mikä kertoi itselleni, että vahvaksi naiseksi luokiteltu hahmo ei välttämättä ole pidetty, edes omasta mielestäni. Yhtäläisyyksiä oli joidenkin osalla myös kehityskaaressa hahmon ollessa vielä alussa suhteellisen heikko ja avuton, mutta josta kehittyy sarjan edetessä yksi kovimpia tekijöitä (Dany, Carol, Lana). Yksi lukeutui joukkoon vasta eilisellä päätöksellä, kun pääsin jatkamaan American Horror Storyä kolmannesta kaudesta.

Elizabeth (White Queen), Cersei (GOT), River Song (Doctor Who), Olivia (Fringe), Fiona (AHS), Lana Banana (AHS), Carol (Walking dead), Dany (GOT), Anne Boleyn (Tudors)

 

Varasijoilla oli lisäksi esimerkiksi Sister Jude (AHS), Michonne (Walking Dead) ja Amy Pond (Doctor Who)

TV Thursday #37 - Itkettävin jakso

Muutaman viikon vanha Tv-torstain haaste, joka jäi hautomaan alitajuntaan ja on pakko saada nyt ulos:

"Monissa sarjoissa on jaksoja jotka vievät katsojansa herkkään tilaan ja nenäliinoja saattaa kulua jakson aikana useita - nyt kysytäänkin mikä jakso sai sinut herkistymään. Voit halutsessasi kertoa myös miksi!"

Omalla kohdalla tosi-tv ainakin on yksi suurimpia itkettäjiä, eikä aina pelkästään joku tietty, vaan sieltä sun täältä. Tilanteet, joissa joku saa uuden kodin, löytää oman itsetunnon, selviää koettelemuksesta, voittaa oman itsensä ja pelkonsa, kohtaa läheisensä pitkästä aikaa ovat kaikki sellaisia, joissa herkästi tirahtaa. Ajankohtainen sarja tällä hetkellä on kotimainen Vain elämää, jonka itkunyyhky-aspekti on jo vitsailujenkin aiheena. 

Tavallisissa sarjoissakin näitä hetkiä löytyy. Muistan esimerkiksi Tudorsien sekä Valkoisen kuningattaren kirvoittaneen muutaman pienen tihrun, kun kokee samaistuttavan hahmon kokevan vääryyttä. Yleisesti ottaen kuitenkin molemmat sarjat nojaavat siihen valtapeliin, joissa on samoja elementtejä kuin jo legendaarisessa Game of Thronesissa. GOT:n kohdalla en meinannut äkkiseltään muistaa kovin montaa nimenomaan itkukohtausta, mikä on omalla kohdalla erikoista, sillä usein suosikkisarjani voi mitata itkun määrässä. GOT kuitenkin tarjoaa niin paljon muutakin häkellystä ja hämmennystä, että se ei tarvitse niin paljon nyyhkyä toimiakseen. 

Eräs tasaiseen tahtiin itkettävä ja välillä jopa vähän enemmänki itkettävä sarja on kyllä Doctor Who. Äkkiseltään nousee moniakin hetkiä mieleen, joissa on oltu hyvin herkässä tilassa. Ensimmäinen kova pala oli Doomsday-jakso, jossa jouduin hyvästelemään hahmon, johon olin ehtinyt kiintyä. Tennatin jaksoissa muistan loppupäästä myös tohtorin muuttumisen, josta oli tehty hiton hieno ja tunteisiin uppoava. Viidennestä kaudesta seitsemän puoleen väliin ovat suosikkikauteni muutenkin ja kyllä näissä se on mitattavissa myös itkun määrässä. Kaikki Amy, Rory & River-kuviot, spesiaalijaksoissa tohtorin kohtaamiset oman itsensä kanssa, kohtaamiset vanhojen tuttujen kanssa, se mahtipontinen tunne, kun toivo nousee taas eloon ja ne Van Goghin auringonkukat...

Eniten itkua kirvoittanut sarja ylitse muiden on kuitenkin ehdottomasti Mullan alla, joka on se yhä ja mahdollisesti aina suosikkisarjani koskaan.

TV Thursday #33 - Paras pahis

Pitkästä aikaa TV Thursdayn haaste, joka meinasi jälleen jäädä välistä, kunnes vastaus haasteeseen ilmaantui mieleeni. 

"Tällä kertaa syvennytäänkin pahuuden maailman, sillä viikon kysymys on: kuka on sinun suosikki tv-pahiksesi? Kiehtooko sinua eniten verta imevä pimeyden olento, vai kenties uhriensa sisuskaluja varastava loistokokki?"

Ensin mietin läpi kaiken maailman Game of Thrones poppoot, Moriartyt ja ties mitkä, mutta ei nyt kukaan näistä pahiksista ole erityinen suosikki itselleni, kun harvoin pahiksista edes pidän elokuvissakaan. Sitten katsoessani sarjaa, jossa tämä suosikkipahikseni esiintyy, tajusin väsänneeni tässä viikon sisään juurikin tuosta hahmosta tauluakin seinälleni. Vasta silloin lamppu syttyi, että onhan minulla ihan selvä pahis, jota fanitan ja jonka esiintymisestä olen aina riemuissani ellen jopa naura kuollakseni:

Ja tässä on pakollinen lisä keittiöön, hajosin totaalisesti kyseiselle jaksolle

TV Thursday #3 - Ärsyttävin reality-tv show

Kuka tykkää tositeeveestä? Minä minä minä! Ei ole mikään salaisuus, että yleisesti tosi-tv:n konseptit uppoaa minuun hirmuisen hyvin huolimatta siitä kuinka etukäteen salakavalasti tilanteet olisikin suunniteltu etukäteen. Aivan ehta ykkönen itselleni on Selviytyjät, joita olen seurannut ihan alusta asti ja se jaksaa yhä kiinnostaa, vaikka ei yllä vanhempien kausien kuten 2. tai 3. tasolle. Muita tosi-tv sarjoja, joita tykkään katsella on muun muassa: Huippumalli haussa, Amazing Race, Dieetit vaihtoon, Taidemaailman huipulle, Muodin huipulle, Himohamstraajat, Kauhukodit, Kauhukeittiöt, Vaimot vaihtoon, Ankara isäntäperhe, Supernanny, Kaunotar ja nörtti, Koirakuiskaaja, Huijarirakentajat, Pomo piilossa, Sillä silmällä, HomeMADE (en muista suomennosta) ja jopa Simple life.

"Reality TV koki räjähdysmäisen kasvun 2000-luvun alussa - joillekin tämä oli hirvein painajainen, jotkut taas kenties pitivät asiasta. Nyt kysytäänkin, mikä on sinusta verenpainetta nostattavin, turhin, raivostuttavin ja se vain kaikkein ärsyttävin reality-tv show? Turhauttaako sinua kenties samaan taloon sullottuja ihmisiä vakoileva Big Brother, vai kenties jo niin useasti toistettu Idols? Vai ärsyttääkö sinua kenties sarjat joissa rakkaus löytyy parin viikon tuntemisella ja kilpakosijoiden karsinnalla?" (TV Thursday)

Idols ei ole oikein kiinnostanut kunnolla koskaan, jaksoin muutamat jaksot silloin alkuun näitä kotimaisia ja joskus harvoin tulee vilkuiltua American Idolia. Talent:n kanssa sama juttu eli kiinnostus on alkuun, mutta sitten lopahtaa. Big Brotheria olen katsellut ennen sen rantautumista Suomeen eli brittien versiota, joka oli oikein mielenkiintoinen konseptin ollessa täysin uusi. Suomalaiset BB:t olen katsonut kaikki, mutta sekään ei ole enää niin hyvä kuin alkuun (suosikkikauteni ovat 2006 & 2007), etenkin show:n mennessä "kuka hajoaa ekana"-suuntaan. Puhumattakaan nyt tästä "julkkis" versiosta, jota olen "seurannut" sarjan pyörien taustalla itseni ollessa koneen äärellä. Paitsi nyt Saarisen Nikon tultua taloon, olen istunut jopa teeveen ääressä, koska tämä tosielämässä varmasti ärsyttävä tyyppi, on television tältä puolelta katsottuna vaan hemmetin viihdyttävä.

Mitkä sitten on niitä oikeasti huonoja? Noh, kaikki nämä seuranhaku realityt, joissa uskoin vielä tosi rakkauteen ensimmäisillä kerroilla, kunnes samojen naamojen etsiessä jälleen seuraa, alkoi usko loppua. Tästä pääsemme sitten sellaisiin sarjoihin kuten Vaimomatskua (Flavor of Love), Renttuakatemia, Rokkarille morsian ja Bändärille sulhanen....argh. Mutta näistäkin on todettava niiden olevan niin hirveää ja myötähäpeällistä kuraa, että ne onnistuvat olemaan kuitenkin viihdyttäviä ja ei vaan voi olla katsomatta, jotta pääsee muljauttelemaan silmiään ja aukomaan suutaan. Osaan kuitenkin nimetä yhden sarjan, jota edes minä en saa seurattua eikä se huonoudessaan ole edes hyvä...

Kuva täältä

TV Thursday #2 - Paras tv-hahmo

TV Torstain toisessa haasteessa tiedustellaan parasta tv-hahmoa.

"Meillä kaikilla on varmasti ne ihanat suosikkimme, joiden lauseita ehkä jopa lainailemme arkielämässä tai jonka elämänasennetta yritämme kovasti omaksua. Jonka auto tai vaatekaappi kelpaisi meillekin, tai kenties hänen ammatti? Tai ehkäpä hahmo on sellainen joka et itse missään nimessä haluaisi olla, mutta hän on muuten vain se paras. Kuka on sinun suosikkisi?" 

Tv-sarjojen skaalassa tälläistä yksittäistä parasta hahmoa ylitse muiden ei omalla kohdallani ole, koska valikoimaa on vain liikaa. Vaikka osaan nimetäkin parhaan televisiosarjan (=Mullan alla), ei siinäkään ole sellaista hahmoa, joka peittoaisi monen muun melkein yhtä hyvän sarjan hahmotarjonnan. Joten sain hyvän tekosyyn koota kuvakollaasit suosikkihahmoistani, jotka ovat itseäni naurattaneet, itkettäneet ja ennenkaikkea viihdyttäneet. Rankkasin jälleen pois animaatiot ja tosi-tv:n. 

TV Thursday #1 - Tämän hetken top5

TV Thursday lähti käyntiin jo viime torstaina ensimmäisen haasteen merkeissä. Vastaukset tiesin pikku pohdinnan jälkeen jo samana päivänä, mutta tekstin varsinaisessa kirjoituksessa kesti pidempään.

"mitkä ovat sinun suosikkisarjasi tällä hetkellä? Tee top 5-listaus lemppareistasi ja perustele toki ihmeessä miksi juuri nämä. Paremmuusjärjestykseen ei ole pakko laittaa, jos tuntuu liian kauhealta lähteä suosikkejasi vertailemaan :) Sarjojen ei tarvitse pyöriä tällä hetkellä televisiossa, vaan voit listata ihan mitä tahansa netflixlöydöistä DVD-boxeihisi."

Listani sarjat ovat nimenomaan tällä hetkellä omat seuratuimmat, joista melkein kaikki olen katsonut Netflix:stä, jonka hankin nimenomaan sarjojen katseluun ensisijaisesti. Tosi-tv:n ja animaation olen rajannut kokonaan pois. Aikaisemmin olen vuosi sitten listannutkin telkkusarjojen top 10:n (osa 1 täällä & osa 2 täällä) ja moni näistä nyt listatuista hilautuisi kyllä sinnekin asti ja pudottaisi loppupään sarjoja pois listalta. Kolmen kärjen uskoisin pysyvän edelleen samana, ainakin se ensimmäisen. Tässä kuitenkin top5 tällä hetkellä, jotka ovat olevinaan jonkinmoisessa paremmuusjärjestyksessäkin:

5. Pushing Daisies

Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 22
Yhden jakson kesto: 42min
Missä kohtaa olen:  5/22 (vasta!)

Pushing Daisies kertoo Ned nimisestä miehestä, jolla on ainutlaatuinen kyky: hän pystyy kosketuksellaan herättämään kuolleista. Juju on siinä että, jos hän pitää herättämäänsä henkilöä elossa yli minuutin, joku muu kuolee tämän sijasta. Toinen kosketus Nedin sormista ja hetki sitten herätetty pysyy lopullisesti kuolleena. Ned omistaa piirakkapuodin, jonka ohella hän toimii assistenttina kyttäkaverilleen murhatutkimuksissa. Piirakanpaistaja yksinkertaisesti herättää uhrit ja kysyy suoraan kuka tai mikä heidät tappoi. Mutkia tulee matkan Ned:n törmättyä kuolleena arkussa makaavaan lapsuuden rakastettuunsa Chuckiin. Ned ei malta koskea tyttöön enää toista kertaa ja minuutti tulee täyteen. Ainoa vaan, että kosketusta on nyt varottava aina hamaan ikuisuuteen.

Pushing Daisies meni ohi korvieni kun se telkusta esitettiin ja vaikka sitä minulle kuinka suositeltiinkin. Nyt ihanaisen netflix:n avulla olen muutamat jaksot katsellut, mutta en vielä ole kovin pitkällä. Tämä sarja on onneksi sellainen, mitä voi katsoa viihteen tarpeeseen silloin tällöin, eikä tarinan jatkumo kärsi pidemmistä tauoista. Pushing Daisies on kuitenkin kovin herttainen sarja, etenkin Ned & Chuck saavat minulta awwwww- äänen. Värimaailma on myös aivan päheä ja tuo mieleen Burtonin Big Fish:n. Nyt viimeistään kuuluun Lee Pace-klubiin.

4. Uusi Sherlock

Tuotantokausia: 2
Jaksoja: 6
Yhden jakson kesto: 90min
Missä kohtaa olen:  6/6

Uusi Sherlock on smaa tuttu miljoona kertaa filmatisoitu tarina, joka on onnistuneesti sijoitettu nykyaikaan. John Watson kärsii Afganistanin komennuksensa jäljiltä niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä oikein saa suuntaa elämälleen, kunnes hän tapaa vähintään erikoisen persoonan, Sherlock Holmesin. John jopa muuttaa tämän mahdottoman tapauksen kanssa saman katon alle vuokraemäntä Hudsonin asuntoon. Sherlock kaipaa alituiseen virikkeitä monimutkaiselle, mutta nerokkaalle päälleen ja on parhaimmillaan ratkoessaan tapauksia, joiden kanssa virkavalta on hoomoilasena. John imeytyy huomaamattaan mukaan tähän menoon ja Sherlockin arvaamattomaan elämään.

Uusi Sherlock oli pitkään listallani "sarjoja, jotka täytyy katsoa jossain kohtaa" ja nyt se on saatu tehtyä. Täytyy sanoa, että kaikki ylistys ei ole tullut tyhjästä. En olisi uskonut tarinan taipuvan näinkin hyvin nykypäivään, mutta nyt se on kuin alunperinkin tehty siihen. Cumberbatch ja Freeman combo on hemmetin toimiva, eikä muissakaan sivuosissa ole moitteen sanaa. Vaikka tarinan tuntien tietää mitä tapahtuu viimeisessä jaksossa, on se silti nyyhkis tuon mokoman Freemanin ansiosta. Vain yhdessä jaksossa esiintyvä (tosin 90 minuuttisessa sellaisessa) Irene Adler on myös erikoismaininnan arvoinen.

3. Doctor Who (2005 --->)

Tuotantokausia: 8 (alkuperäiset mukaanlukien 22)
Jaksoja: yhdellä kaudella keskimäärin 14
Yhden jakson kesto: 45min
Missä kohtaa olen:  kausi 3, jakso 2

Doctor Who kertoo Tohtorista, joka on ajanherrana käytännössä vastuussa vähän kaikesta. Kulkupelinä Tohtorilla on tietenkin legendaarinen Tardis, jolla hän tempautuu milloin mihinkin aikaan ja ulottuvuuteen, jossa kulloinkin tarvitaan hänen puuttumistaan asioihin. Tohtorilla on usein matkakumppani, naispuoleinen assistentti meidän tuntemastamme ajasta ja ulottuvuudesta. Sarjan alussa apulaiseksi yhteentörmäysten kautta ryhtyy Rose Tyler.

Doctor Who:sta oli toki kuullut etukäteenkin, mutta en sinällään tiennyt mistä siinä nyt oikein on kyse. Eikä ihmekään, kun niissä muutamissa jaksoissa, jotka näin mentiin aina jossain muualla kuin viimeksi. Nyt kun olen nähnyt näitä uusia tohtori jaksoja ihan alusta alkaen käsitän homman juonen. Ensimmäinen kausi ja varsinkaan ensimmäiset jasot eivät vielä tehneet niin suurta vaikutusta, mutta sarja paranee huomattavasti edetessään. Mahdollisesti Tohtorin vaihtuminen David Tennant:iin vaikuttaa myös asiaan. Doctor Whos:ssa parasta on se, että et koskaan tiedä mitä odottaa. Pääasiassa meno pysyy hilpeänä, mutta kun on murheen aika, tulee kunnolla surku (niinkuin minulla jakson Doomsday jälkeen) Näiden uusien jälkeen pitäisi varmaan katsoa ne vanhatkin, joissa ainakin yksi Tohtori on Radagast!

2. Supernatural

Tuotantokausia: 8
Jaksoja: 172
Yhden jakson kesto: 38-45min
Missä kohtaa olen:  kausi 2, jakso 3

Supernatural kertoo kahdesta veljeksestä Dean:stä ja Sam:stä, jotka joutuvat jo pienenä kohtaamaan yliluonnollisen olemassaolon demonin surmatessa heidän äitinsä. Ensimmäisellä kaudella Sam on vielä alkuun kiinni "normaalissa" elämässä, kunnes hän ei voi enää paeta menneisyyden haamuja. Poikien isä metsästää demoneita kaikkein pakkomielteisimmin ja Dean seuraa isänsä uraa Samin hautoessa vielä hampaankolossaan asioita isäänsä vastaan. Samin heittäydyttyä alkuhankauksien jälkeen Deanin aisapariksi huomaavat veljekset kuinka paljon he toisillee merkitsevät ja miten hyvin he puhaltavat yhteen hiileen. 

Supernaturalia en ole katsonut poikkeuksellisesti netflix:n kautta, vaan minulla on ollut dvd lainassa. Tämä on niitä sarjoja, joista pari jaksoa nähnyt sieltä täältä joskus ja aina halunnut nähdä alusta loppuun varmana siitä, että pitäisin. Sarja on synkkyydestään huolimatta todella hauska, erityisesti veljesten keskinäisen suunsoiton ja mulkaisujen vuoksi. Supernatural on myös välillä vakavalla tasollaan koskettava ja jopa aavistuksen pelottava. Etenkin ensimmäisellä kaudella tuli peräkanaa useampi itseäni pelottanut jakso (esim. Bloody Mary), joiden katsomisen jälkeen en halunnut ihan just sillä sekunnilla nukkumaan. Tuon kauhu keskittymän jälkeiset jaksot ovat olleet huomattavasti kevyempiä pelottavuus asteeltaan.

1. Tudors

 

Tuotantokausia: 4
Jaksoja: 38
Yhden jakson kesto: 55min
Missä kohtaa olen: 28/38

Tudors kertoo Henry VIII:n elämästä värittäen reilulla kädellä todellista historiaa. Ensimmäinen kausi keskittyy Henryn yrityksiin mitätöidä avioliittonsa Katariina Aragonialaiseen voidakseen ottaa uudeksi vaimokseen rakastajattarena Anne Boleyn. Samalla protestanttinen liike kuohuttaa maailmalla ja hiipii pikkuhiljaa hovinkin sisään. Tulevilla kausilla vaimoa vaihdetaan milloin mistäkin syystä, mutta tärkein on pyrkimys saada miespuoleinen kruununperijä. Sarjast ei uuvu kyllä tippaakaan seksiä, väkivaltaa ja juonittelua. 

Tudors ei aikanaan sen tullessa televisiosta kiinnotanut minua yhtään. Vasta netflix:n harkinnan aikoihin alkoi itseäni kiinnostaa ehkä sittenkin vilkaista edes se ensimmäinen jakso, mutta juuri silloin tätä ei ollut vielä saatavilla. Kuin ihmeen kautta vain muutamia päiviä myöhemmin tuli s-postiini ilmoitus Tudorsien lisäyksestä netflix:iin. Yksi jakso ja olin aivan myyty. Tudors on kuin Game of Thrones, mutta ilman fantasia osastoa ja keskittäen huomion lähinnä yhteen hoviin. Tudors:ssa on kuitenkin omat puolensa sen pohjatessa osittain todellisiin tapahtumiin. Huomaamatta tulee opittua asioita historiasta ja melkein osaan jo kaikki Henryn vaimojen nimet aikajärjestyksessä. Ja ah, Natalie Dormer, jonka tunsin ennestään Margaery Tyrell:nä GOT:sta, on aivan ihana Anne Boley:nä.