TV Thursday #37 - Itkettävin jakso

Muutaman viikon vanha Tv-torstain haaste, joka jäi hautomaan alitajuntaan ja on pakko saada nyt ulos:

"Monissa sarjoissa on jaksoja jotka vievät katsojansa herkkään tilaan ja nenäliinoja saattaa kulua jakson aikana useita - nyt kysytäänkin mikä jakso sai sinut herkistymään. Voit halutsessasi kertoa myös miksi!"

Omalla kohdalla tosi-tv ainakin on yksi suurimpia itkettäjiä, eikä aina pelkästään joku tietty, vaan sieltä sun täältä. Tilanteet, joissa joku saa uuden kodin, löytää oman itsetunnon, selviää koettelemuksesta, voittaa oman itsensä ja pelkonsa, kohtaa läheisensä pitkästä aikaa ovat kaikki sellaisia, joissa herkästi tirahtaa. Ajankohtainen sarja tällä hetkellä on kotimainen Vain elämää, jonka itkunyyhky-aspekti on jo vitsailujenkin aiheena. 

Tavallisissa sarjoissakin näitä hetkiä löytyy. Muistan esimerkiksi Tudorsien sekä Valkoisen kuningattaren kirvoittaneen muutaman pienen tihrun, kun kokee samaistuttavan hahmon kokevan vääryyttä. Yleisesti ottaen kuitenkin molemmat sarjat nojaavat siihen valtapeliin, joissa on samoja elementtejä kuin jo legendaarisessa Game of Thronesissa. GOT:n kohdalla en meinannut äkkiseltään muistaa kovin montaa nimenomaan itkukohtausta, mikä on omalla kohdalla erikoista, sillä usein suosikkisarjani voi mitata itkun määrässä. GOT kuitenkin tarjoaa niin paljon muutakin häkellystä ja hämmennystä, että se ei tarvitse niin paljon nyyhkyä toimiakseen. 

Eräs tasaiseen tahtiin itkettävä ja välillä jopa vähän enemmänki itkettävä sarja on kyllä Doctor Who. Äkkiseltään nousee moniakin hetkiä mieleen, joissa on oltu hyvin herkässä tilassa. Ensimmäinen kova pala oli Doomsday-jakso, jossa jouduin hyvästelemään hahmon, johon olin ehtinyt kiintyä. Tennatin jaksoissa muistan loppupäästä myös tohtorin muuttumisen, josta oli tehty hiton hieno ja tunteisiin uppoava. Viidennestä kaudesta seitsemän puoleen väliin ovat suosikkikauteni muutenkin ja kyllä näissä se on mitattavissa myös itkun määrässä. Kaikki Amy, Rory & River-kuviot, spesiaalijaksoissa tohtorin kohtaamiset oman itsensä kanssa, kohtaamiset vanhojen tuttujen kanssa, se mahtipontinen tunne, kun toivo nousee taas eloon ja ne Van Goghin auringonkukat...

Eniten itkua kirvoittanut sarja ylitse muiden on kuitenkin ehdottomasti Mullan alla, joka on se yhä ja mahdollisesti aina suosikkisarjani koskaan.

TV Thursday #3 - Ärsyttävin reality-tv show

Kuka tykkää tositeeveestä? Minä minä minä! Ei ole mikään salaisuus, että yleisesti tosi-tv:n konseptit uppoaa minuun hirmuisen hyvin huolimatta siitä kuinka etukäteen salakavalasti tilanteet olisikin suunniteltu etukäteen. Aivan ehta ykkönen itselleni on Selviytyjät, joita olen seurannut ihan alusta asti ja se jaksaa yhä kiinnostaa, vaikka ei yllä vanhempien kausien kuten 2. tai 3. tasolle. Muita tosi-tv sarjoja, joita tykkään katsella on muun muassa: Huippumalli haussa, Amazing Race, Dieetit vaihtoon, Taidemaailman huipulle, Muodin huipulle, Himohamstraajat, Kauhukodit, Kauhukeittiöt, Vaimot vaihtoon, Ankara isäntäperhe, Supernanny, Kaunotar ja nörtti, Koirakuiskaaja, Huijarirakentajat, Pomo piilossa, Sillä silmällä, HomeMADE (en muista suomennosta) ja jopa Simple life.

"Reality TV koki räjähdysmäisen kasvun 2000-luvun alussa - joillekin tämä oli hirvein painajainen, jotkut taas kenties pitivät asiasta. Nyt kysytäänkin, mikä on sinusta verenpainetta nostattavin, turhin, raivostuttavin ja se vain kaikkein ärsyttävin reality-tv show? Turhauttaako sinua kenties samaan taloon sullottuja ihmisiä vakoileva Big Brother, vai kenties jo niin useasti toistettu Idols? Vai ärsyttääkö sinua kenties sarjat joissa rakkaus löytyy parin viikon tuntemisella ja kilpakosijoiden karsinnalla?" (TV Thursday)

Idols ei ole oikein kiinnostanut kunnolla koskaan, jaksoin muutamat jaksot silloin alkuun näitä kotimaisia ja joskus harvoin tulee vilkuiltua American Idolia. Talent:n kanssa sama juttu eli kiinnostus on alkuun, mutta sitten lopahtaa. Big Brotheria olen katsellut ennen sen rantautumista Suomeen eli brittien versiota, joka oli oikein mielenkiintoinen konseptin ollessa täysin uusi. Suomalaiset BB:t olen katsonut kaikki, mutta sekään ei ole enää niin hyvä kuin alkuun (suosikkikauteni ovat 2006 & 2007), etenkin show:n mennessä "kuka hajoaa ekana"-suuntaan. Puhumattakaan nyt tästä "julkkis" versiosta, jota olen "seurannut" sarjan pyörien taustalla itseni ollessa koneen äärellä. Paitsi nyt Saarisen Nikon tultua taloon, olen istunut jopa teeveen ääressä, koska tämä tosielämässä varmasti ärsyttävä tyyppi, on television tältä puolelta katsottuna vaan hemmetin viihdyttävä.

Mitkä sitten on niitä oikeasti huonoja? Noh, kaikki nämä seuranhaku realityt, joissa uskoin vielä tosi rakkauteen ensimmäisillä kerroilla, kunnes samojen naamojen etsiessä jälleen seuraa, alkoi usko loppua. Tästä pääsemme sitten sellaisiin sarjoihin kuten Vaimomatskua (Flavor of Love), Renttuakatemia, Rokkarille morsian ja Bändärille sulhanen....argh. Mutta näistäkin on todettava niiden olevan niin hirveää ja myötähäpeällistä kuraa, että ne onnistuvat olemaan kuitenkin viihdyttäviä ja ei vaan voi olla katsomatta, jotta pääsee muljauttelemaan silmiään ja aukomaan suutaan. Osaan kuitenkin nimetä yhden sarjan, jota edes minä en saa seurattua eikä se huonoudessaan ole edes hyvä...

Kuva täältä