Viimeisimmät täydennykset

On taas tullut haalittua hyllyyn uusia elokuvahankintoja tai teknisesti ne eivät vieläkään leffahyllyssä ole, koska leffahyllyä uhkaa vakava tilanpuute. Nämä elokuvat ovat oikeastaan päätyneet itselleni kahdesta paikasta. Osa on eräältä kaverilta, joka tyhjensi omia varastojaan ja itse olin tottakai valmis auliisti tarjoamaan uutta kotia. Loput ovatkin sitten kirppisreissun jäljiltä, jolloin tarkoituksena oli "mennä kattelemaan jos löytyisi muutama elokuva".... kyllähän niitä sitten löytyi.

Nämä sijoitettiin uuteen kotiin, 1e/kpl. Piratesit ovat nyt kaikki koossa, ainakin siihen asti jos ja kun niitä jatko-osia vielä pukkaa. Unelmien pelikirjalle hinta oli laatuun nähden hieman alhainen, mutta en valita

Tässä paketissa on hinta-laatusuhde kohdallaan, koko läjä maksoi kokonaiset 0e!

Tästä eteenpäin löydökset ovat kirppikseltä kotiutunutta. Terminatoreista olen ensimmäisen osan löytänyt kirppikseltä jo aiemmin ja nämä kaksi täydentää nyt sarjaa kivasti. Tuomionpäivästä olisi löytynyt samalta kirppikseltä myös normaali dvd-versio sekä tuo samainen director's cut, mutta ei noin hienoilla kansilla. Koneiden kapina on ainoa Terminator-sarjasta, jota en ole nähnyt, eikä sitä harmillista kyllä, löytynyt tälläkään kertaa. Hinnat näissä olivat T2 4e ja T4 2,5e

Hyväksi todettu Walk the line todella upealla kansikuvalla 3e. Matkalla Perditioniin, jonka olen halunnut jo pitkään nähdä ohjaajan, säveltäjän ja näyttelijöiden tähden, myös 3e.

Muutama vhs, 1e/kpl. Titanicia ei ole omassa hyllyssä missään muodossa, mutta ne kerrat kun sen olen katsonut, se on ollut itsenauhoiteltulta vhs-kasetilta, joten ei rikota hyvää linjaa tämän elokuvan kanssa. Sormusten herra minulla on jo juuri samaisena vhs-kasettina, mutta koska kyseessä on aarre, ostin tämän varakopioksi, jos alkuperäinen kasetti päättää sanoa itsensä irti.

Mr. Nobody tuli katsottua netflixistä ihan tämän vuoden puolella ja oli kyllä juuri niin hyvä, kuin mitä odotti kaiken lukemani perusteella. Steve Zissoun vedenalainen maailma taas on pitänyt jo pitkään nähdä, koska Wes Anderson. Molemmat dvd:t maksoivat 2,5e/kpl

Vielä enemmän draamaa: Gwyneth Paltrown Emma (3e) ja Transamerica (2e). Kumpaakaan ei vielä nähtynä

Tämä ihana minion ämpäri, joka on omiaan esimerkiksi popparien mättöön, kotiutui toisesta olohuoneesta eli Studiolta, kun olin katsomassa Kätyreitä jo toistamiseen paremman puoliskon seurana. Kolmatta kertaa ei ehkä minioneita jaksa, mutta tämä ämpäri tulee varmasti olemaan kotiteatterin vakiovarusteena.

Twilight - Aamunkoi osa 2

Kuva täältä

Ohjaaja: Bill Condon
Käsikirjoitus: Melissa Rosenberg, perustuu Stephenie Meyerin romaaniin
Musiikki: Carter Burwell
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, MacKenzie Foy, Peter Facinelli, Ashley Green, Kellan Lutz, Michael Sheen & Dakota Fanning
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 12

Bella, joka edellisessä osassa selvisi Edwardin vampyyrimyrkyillä "hirviölapsen" synnytyksestä, herää nyt uuteen elämäänsä kuolemattomana vampyyrinä. Nyt hän näkee kauempaakin kauemmas, kuulee pienimmänkin äänen, liikkuu tuulen nopeudella ja on vastasyntyneenä vampyyrinä vahvempi kuin kukaan muu perheestä. Lyhyen totuttelun ja metsässä retkeilyn jälkeen Bella on kuin vanha konkari ja valmiina tapaamaan tyttärensä Renesmeen. Tämä on jo isompi kuin mitä Bella odotti ja kasvaakin nopeammin kuin tavallinen lapsi. Renesmee onkin kuolematon sekä kuolevainen. Vampyyrimaailman pahisliiga Volturit kuulevat tästä erehtyneeltä ilmiantajaltaja luulevat tytön olevan kuolevainen lapsi, joka on muutettu puremalla kuolevaiseksi. Tälläinen on lakien mukaan häväistyksen kauhistus heidän maailmassaan. Alice sattuu jälleen juuri sopivasti kukkamaljaa kantaessaan saavan näyn Volturien tulosta. Cullenit alkavat haalia eri maailman kolkista vampyyreitä mukaansa todistamaan kohtaamispaikalle, mikä Renesmee todellisuudessa on.

Aamunkoi osa 1 oli siis se, jonka rankkasin olevan jostain kotoisin ja jopa ihan hyvä. Näin ollen ohjaajan ja tiiminkin ollessa sama, olin pikkaisen toiveikaskin tämän suhteen. Pakko kyllä todeta, että ihan alun hienojen tekstien siivittämän visuaalisen nautinnon jälkeen, itse elokuva oli aika laimea tapaus.

Aamunkoin toisesta osasta puuttuu jokin ydin, jokin sisäinen kipinä, jotta olisin ollut menossa enemmän mukana. Lopputaistelukin on vuoroin ihan sellaista siistiä, mutta vuoroin myötähäpeällistä, kun joku tyhjänpäiväinen sivuhahmo esimerkiksi mutristaa suutaan todella nolon näköisesti. Koko tilanteen kornius paistaa läpi ja pokkaa on välillä tosi vaikea pitää. Ja sitten se vauva! Siis miksi se on pitänyt animoida?? Siinä meni sekin kohtaus, kun Bella tapaa lapsensa ensimmäistä kertaa tai hänen isänsä näkee Renesmeen, kun siinä on möllöttämässä se creepy tietokone animoitu tuutteli. 

Kuva täältä

Löysin kuitenkin muutaman positiivisenkin asian mehevän soundtrackin (miinus se Christina Perrin kalkatus) lisäksi. Ensinnäkin Jacob on nyt paljon järkeenkäyvempi tapaus nyt kun se Bellan perään kuolaus loppui ja selviääkin ettei sekään ollut varsinaisesti Bellan perässä juoksemista, vaan hänellä on muu kohtalo. Tästä susien juttu käänteestä pieni hatunnosto itse kirjailijalle, sillä mietin tosiaan aikaisemmissa osissa, kuinka idiootti tuo Jaakobbi voikaan olla. Toinen juttu on Kristen Stewart vampyyrinä, sillä piilolinssien ja osaavien maskeerauosaston jäljiltä hänellä näyttää jopa olevan eloa silmissä ja ilmekin kasvoilla! Ja jälleen kerran kun neiti Stewartin hahmo laitetaan huutamaan tai kärsimään, niin johan ollaan melkein siellä näyttelemisen osastolla. 

Twilight Aamunkoi osa 2 on aiempaa osaa ruttokaupalla huonompi. Vampyyrihömppää, joka kuitenkin varmasti uppoaa itseäni monta vuotta nuorempiin naisihmisiin. Jos kaipaat kimallusta, komeita piilareita ja yliluonnollisia voimia, ilman mitään sen suurempaa merkitystä tai punaista lankaa, tämä on sinulle.

Ilmiö Twilight

Aiheesta Twilight saan kaikista eniten kysymyksiä blogin puitteissa tai jutellessa elokuvaihmisten kanssa. Aikaisemmin mielipidettäni kysyessä olen voinut vain kohauttaa olkia, koska en ole ollut ollenkaan perehtynyt aiheeseen. Ensimmäisen elokuvan olin nähnyt teatterissa kerran, enkä muistanut siitä paljoa mitään. Tietenkin tiesin Twilight elokuvat niin kuin kaikki ne tuntevat, vaikka eivät olisi nähneetkään: kimallukset, Kristen Stewartin ilmeikkyyden jne. Päätin kuitenkin tarttua avoimin mielin haasteeseen ja tutustua tähän maailmaan kunnolla. Alun perin minun piti ne kirjatkin lukaista, jotka kuulemma ovat paljon parempia kuin elokuvat, mutta elokuvien näkemisen jälkeen halusin jo päästä sanomaan sanottavani. Eli kirjoittaja ei ole lukenut vielä kirjoja eikä ota kantaa niihin, mielipiteet pohjaavat VAIN elokuviin.

Mikä ”näteissä” vampyyreissä viehättää?

Tykkään hirmuisesti Twilightin perusideasta: vampyyri rakastuu ihmistyttöön ja myöhemmin huomiosta kilpailee myös ihmissusi, molemmat tietysti hyvännäköisiä. Vampyyreistä olen aina pitänyt ja kun käytän sanaa ”vampyyrit” tarkoitan ihan kaikenlaisia vampyyrejä laidasta laitaan, aina vanhasta kunnon Nosferatusta näihin nykyajan hyvännäköisiin verenimijöihin. Mielestäni kuitenkin molemmilla on omat elokuvansa ja omat paikkansa. Pelottava hirviömäinen vampyyri kuuluu kauhuelokuviin oikeasti säikyttelemään ja tällainen twilight versio kuuluu sitten taas näihin nuorten naisten märkäpäiväuni elokuviin ja sarjoihin. Tajuan paremmin kuin hyvin viehätyksen hyvännäköisestä vampyyristä, joka haluaa sinua kaikella mahdollisella tavalla. Toteutuu (melkein) joka naisen kaunotar ja hirviö fantasia, jossa saa myös itse tuntea olevansa vallan kahvassa, koska tuon olennon silmissä olet vastustamaton. Samalla mukana on aina jännite siitä, että komean herra vampyyrin peto puoli tulee esiin muuallakin kuin sängyssä, vaikka eihän näin koskaan käy, mutta jännite on silti siellä. Kunnianarvoisan herra Nosferatun kanssa tämä fantasia olisi vain ällöä.

Twilight- Houkutus

Katsoin siis muistinvirkistyksenä tämän ihka ensimmäisen elokuvan, josta kaikki alkoi. Mainitsin aiemmassa kappaleessa pitäneeni Twilightin perusideasta, mutta sitten tässä toteutuspuolessa on menty välillä todella metsään. Ensimmäinen elokuva on kokonaisuutena ja käsikirjoituksessaankin ihan kohtuullinen. Minusta on aina siistiä nähdä kivannäköisiä vampyyrejä komeilla piilolinsseillä, mutta ihan oikeasti mikä se kimallusjuttu on? Onko kirjoissa tähän jokin looginen vastaus? Haluan uskoa että se on kuvailtu eri tavalla kirjoissa ja jälleen on tulkittu liian kirjaimellisesti elokuvaan. Koko glitter homman olisi voinut jättää pois, niin olisi säästytty viiden elokuvan verran mielipahalta. Seuraava ongelma on henkilökohtainen makuasia: Robert Pattinson Edwardina ei ole ulkonäöllisesti minuun vetoava, joten vaikka herra osaakin näytellä, niin en lämpene hänelle tarpeeksi. Sitten pääsemmekin koko elokuvan pahimpaan tunnelmantappajaan eli neiti Kristen Stewartiin. 

Voi mikset laita sitä suuta kiinni?

Kristen on kaunis, ihan jumalattoman kaunis, mutta eloa hänessä ei ole sitten ollenkaan ja se alaleuka ei pysy kiinni ei millään. Juuri kun olet pääsemässä fiilikseen, koska Robert tekee sentään parhaansa ja olet jo melkein aww-asteella, niin sitten se naamataulu tulee siihen ja silmät katsoo tyhjää ja luukku on auki. MIKSI? Voi miksi Kristen et anna minun nauttia elokuvasta…

Kouluarvosana: 7

Twilight- Uusikuu

Uusikuu on mielestäni koko saagan kamalin, ihan ylivoimaisesti. Puoletkaan hahmojen tekemisistä ja sanomisista ei käy järkeen. Tämä kulminoituu oikein siihen Edwardin lähtöön, jossa pääparin keskustelu kirvoittaa vain WTF-ilmeen. Tajuan kyllä, että Edward piti saada pois kuvioista, jotta Bella pääsee tutustumaan Jacob:iin lähemmin. Jacob oli muuten ekassakin osassa enkä meinannut tajuta, että sen letin takana on sama henkilö! Jacobista vielä henkilökohtainen mielipide: jos Robert oli mielestäni ruma, niin Jacob on sitten susiruma (heh). Taylor Lautnerin puolustukseksi pitää kuitenkin todeta, että hän näyttelee paremmin kuin kaksi muuta. 

Kouluarvosana: 5-

Twilight- Epäilys

Epäilys ei ole ihan niin sukka kuin Uusikuu, mutta odotin kyllä tältä enemmän. Ensimmäistä kertaa mukana on kunnon toimintaa ja tappeluakin. Mukana on taas ihmehetkiä pääkolmikkomme kanssa ja vaikka kaikki muut ovat sodassa, jaksetaan silti jauhaa, siitä kumman se Bella nyt valitsee. Olin suuresti pettynyt vampyyrien tapaan kuolla tässä elokuvassa ja sanotaanko että, jos olisi annettu veren lentää niin kuin kuuluu, niin elokuva olisi saanut ryhtiä. Nyt kun päät vaan nykäistään irti eikä mitään realistista näy, vaan kuollut vampyyri näyttää vain kiviukolta, niin uskottavuushan siinä menee. Tulee sellainen että eihän tuo edes oikea ollut, mitäs sitten. 

Kouluarvosana: 6

Twilight- Aamunkoi osa 1

Erityisesti kahden edellisen jälkeen olin jo melkein luopunut toivosta saagan suhteen. Itselleni kuitenkin Aamunkoi osa 1 vastoin kaikkia odotuksia toimi! En tiedä mitä näyttelyn oppitunteja Kristen on pakotettu käymään, mutta hän ei ole ihan niin hukassa tässä.  Kuvittelinko vai puhuuko Kristen jotenkin matalammin ja jämerämmin tässä elokuvassa? Samoin Pattinson kuulosti tässä kuvassa jotenkin karismaattisemmalta. Mitä heille on tässä välissä tehty? Pääaiheenahan on pääparin häät, kuherruskuukausi ja sitten se monsterivauva. Kuherruskuukaudella on viimein höllennetty nutturaa ja huumoriakin saadaan revittyä siitä tilanteesta että tässä on nyt oikeasti vihitty ihminen ja vampyyri. Kristen on kuitenkin parhaimmillaan sitten kun Bella on saatu raskaaksi ja lopulta synnytyksen tuskissa, on hänessä viimein jotain, mitä voi sanoa näyttelemiseksi. Tämän elokuvan myötä aloin hirmuisesti tykkäämään elokuvan tunnusbiisistä eli Bella’s Lullaby:stä, jota Aamunkoissa viljelläänkin enemmän. Jopa niinkin pitkälle, että ihan elokuvan loppupuolella Bellan muistojen vilistessä minulta herahti jopa kyynel, koska kohtaukseen on saatu sitä kauan kaivattua tunnetta mukaan ja myös siitä, että samalla miettii, kuinka paljon vielä hienompi Bellan ja Edwardin tarina olisi, jos siinä olisi aivan eri tekijät.

Kouluarvosana: 8+

Näiden neljän elokuvan katsomisen perusteella suosittelen näitä ainoastaan tosiaan näteistä vampyyreistä kiinnostuneille nuorille naisille. Tokaa ja kolmatta osaa ei kannata edes katsoa, ei menetä mitään. Katsoo vaan juonikuvaukset ja paljastukset ja hyppää ekasta neljänteen. Twilight perusidea on kutkuttava ja nerokas, mutta tämä ei riitä, jos toteutus ontuu näin pahasti. Kirjoista vieläkään tietämättä melkein harmittaa kun on pilattu näin hyvä tarina. Twilight voisi toimia täysin eri tekijätiimillä (paitsi sama tunnaribiisi), eri päänäyttelijöillä, ilman kimallusta ja ikäraja ainakin sen K16.

 

 PS. Aion joka tapauksessa mennä vielä katsomaan sen viimeisen. Kiinnostaa liikaa sekä hyvässä että pahassa!

Red Riding Hood

Ohjaaja: Catherine Hardwick
Käsikirjoitus: David Johnson
Pääosissa: Amanda Seyfried, Shiloh Fernandez, Max Irons, Gary Oldman, Billy Burke, Virginia Madsen
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 40min

Uusimmasta punahilkka visiosta on vaikea löytää arvostelua tai mitään mielipidettä, mihin ei olisi vedetty jollain lailla Twilight:ia mukaan. Niin vahva vaikutus ilmeisesti on sillä, että ohjaajana on Catherine Hardwick, joka siis ohjasi ensimmäisen Twilight elokuvan. Itse mietin etukäteen, että miten minä, joka en ole nähnyt kuin ensimmäisen elokuvan kerran (ja muistot siitä ovat pilvenhattaraakin hatarammalla pohjalla) tunnistan tälläisen "twilightmaisuuden" vai saako se kulkea vapaasti huomaamatta ohitseni. Onneksi jaoin huoleni eräälle ystävälleni, joka antoi selkeät ohjeet miten tunnistan tälläisen tapauksen:

"Siis Twilighthan on sellainen:
yy olen paidaton mies halua minua ja nams tihkun seksiä rakasta minua nams,
mutta emme silti harrasta seksiä missään vaiheessa + siinä on kuusi tälläistä hahmoa..

se on twilight se" -Ruudukko

No, eihän tuo sitte ihan istunut siihen (onneksi), vaikka elokuvaan lähtiessä oli vaikea jättää ennakkoluuloja kotiin ja istahdin teatterin penkkiinkin vielä pienellä varauksella. Red Riding Hood osoittautuikin ennakkoluulojen valossa paljon paremmaksi tapaukseksi ja tätä katseli ihan mielellään.

Tarina sijoittuu keskiaikaisromanttiseen kylään keskellä metsää upeiden vuoristomaisemien suojaan. Amanda Seyfried esittää kaunista ja nuorta Valerieta, joka on kylän ainoa asukki, joka omaa siniset simmut. Valerie on ilmeisesti myös puolisokea, koska on ihastunut puunhakkaaja Peteriin (Shiloh Fernandez) eikä HUOMATTAVASTI paremman näköiseen Henryyn (Max Irons), jolla olisi sitä massiakin enemmän. Valerien vanhemmat ovat kuitenkin päättäneet antaa Valerien vaimoksi Henry:lle, joka on aina ihannoinut tyttöä. Meneillään olevan kolmiodraaman lisäksi kylää vaivaa susi, joka on totutuista kuvioista poiketen alkanut surmaamaan kyläisiä. Hätiin kutsuttu isä Solomon (Gary Oldman) osaa kertoa olennon olevan ihmissusi ja ihmisen hahmossaan se on joku kyläläisistä.

Red Riding Hood oli tosissaan odotettua parempi pakkaus. Yllätyin positiivisesti kuinka perinteinen satu löytyi loppua kohti etenkin kun sitä ei ollut odottanut. Elokuvassa on todella kauniita otoksia ja esimerkiksi verenpunaisen viitan värin kanssa leikitellään visuaalisella tasolla paljonkin. Pidin myös siitä kuinka elokuva saa jopa dekkarimaisen sävyn sutta/murhaajaa etsittäessä ja kuinka niin moni henkilöhahmo näytetään katsojalle epäillyn valokeilassa. Ihmissusi oli kerrankin hyvin tehty, eikä vaivaannuttava niinkuin jo vaikka Harry Pottereissa (kaikella kunnioituksella). Aina musiikkia myöten elokuvaan oli pistetty miellyttävissä mittasuhteissa pysyvä modernistinen sävytys.

Olin jostain syystä ihan vakuuttunut etten tule pitämään Amanda Seyfried:stä (tämä on hataran muistini mukaan ensimmäinen elokuva, jonka olen häneltä nähnyt), mutta johon sekin käsitys muuttui! Amanda oli yksi parhaimmista asioista tässä ja vei huomion pois jopa Gary Oldmanista. Tosin jotenkin Oldmankaan ei ole ihan parhaassa terässä Solomonin roolissa. Huomattavasti paremman näköinen Irons ja ei läheskään niin hyvännäköinen Fernandez ovat rooleissaan hieman jäykkiä, mutta ovathan molemmat aika aloittelijoita.


Red Riding Hood sai vastakaikua minulta tarjoamalla jännitystä, visuaalista näyttävyyttä ja romantiikkaa eikä se saa täältä lähtiessään mukaansa sitä pahamaineista Twilight-leimaa :)

Traileri