Ohjaaja: Denis Villeneuve
Käsikirjoitus: Eric Heisserer, pohjaa Ted Chiangin kirjaan "Story of Your Life"
Musiikki: Jóhann Jóhannsson
Pääosissa: Amy Adams, Jeremy Renner, Forest Whitaker, Michael Stuhlbarg, Tzi Ma & Mark O'Brian
Kesto: 1h 57min
Ikäraja: 12
Louise Banks (Adams) on arvostettu kielitieteilijä. Eräänä päivänä hänen pitäessään tavanomaista luentoaan, alkaa informaatiotulvaa pukata puhelimiin ja pian selviää, että avaruusaluksia on laskeutunut maapallolle. Näitä ehkä lähimpänä koteloa muistuttavia aluksia on useissa paikoissa eri puolilla maapalloa, yhteensä kahdessatoista paikassa. Louiselle tullaan tarjoamaan tärkeää ota tai jätä-tehtävää Amerikan mantereen laskeutumispaikalla. Hänen tulee parhaiden kykyjensä avulla pyrkiä ensikontaktin jälkeen muodostamaan kommunikointikeinot muukalaisten kanssa. Samaan tiimiin värvätään Ian Donnelly (Renner), joka taas on teoreettinen fyysikko. Ensimmäinen kohtaaminen vaatii paljon, eritoten mielen kannalta, jolle on vaikea käsittää käsittämätöntä. Pikkuhiljaa palapeliin aletaan saadaa silti palojen hippusia, mutta ymmärtämättömyys alkaa koetella eri yksilöitä ja osalla laskeutumispaikkoja aletaan olla jo varpaillaan, koska muukalaisten aikeet eivät ole vieläkään auenneet ihmiskunnalle. Samaan aika tämä epätietoisuus ajaa tavallisia kansalaisia poikkeutilan varjolla esimerkiksi ryöstelemään omien halujensa mukaan. Louise ja Ian työskentelevät niin paljon kuin kykenevät ratkaistaakseen suurimman kysymyksen muukalaisten saapumisen tarkoituksesta ja avatakseen heidän kieltänsä. Louise ei vain etukäteen tiedä, miten paljon muutakin hänelle avautuu kielen oivaltamisen mukana.
Denis Villeneuve ohjauspuikoissa lupaa hyvää, vaikka olenkin vain yhden aikaisemman teoksen nähnyt (Sicario), mutta joka onnistui vakuuttamaan niin vahvasti, että usko on jo saapunut paikalle. Mukana vähän tuoreempien säveltäjä tuttavien joukosta Jóhann Jóhansson, jolta niin ikään ovat aikaisemmat soinnut vieneet puolelleen (Sicario, Kaiken teoria). Tähän ympätään vielä kiinnostusta oitis nostattanut traileri ja kolahtavat näyttelijävalinnat, niin mikään voima ei olisi saanut jättämään tätä katsomatta. Arrival osoittautui odotuksien arvoiseksi.
Arrivalin päällimäisimpiä ansioita on jo se, että se onnistuu välttelemään liiallisia kliseitä, eikä luo jännistysdraamaa turhalla toiminnalla. Alienrymistelyä odottavalle tosin tämä arkisuus voi olla isompi turn off, mutta laatuelokuvan ystävälle tämä on lahja taivaalta. Pidän todella elokuvan hitaammasta alkutahdista, koska ei olisikaan järkeä vauhdittaa rattaita, kun katsoja alitajuisesti pysyy odottavassa mielentilassa jo ensimmäisen kohtaamisen vuoksi. Tässä keskitytään paljon kuvaamaan yksilön kokemuksia, varsinkin päähenkilön ja sitä kautta asiat tuntuvatkin uskottavammilta. Eräs parhaimpia kohtia elokuvassa on Ianin ja Louisen ensimmäinen nousu "alukseen". Aivan loistava tapa kuvata, miten ihmismieleltä on pallo hukassa kun aivot eivät voi käsittää tilaa. Saatika sitten itse olennot, jotka on yksiä onnistuneimpia alieneita. Juuri sopivan ei minkään näköisiä, mutta silti tarpeeksi fyysisiä.
Arrival ei jää vain syvääluotaavammaksi kertomukseksi alieneiden kohtaamisesta, vaan sukeltaa vielä myöhemmin toiselle asteelle. Tässä on jotain samankaltaista kuin huikeassa ja liikuttavassa Interstellarissa, jossa myös venyttiin hieman eri sfääreihin. Osalle tämä avautuma ei ehkä tule yllätyksenä ja latistaa tieteellisempää puolta, mutta itse taas kuulun siihen osaan, jolle kaikki tulee taas yllätyksenä ja tunnepuoli vie mukanaan. Vaikka suuri paino on elokuvassa on lopulta rakkaudella, se ei ole ollenkaan siirappinen ratkaisu, vaan enemmän ylevä, hengellinen ja surullinenkin. Ihan niin suuresti en ollut liikuttunut kuin vaikka siinä Interstellarissa, mutta olihan tämä kuitenkin koskettava. Enemmän olin vielä mykistyneempi näin hienosta ja monimuotoisesta kokonaisuudesta. Kyllä, vuoden scifi-parhaimmistoa.
Amy Adams on hauskasti sattunut kahteen elokuvaan, jotka saivat ensi-iltansa samana päivänä eli Arrivalin lisäksi Yön eläimiin. Jälkimmäisenkin nähneenä täytyy todeta, että aivan samalla tavalla Adamsin kyvyt ei pääse loistoon Yön eläimissä kuin Arrivalissa, jossa näyttelijätär on kerrassaan loistava. Tai siis Amy Adams olisi aina loistava, jos rooli sen sallisi (hyrr Lois Lane..). Nyt uskaltaisin povata jo vahvasti Oscar-ehdokkuutta (järjestyksessä olisi jo kuudes!), mutta sitä povasin myös viimeksi Villeneuven Sicario elokuvan tiimoilta Emily Bluntille, eikä sitä sitten tapahtunutkaan, niin en uskalla toivoa vielä liikaa. Joka tapauksessa kaikki huomio tästä osasta olisi täysin ansaittua piste. Jeremy Renner jää Ianin osassa väkisinkin sivumpaan, sillä tarina on niin vahvasti Louisen näkökulmasta. Ianilla on kuitenkin tärkeä osansa tarinassa ja kyllä minusta Renner on ihan uskottava fyysikkona ulkomuodoltaankin (eikös fyysikotkin tule kaiken kokoisina ja näköisinä, eikä Renner nyt ole mikään kiiltokuvapoika).
Arrival on draamapainotteinen, moniulotteinen ja kauniin haikea scifi-elokuva. Yksi tämän vuoden parhaimmistoa ja vahva palkintokauden tärppi.
Traileri varauksella, koska se ei avaa elokuva syvemmistä vesistä mitään. Toisin sanoen ryminää odottaville antaa ehkä väärän kuvan.
