Kaksin karkuteillä

Alkuperäinen nimi: Tangled
Ohjaaja: Nathaniel Greno, Byron Howard
Suomenkieliset äänet: Maria Ylipää, Lauri Tähkä, Sari Ann Moilanen, Tommi Korpela, Eero Saarinen & Antti Pääkkönen
Kesto: 1h 41min

Disney näyttää taas mallia millainen on onnistunut animaatio.

Kaksin karkuteillä pääosissa on tasapuolisesti kaksi henkilöä. Ensimmäinen on selkeästi Grimmin satuun perustuva Tähkäpää: tyttö, jolla on taikavoimia omaavat blondit ylikasvaneet hiukset. Tähkäpään on kaapannut ja aivopessyt Gothel niminen nainen, joka haluaa ottaa hyödyn irti tämän maagisesta pehkosta. Toinen tärkeä henkilö on varkauksiin taipuvainen hurmaava Flynn Rider, joka erehtyy paetessaan kiipeämään piiloon torniin, jonne Tähkäpää on vangittu. Wikipedian mukaan Flynn perustuisi jotenkin Grimmin satuun "mestarivaras", mutta luettuani sadun en kyllä löytänyt niistä mitään merkittävästi yhteistä, joten mielestäni tämä on vain Tähkäpää satuun perustuva elokuva. Joka tapauksessa tämän yhteentörmäyksen kautta kaksikko lyöttäytyy yhteen sopimuksen merkeissä: Flynn vie Tähkäpään ulos tornista katsomaan mystisen kauniita valoja ja Tähkäpää luovuttaa Flynn:lle takaisin tämän viime ryöstön saaliin.


Elokuvan animointi jälki on upeaa ja kauniita kuvia katselisi loputtomiin. 3D on myös otettu hyötykäyttöön, eikä vain lätkäisty päälle. Hahmojen liikkeet ja eleet on veistelty viimeisen päälle. Parasta ja hauskinta jälkeä on tehty Maximus hevosen kanssa, johon on laitettu koiran elkeitä pilke silmäkulmassa. Tähkäpään ulkonäkö oli myös tärkeä seikka, kun kerran itse olen kasvanut Disneyn prinsessoja katsellen, joten mitä tahansa en kelpuuta. Tytöstä oli kuitenkin tehty oikein onnistunut ja luonteeseenkin oli pistetty ihanaa säväkkyyttä. Myöhemmin ulkoista habitusta ajatellen tuli aika vahva mielleyhtymä Barbie tähkäpäähän, mutta se nyt johtuu vaaleat hiukset ja pinkki mekko yhdistelmästä. Tämä ei siis häiritse, kun sitä ei ole viety hyvän maun rajojen yli.


Taas olisin katsonut elokuvan alkuperäisäänillä, jos se olisi ollut mahdollista. Kuitenkaan suomalaisversio ei raastanutkaan korvakäytäviäni, ei edes lauluissa, joten pisteet siitä.



Luonnollisesti jos alkaa seuraamaan tarkkaan Tähkäpään hiusten pituus vaihtelee (välillä ne on mukavasti vaellukseen sopivan pituiset ja välillä niillä voisi täyttää yhden huoneen) mikä nyt oli odotettavissa kun pelataan moisella muuttujalla. Loppukin on Disneyn perinteiseen tapaan arvattava, mutta aina yhtä suloinen. Muutoin en oikeasti keksi mitään häiritsevää tai puutteellista tästä elokuvasta. Se kolahti modernimmalla otteellaan, visuaalisella ilmeellään, hulppealla huumorillaan ja tunneskaalojen sopivalla vaihtelulla.