Sävellys: Pjotr Tsaikovski
Koreografia: Marius Petipa
Viime torstaina kävin taas sivistämässä itseäni kulttuurielämyksellä: menin katsomaan Prinsessa Ruusunen balettia studio123:een. Kun kerran olin jo aikaisemmin kokenut oopperan (josta myös juttu täällä) niin nyt oli sitten aika antaa baletillekin mahdollisuus ja mikäs sen parempi kuin aloittaa jo ennestään itselleen tutulla tarinalla.
"Tsaikovskin Prinsessa Ruusunen on yksi rakastetuimpia klassisia baletteja. Se tarjoaa yhdistettynä kaiken sen taituruuden ja taianomaisuuden jota baletti voi tarjota. Kuninkaallinen hovi, prinssin matka kasvuston valtaamaan linnaan, onnellinen loppu ja suuret juhlatanssiaiset joissa vierailevat kaikille tutut satuhahmot...
Tämä tuotanto on alunperin luotu the Royal Ballet:lle vuonna 1946, ja otettu 2006 uudelleen ohjelmistoon ryhmän 75-vuotisjuhlan kunniaksi."
Samoin kuin oopperankin suhteen, on itselläni ollut balettia kohtaan ei niin mairittelevia ennakkoluuloja, joten jos ei näin lähellä olisi tälläisiä mahdollisuuksia kokea vastaavaan en varmaankaan vaivautuisi katsomaan. Kuitenkin verrattuna oopperaan on baletilla paremmat mahdollisuudet herättää etukäteen minun kiinnostukseni, sillä olin sentään pienenä aikamoinen prinsessa tyttö ja sadut jaksavat edelleen kiinnostaa kaikessa muodossa.
Itse balettitanssi näytti asiaan perehtymättömän silmiin upealta. Sen verran tajuan kuten kuka tahansa tavallinen pulliainen, että yhdelle jalalle varpaillee nousemiset ja vastaavat eivät kuulu sarjaan "tuohonhan pystyy kuka vain". Puvut, meikit ja kampaukset olivat sitten jo ihan oman lukunsa, niin huikean hienoja ne olivat.
Studio123:ssa oli myös hieman koristeltu Prinsessa Ruusunen teeman mukaan. Mainittakoon epäolennaisena yksityiskohtana vaaleanpunaiset käsiohjelmat, joihin oli KÄSIN tehty glitterliimalla koristekiekurat. Väliaikatarjoilun herkullisissa leivonnaisissa toistui myös samaa väriä ja kahvikin oli oikein maukasta.
Pituus ei tuntunut niin puuduttavalta (olihan tämä vain 2 tuntia ja 32 minuuttia eli lyhyempi kuin ooppera), mutta ainoastaan loppupuolen hääkohtauksessa kun samat vieraat vetivät vielä kertaalleen jokainen oman tanssisoolonsa, alkoi jo miettiä että milloinkohan se hääpari nyt oikein tulee.
Prinsessa Ruusunen oli kokemuksen arvoinen ja hymy huulillahan täältäkin näytöksestä lähti kotiin. Tunnelmasta kertoo jo sekin, että "oikea" yleisö alkoi taputtaa lopusssa valkokankaan yleisön kanssa!
Suunnitelmissa on kyllä nähdä balettia ja oopperaa jatkossakin, viimeistään sitten uudella kaudella syyskuussa oopperan jäädessä kesäkuussa Macbethin jälkeen kesälomalle.
Katopa. Itsekin olen ihan tässä parin viikon sisään miettinyt, jos kävisi kanssa joskus sivistämässä itseään niin oopperalla kuin baletilla ja juuri siksi, kun minulla on niin suuret (negatiivissävytteiset) ennakkoluulot niistä, että täytyyhän se käydä kokeilemassa, osoittautuisivatko nämä ennakkoluulot tosiksi. En kykene tällä hetkellä uskomaan, että baletti tai ooppera saisi imaistua minut mukaansa, mutta koska koskaan ei pidä mennä sanomaan ei koskaan, niin mitä jottei. Kaikkea kannattaa kokeilla ainakin sen yhden kerran ja kerranhan se vain kirpaisee, jos ei iskekään. Tosin minä vaadin näiltä kokemuksista autenttisuutta, joten mikään leffateatterissa katsottu baletti tai ooppera ei kelpaa.
VastaaPoistaMullahan oli joitakin vuosia samansuuntaisia ennakkoluuloja myös teatterista, mutta nyt lappaan teattereissa tämän tästä ja omatoimisia teatterimatkoja olen tehnyt Porista lukuisiin eri kaupunkeihin (Raumalle, Tampereelle ja Uuteenkaupunkiin) ja sittenkin, kun olen matkustanut johonkin jostain muusta syystä, niin on joskus silloinkin tullut katseltua vähän teatterien ohjelmistoja. Esim. viime syksynä käytiin duuniporukan kanssa Helsingissä ja koska olin jäämässä sukuloimaan sinne, niin kävin sitten katsomassa myös Leevi and the Leavingsin musiikin tahtiin etenevän näytelmän Korjaamolla. Myöskin Kulttuuri-lehden, jonka luen aina töissä, teatterisivut käyn hyvin tarkasti läpi, jos jossain vaikka olisi jotain mielenkiintoista ja minusta onkin tulossa pienoinen teatterifriikki, vaikken läheskään kaikkia paikallisiakaan esityksiä mene katsomaan. Ensi viikolla kuitenkin on Stella Polarista, syksyllä Kevät koittaa Hitlerille ja ennen sitä on vielä Lainsuojattomat-teatterifestivaali, joten onhan pelkästään Porissakin kaikenlaista. Olisi ihan hauskaa, jos samanlaisen innostuksen saisi esimerkiksi oopperaan tai balettiin, vaikka ajatukset ennen niihin tutustumista onkin vähän pessimistiset.
Kiitos hienosta ja mittavasta kommentista. Teatteria on pitänyt itsekin mennä kokemaan, kun siihenkin löytyy ihan hyvät mahdollisuudet. Olen siis nuorempana kyllä muutamaan kertaan käynyt, mutta olisi mielenkiintoista aikuisiällä katsoa uudemmin silmin.
VastaaPoistaOoppera ja baletti molemmat kyllä sellaisia, että ennakkoluulojen yli on hirmu vaikea päästä, mutta suosittelen kokeilemaan! Voi kun itsekin pääsisi joskus ihan tuollaiseen autenttiseen oopperaan tai balettiin. Noiden taltiointien jälkeen voisivat olla aika pyörryttävä kokemus :)
Mä olin tänään kattomassa tämän Sudio123:ssa ja bongasin ehkä sut :) Ainakin näin jonkun punahiuksisen tytön... :)
VastaaPoistaHyvinkin mahdollista, sillä töissä tänään olin vipeltämässä ja olen toistaiseksi ainoa punahiuksinen työntekijä :)
VastaaPoista