TV Poiminta: Mami hoitaa

Lauantai 28.5, Nelonen klo 21.00
2005, Iso-Britannia
Ohjaaja: Niall Johnson
Pääosissa: Rowan Atkinson, Maggie Smith, Kristin Scott Thomas, Patrick Swayze, Tamsin Egerton & Emilia Fox
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: 11



Mami hoitaa on brittiläinen taas pikkaisen mustahkompi komedia, joka ainakin omalla kohdalla aikoinaan ensi katselussa yllätti positiivisesti.

Tarinan keskiössä on pastori Goodfellow (Atkinson) ja hänen perheensä, jotka asuvat juuri sellaisessa pienessä kyläpahasessa, jossa kaikki tuntevat toisensa. Pastorin ollessa nenä kiinni raamatussa ja seremonioissaan, hänen vaimonsa Gloria (Scott Thomas) saa lohtua lipevästä golfin opettajastaan (Swayze). Perheen nymfomaani teinitytär vaihtaa poikaystävää useammin kuin sukkiaan ja perheen nuorimmainen Petey on koulukiusattu. Yhteiselo perheen kesken on aika lailla kylmettynyt, kunnes kuin taivaalta saapuu kaikki ongelmat pelastava enkeli: uusi taloudenhoitaja Grace (Smith) ja hänen salainen matka-arkkunsa. Grace näyttää tekevän ihmeitä perheelle ja hyvää hän tarkoittaakin, mutta toisinaan keinot saattavat olla hieman arveluttavat. Jos Grace pitää jotain esimerkiksi todella epäkohteliaana, hän vain yksinkertaisesti päästää tämän pois päiviltä.

Mami hoitaa on monesti aikaisemmin tullut esimerkiksi liviltä, mutta nyt on taas oiva tilaisuus katsoa tämä, jos ei ole vielä nähnyt tai sitten vain muistin virkistämiseksi. Henkilöhahmot ovat toimivat ja roolituskin on osunut tässä aivan nappiin. Aina on todella virkistävää nähdä koomikkona tunnettu näyttelijä vakavemmassa roolissa niin kuin tässä Rowan Atkinson. Swayze osaa olla niin karmean kauhea, että oksettaa, mutta se istuu täysin hänen roolihahmoonsa. Valokiilan varastaa kuitenkin Maggie Smith, joka on tuttu monelle erityisesti Harry Pottereiden opettaja Minerva McGarmiwana. Tässä pätkässä hän on Grace:na niin ihastuttava persoona, mutta samalla myös sopivan naseva. Elokuva ei ole myöskään pelkkää sirkushupia, vaan välittää henkilöhahmojensa kautta vahvasti tunteitakin. Etenkin kohtaus, jossa pastori löytää takaisin vaimonsa luo on jotenkin hellyyttävä ja aistillinenkin (mitä en olisi Atkinsonista todellakaan uskonut!).

Asteen parempaa brittihuumoria siis tarjolla, jos olet töllön edessä lauantai-iltana.