Ghibli-elokuvat top 10

Studio Ghibli on japanilainen animaatiostudio, jonka on perustanut Hayao Miyazaki yhdessä Isao Takahatan kanssa vuonna 1985. Ghibli elokuvien vetovoima perustuu eittämättä niiden kauneuteen, vaikuttavuuteen ja mielikuvituksen rikkauteen. Lisäksi hyvän ja pahan asettelu ei ole yhtä suoraviivainen kuin verrattuna länsimaalaisiin animaation poikasiin. Kaikissa Ghibli pätkissä on valehtelematta myös yhdistävänä tekijänä todella upea musiikki, mistä useimmiten on vastannut Joe Hisaishi.

Suomeen Ghibli elokuvat tulevat harmillisen suurella viivellä ja monia vanhempia elokuvia on vasta nyt tuotu levitykseen. Tässä vaiheessa koen myös tarpeelliseksi muistuttaa vanhempia tutkimaan tarkkaan elokuvan ja sen ikärajan ennen sen näyttämistä lapsille, koska vaikka jokin Totoro sopii loistavasti pienille, niin taas esimerkiksi Prinsessa Mononokessa vertavuotavat irtileikatut raajat eivät ole ehkä sitä mitä odotit. Animaatio elokuva ei ole yhtä kuin lasten elokuva.

10. Liikkuva linna (Haru no ugoku Shiro), 2004, K7

Juoni: Sophie on nuori neiti, joka on töissä hattukaupassa, kunnes Turhamaisuuden noita taikoo tämän ruumiltaan vanhaksi mummoksi. Sophie ei halua järkyttää muita, vaan tekee katoamistempun ja jättää kaupungin taakseen. Hän päätyy siivojaksi liikkuvaan linnaan, jonka omistaa velho nuorukainen Hauru. Sophie tekee sopimuksen tulidemoni Calsiferin kanssa, että Sophie auttaa Calsiferin pääsemään irti kirouksestaan ja Calsifer puolestaan auttaa Sophieta palautumaan takaisin omaan muotoonsa.

Liikkuva linna ylsi juuri ja juuri listalle ja kamppaili kovasti Laputan kanssa sijoituksesta, mutta jokin tässä sitten vei voiton. Liikkuvan linnan vahvuus on yltäkylläisessä kuvakerronnassa ja mielikuvituksekkaissa maisemissa ja hahmoissa, mutta juonen hajanaisuus on aina itseäni hieman häirinnyt.

9. Pom Poko, 1994, K7

Juoni: Tanukit ovat pesukarhumaisia supikoiria, joista osalla on ainutlaatuisia muodonmuutoskykyjä. Ne ovat asuneet lähellä Tokiota kotimetsässään rauhassa pitkän aikaa, kunnes ihminen haluaa taas laajentaa omaa asuintilaansa. Hupsutteluun ja herkutteluun taipuvaiset Tanukit joutuvat ryhdistäytymään ja kokoamaan joukkonsa juoniakseen vastaiskuja ihmisiä vastaan. Supikoirien täytyy alkaa harjoitella ahkerasti erilaisia muodonmuutoksia, sillä monelta taito on jo hävinnyt muistista.

Pom pokossa juoni on pitkälti linjaa isku ja vastaisku, jota sitten toistetaan loppuratkaisuun asti. Luonnonsuojeluteema leijuu koko ajan mukana, mutta vain hyvällä tavalla. Suurin osa huumorista liittyy muodonmuutoksiin, jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Erityisesti uros supikoirien kivesten muuttuminen jättimäisiksi tai joksikin ihan muuksi on paljon elokuvassa käytetty väline, joka saattaa hämmentää länsimaalaista, mutta mikä taas kuuluu japanilaisen huumorin piiriin.

8. Henkien kätkemä (Sen to Chiro no Kamikakushi), 2001, K7

Juoni: 10-vuotias tyttö Chihiro on muuttomatkalla vanhempiensa kanssa, kun he eksyvät matkalla. Uteliaisuus ajaa vanhemmat tutkimaan tunnelia Chihiron seuratessa epäröiden perässä. Tunnelin päästä löytyy paikka, jonka he ainakin ajattelevat olevan vanha teemapuisto ja Chihiron vastusteluista huolimatta vanhemmat asettuvat ruokakojujen luokse nauttimaan antimista. Illan laskeutuessa paikka muuttuu ja niin muuttuvat Chihiron vanhemmatkin, nimittäin sioiksi. Chihiro piiloutuu oudoilta henkiolennoilta ja tapaa pojan nimeltä Haku, joka haluaa auttaa häntä. Haku neuvoo Chihiroa pestautumaan töihin Yubaba noidan johtamaan kylpylään, jolloin tämä voisi pyytää vanhempansa takaisin ihmisen muodossa.

Nykyaikainen loistava kuvanlaatu ja värien kirjo riittää jo nostamaan Henkien kätkemän top 10:een. Vahvuutena on myös hyvä tarina sekä monenmoiset sivuhahmot ja otukset, jollaisia olisi itse todella vaikea edes kuvitella.

7. Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyūbin), 1989, S

Juoni: Kiki on 13-vuotias noitatyttö, joka vanhojen tapojen mukaan lähtee suorittamaan omaa aikuistumisriittiään: lentää luudalla etsimään kaupunkia, jonka noidaksi ryhtyä ja harjoitella omia taitojaan vuoden ajan. Mukaan matkaan lähtee Kikin musta kissa Jiji. Kikin omatessa vain luudalla lentämisen taito, on hänellä aluksi vaikeaa keksiä mitä tekisi, kunnes hän saa jymyidean perustaa oma lähettipalvelu.

Kikin lähettipalvelu kertoo oikeastaan kasvutarinan ja oman tavoitteen saavuttamisesta. Muihin varsinaisiin ”noitaelokuviin” verrattaessa tässä noituus on vain sivuosassa eikä siihen keskitytä, vaan nimenomaan melko tavallisen yksilön elämään.

6. Porco Rosso (Kurenai no Buta), 1992, K7

Juoni: Porco Rosso eli oikealta nimeltään Marco Pagoti, on lentävä sotasankari, joka on joskus ollut ihminen, mutta jotenkin muuttunut siaksi. Porco Rosso viettää huoletonta elämää ja kaikissa yhteenotoissa on voittamaton, kunnes eräällä lentoreissulla hän saa vastaansa amerikkalaisen lentäjän Curtisin, joka onnistuu ampumaan Porco Rosson alas taivaalta. Tämähän ei jää tähän, vaan Porco Rosso vie koneensa oitis vanhan ystävänsä verstaalle, jossa hän saa avukseen nuoren tytön Fion. Nuoren mekaanikon avulla Porco saa koneensa kuntoon ja valmistautuu uuteen kohtaamiseen.

Tämä on tullut Suomen televisiosta joskus kauan kauan sitte, enkä muistanut tästä mitään muuta kuin että silloin pikkutyttönä inhosin aika lailla tätä. Porco Rosso sai nyt uusinta tilaisuuden, kun katsoin sen uudestaan viime vuoden puolella ja kummasti nyt isompana tästä sai jotain irtikin. Ei lapsena ollessa osannut arvostaa Porco Rosson piirrosjälkeä, tarinankerrontaa tai aikuisempaan makuun sopivaa huumoria. Porco Rosso sopii selkeästi isommille ja etenkin jos on kiinnostunut noista lentohärveleistä, niin saa varmasti todella mieluisan kokemuksen. Hieno pätkä.

5. Kissojen valtakunta (Neko no ongaeshi), 2002, K3

Juoni: Koululaistyttö Haru pelastaa kissan joutumasta kuorma-auton alle, mutta kyseinen kissa ei olekaan mikään tavallinen kissa, vaan se osaa puhua ja kävellä kahdella jalalla. Pelastamisesta kiitoksena alkaa Harulle tapahtumaan outoja asioita ja selviää että kissa, jonka hän pelasti onkin salaisen kissojen valtakunnan prinssi. Kohtaamiset kissojen kanssa johtavat Harun lopulta vastentahtoisesti itse kissojen valtakuntaan.

Kissojen valtakunnasta olen aina pitänyt, en niin paljon kuin neljästä seuraavasta, jotka suurelti painivat jo aivan eri liigassa, mutta jokin tässä viehättää edelleen. Erilaisten kissahahmojen animointi ja luonne on tässä antoisaa seurattavaa ja huumoriakin on saatu mukaan erityisen paljon.

4. Prinsessa Mononoke (Mononoke hime), 1997, K7

Juoni: Ashitaka on nuori miehen alku, joka saa taistelussa demonisoitua vuoren jumalaa vastaan käteensä kirouksen ja lähtee etsimään tähän parannusta. Ahitaka saapuu kylään, jonka pääelinkeino on malmin kaivaminen metsän kustannuksella. Tämä taas on saattamassa metsän jumalat kyläläisiä vastaan ja heidän puolellaan on susien kasvattama tyttö nimeltä Mononoke.

Prinsessa Mononoken juonikaari ja kerronta muistuttaa todella paljon länsimaalaista, joten sen varmasti vaikuttaa siihen, miksi se on noussut täälläkin suureen suosioon. Eeppinen tarina sisältää taistelua ja toimintaakin, jota taas värittää mielikuvitusta pursuilevat kuvitukset.

3. Ponyo rantakalliolla (Gake no ue no Ponyo), 2008, K3

Juoni: Ponyo on kala, joka haluaisi olla ihminen. Sosuke on pieni poika, joka asuu äitinsä Lisan kanssa meren rannalla. Sosuke löytää Ponyon tämän karattua kotoaan ja heistä tulee oitis ystävät, eivätkä he halua joutua eroon toisistaan.

Ihan mistään pieni merenneito sadusta ei ole kyse, vaikka niin voisi luulla. Ponyo on hilpeä ja lapsenmielinen tarina, jossa monet tavallisesti pelottavat asiat, kuten hyökyaallot ja tulvat on osattu esittää tarinaan kuuluvalla mukavalla tavalla. Tässä erityisesti suun pieliä nosti, aikuisten hyvinkin ghiblimäiset reaktiot tapahtumiin: jos vesi tulvii, menemme veneillä, ei sen kummempaa. Ponyo mahdottoman sympaattinen, ilostuttava ja hieno hyvänmielen elokuva.

2. Tulikärpästen hauta (Hotaru no haka), 1988, K11

Juoni: Isoveli Seita ja pikkusisko Setsuko jäävät oman onnensa nojaan 2. Maailman sodan aikaisessa Japanissa, heidän äitinsä kuoltua pommitusten seurauksena ja isänsä ollessa sotarintamalla.

Tulikärpästen hauta on sydäntä raastavan surullinen elokuva, joka kertoo selkeän mielipiteen sodasta ja sen vastaisuudesta. Elokuva ei jätä realistisuudessaan mitään epäselväksi, vaan näyttää miten sota voi vaikuttaa viattomiin ihmisiin. Erityisesti isoveljen välittäminen pikkusiskoaan kohtaan koskettaa, mutta samalla lisää tuskaa.

1. Naapurini Totoro (Tonari no Totoro), 1988, K3

Totorolla on täysin epäreilu etulyönti asema muihin nähden, sillä tämä on Porco Rosson lisäksi ainoita, jotka olen nähnyt ihan pienenä ensimmäistä kertaa. Yle esitti tämän joskus vuonna kekäle ja pökäle, mutta nimellä Näkymätön ystävä. Ihastuin tähän oitis ja vieläkin monen vuoden ja monen katselukerran jälkeen ei tule minkään sortin kyllästymistä vastaan.

Juoni: Kaksi tyttöä, Mei ja Satsuke muuttavat isänsä kanssa idylliseen uuteen kotiin luonnon rauhaan. Perheen äiti taas on sen verran sairaana, että hän joutuu olemaan sairaalassa. Uusi asuinpaikka tuo äidin lähemmäksi ja tutustuttaa molemmat tytöt metsän hellyttäviin henkiin: Totoroihin.

Totoro on kuten dvd:n takakannessakin lukee ”Studio Ghiblin kallisarvoisin elokuva-aarre” ja en ole varmasti ainoa, joka kokee tämän myös tavallaan omaksi aarteekseensa, jonka pariin on aina yhtä ihana ja mieltä lämmittävä palata :)

Muita tällä kertaa listalle pääsemättömiä, mutta ehdottoman katsottavia Studio Ghiblin tuotoksia on: Tuulen laakson Nausicaä, Laputa-Linna taivaalla, Aaltojen kuohu, Sydämen kuiskaus & Maameren tarinat. Ainoa näistä Suomessa julkaistuista, mitä en vielä ole onnistunut näkemään, on Aaltojen kuohu, mutta eiköhän sekin vielä korjaannu. Kannattaa myös katsastaa Hayao Miyazakin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Gagliostron linna.