Liisan Seikkailut Peilimaailmassa

Ohjaaja: James Bobin
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Anne Hathaway, Helena Bonham Carter, Sacha Baron Cohen, Matt Lucas, Lindsay Duncan, Rhys Ifans, Alan Rickman, Stephen Fy, Michael Sheen, Timothy Spall, Andrew Scott, Richard Armitage & Barbara Windsor
Kesto: 1h 53min
Ikäraja: 12

Liisa eli Alice (Wasikowska) palaa maailman meriltä seilaamasta takaisin Lontooseen. Kolmen vuoden poissaolon aikana edelleen katkera entinen kihlattu Hamish Ascot on ehtinyt laittaa kapuloita rattaisiin ja tehdä päätepisteen Alicen uralle merikapteenina lievän kiristyksen avulla. Tyrmistynyt nuori nainen näkee kuitenkin ahdinkonsa keskellä tutun oloisen olennon, jota hän seuraa aina peilin läpi takaisin Ihmemaahan. Hän tapaa jälleen erikoiset ystävänsä Valkoisesta Kanista Irvikissaan ja nämä kertovat Hatuntekijän tulleen entistä hullummaksi. Alice saa selville, että Hatuntekijä (Depp) uskoo vakaasti perheensä olevan elossa, mutta vaipuu yhä pahempaan synkkyyteen, koska kukaan ei usko häntä. Valkoinen kuningatar (Hathaway) keksii, että ainoa keino pelastaa Hatuntekijä, on matkata takaisin menneisyyteen, jossa pelastaa Hatuntekijän perhe ennen sitä hetkeä, kun he väitetysti saivat surmansa. Tätä varten Alicen on ensin varastettava kronosfääri itse herra Ajalta (Baron Cohen).

Liisan Seikkailut Peilimaassa tai alkuperäisnimeltään Alice Through the Looking Glass, on jatko-osa Burtonin vuoden 2010 elokuvalle Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland). Ensimmäistä elokuvaa en muista pitäneeni kovin kummoisena sen visuaalisista ansioista ja kovasta kaartistaan huolimatta. Tuolloin en lämmennyt vielä Wasikowskallekaan, vaan vasta myöhemmin eri roolien myötä. Muutoinkin nämä "burtonmaiset" leffat ovat alkaneet jo vähän tympiä, varsinkin loppuun palaneen Deppin väkisin mukana raahaamisen takia. Tätä uutta minun ei ollut edes tarkoitus katsoa, mutta päädyin sittenkin leffateatteriin paremman puoliskon seurana.

Alhaistakin alhaisempien odotusten valossa olikin yllätys, miten kelvolliseksi jatko-osaksi tämä uusi Liisa lopulta osoittautuikaan ja oli enemmän mieleeni kuin se ensimmäinen osa. Mikään kummoinen tapaus jatkiskaan ei siis ole, mutta on siinä viihteensä ja ihan seurattavat juonen langat, jotka näppärästi saadaan pidettyä vielä kasassakin. Visuaalisen puolen havaitsin myös perin kiehtovaksi ja tämän maailma kiinnosti ensimmäistä osaa enemmän, koska kaikki ei ole sitä jo monet kerrat nähtyä. Ajan herran oma ulottuvuus ja kronoksen avulla kuljettu seikkailu "ajan pyörteissä" ovat avanneet tekijöille monia monipuolisia ovia. Pidin myös hahmoille suoduista lisäminuuteista, etenkin Punaisen kuningattaren ja tämän valkoisen pikkusiskon menneisyys oli itseäni eritoten kiehtova. Liisan omaa maailmaa ei ole unohdettu kaiken härdellin jälkeenkään, vaan hän pääsee käymään vielä taistonsa loppuun sielläkin. Kieltämättä käy mielessä josko Liisa on oikeasti seikkaillut vain omassa päässään ja on ollut todellisuudessa hullujen huoneen asukkina kokoajan.

Pääosaa tarvittavalla vahvuudella kannattelevasta Mia Wasikowskasta pidän nykyään kovastikin. Hän vei puolelleen aikanaan Only Loversien ja Tracks-elokuvan myötä. Helena Bonham Carterista pidän vain enemmän, varsinkin hänen esiintyessään tässä välissä vakavammassakin roolissa elokuvassa Suffragette. Anne Hathaway on vielä mainiompi haahuilevana dramaattisiin sanakäänteisiin taipuvana Miranana eli Valkoisena Kuningattarena. Yllättävää kyllä pidin myös kovasti Sacha Baron Cohenin esityksestä itse Aikana, vaikka yleensä ei hänen roolinsa ja komiikkansa kolahda. Depp menee puolestaan pahempaan suuntaan, enkä tajua miksi hänen nimellä ja naamalla tätä elokuvaa edes markkinoidaan (yhdessä julisteversiossa pelkkä Hatuntekijä ja jokaisessa versiossa Deppin nimi ensimmäisenä..). Herran kulta-aika on valitettavasti jäänyt jo ajat sitten horisontin taakse. Elokuvassa kuullaan vielä edesmenneen Alan Rickmanin ääntä Absolemin suusta ja lopputeksteissä onkin, että elokuva on omistettu Rickmanin muistolle. Rickmanin ohella on leffassa taas Potter-tähtien kokoontumisajot ja itse sain laskettua ainakin viisi kipaletta naamoja tai ääniä. Sivurooleissa noin muuten tuli itselleni pari ihan totaalista ylläriä. 

Liisan Seikkailut Peilimaassa oli ensimmäistä osaansa kiehtovampi tapaus ja ihan kelpo kuva kepeämmän viihteen tarpeeseen ja visuaaliseksi herkuksi.


Trailerin näkeminen ennen leffaa ei mitenkään välttämätöntä

Madagascar 3

Ohjaaja: Eric Darnell, Tom McGrath & Conrad Vernon

Musiikki: Hans Zimmer

Pääosissa: Ben Stiller, Chris Rock, David Schwimmer, Jada Pinkett Smith, Sacha Baron Cohen, Cedric the Entertainer, Andy Richter, Bryan Cranston, Jessica Chastain, Martin Short & Frances McDormand

Kesto: 1h 33min

Ikäraja: 7

Kahdesta aiemmasta elokuvasta tuttu eläinnelikko leijona Alex, seepra Marty, hippo Gloria ja kirahvi Melman ovat jumiutuneet Afrikkaan pingiivien karattua sieltä kera apinoiden. Pieni kertaus tähän väliin: ensimmäisessä elokuvassa porukka karkasi eläintarhasta ja päätyi Madagascarille, toisessa osassa he pyrkivät taas matkaamaan ja päätyvät Afrikkaan ja nyt viimeisessä osassa he haluavat Afrikasta takaisin kotiin eli New Yorkin eläintarhaan. Pingviinit ja heidän taitonsa ovat edenneet Monte Carloon ja sinne eläinten on mentävä saadakseen apua suunnitelmiinsa. Siellä he saavat peräänsä vaarallisen eläintenmetsästäjän Kapteeni Chantel DuBoin, jonka kokoelmasta uupuu leijonan pää. Eläinnelikko, pingviinit ja apinat onnistuvat pakenemaan DuBoin kynsistä hyppäämällä sirkuseläinten junaan. He matkaavat sirkuksen mukana läpi Euroopan ajatuksena päästä viimenään kotoisaan New Yorkiin menestyksekkään kiertueen mukana. Matkassa on kuitenkin muutama mutka: ensinnäkin sirkus on todellisuudessa surkea ja sen esiintyjät tarvitsevat uutta potkua, toisekseen nelikkomme väittää olevansa ehtoja sirkuseläimiä, vaikka eivät tiedä hommasta mitään ja viimeisenä se verenhimoinen Duboin, joka seuraa leijonaa kuin hai laivaa.

Aikoinaan tykkäsin ensimmäisestä Madagascar elokuvasta kuin hullu puurosta ja se on edelleen yksi lemppareistani. Muistelisin toisen osan, jonka näin vain kyllä kerran, olleen sitten taas aikas kökkö tapaus. Nyt tämä kolmannes osa taas peittoaa toisen osan mennen tullen, onnistuu muistuttamaan ensi-ihastuksesta ensimmäiseen elokuvaan, mutta ei yllä sen tasoon kylläkään. Jossain määrin on kuitenkin kyseessä onnistunut elokuva, sillä minulle tämä kolahti tsiljoona kertaa enemmän kuin vaikka uusin Ice Age. Varmasti juurikin tuo uusin Ice Age, joka jätti sen verran kylmäksi ja Madagascar 2 vaikutti siihen, että suhtauduin tähänkin himpun verran varauksella. Traileri myös vaikutti epäilyksiin, koska siinä koko tarina antaa itsestään kovin hajanaisen kuvan. Itse elokuva onneksi poikkesi alkuun saadusta kuvasta ja tarjosi mistä ottaa kiinni koko elokuvan ajaksi.

Madagascar 3:n yksi vahva puoli on sen hahmoissa. Alkuperäiseen nelikkoon on helppo kiintyä uudelleen, mutta useiden jatko-osien tapaan, kaikkea painoa ei onneksi lasketa heidän harteille. Tarinassa tulee uusia hahmoja, joiden välillä on selkeä tasapaino: koirat menee samaan kastiin pingviinien ja apinoiden kanssa ja ovat "maskottihahmoja", jotka hauskuuttavat sivustalla. Vitali, Gia ja Stefan ovat taas hahmoja, joihin syvennytään enemmän, mutta se ei tapahdu toistensa kustannuksella. Kyllä meinasi tippa taas nousta silmään etenkin Vitalin tarinan kohdalla, vaikka taas sen trailerin perusteella en olisi uskonut hahmon herättävän minussa mitään. Gian kohdalla asiaan vaikuttaa ääninäyttelijänä toimiva Jessica Chastain, joka Piiat elokuvassa esitti mainiota Celia Footea. Sitten on nämä show:n varastaja hahmot eli Kuningas Julien, joka on edelleen yhtä hervoton kuin ensimmäisessä osassa ja aivan loistavan nerokas hahmolisä Sonja karhu ja näiden kahden rakkaustarina. Pakostikin mieleen tulee toinen epätodellinen animaatiopariskunta samalta animaatioyhtiöltä eli Shrekin lohikäärme ja aasi.

Tunnelmaa tehostava musiikki tasapainoilee Zimmerin sävellysten ja tunnettujen kappaleiden välillä. Eniten mieltäni lämmittää alkuperäinen Madagascarin teema kappale, joka on aina toiminut. Yllätyin myös miten hyvin Katy Perryn Firework istuu elokuvaan ja etenkin sen soidessa sirkuksen päästessä nosteeseen on se yhtä näkö- ja kuuloaistiin suunnattua ilotulistusta. Sitten on tämä afro sirkus.... jota kuuntelin työn puolesta sen 18 kertaa heti elokuvan avausviikonloppuna ja joka silloin tuntui jäävän asumaan korvakäytävääni ikuisesti ärsyttävänä sekamelskana. Noh, kummasti se ei sitten ärsyttänyt enää tippaakaan, kun sen kuuli oikeassa asiayhteydessä eli elokuvan katsomisen jälkeen.

Madagascar 3 on vauhdikas, hulvaton, mutta myös lämminhenkinen elokuva. Sopii varmasti taas kaikenkokoisille ja -näköisille. Huomatkaa että studio123:ssa pyörii elokuvasta suomenkielisen 3D:n lisäksi, englanninkielinen 3D sekä suomenkielinen 2D versio!

Hugo

Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Chloë Grace Moretz, Jude Law, Ray Winstone, Christopher Lee, Helen McCrory, Emily Mortimer, Frances de la Tour, Richard Griffiths & Michael Stuhlbarg
Musiikki: Howard Shore
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 7

Ennen varsinaista elokuvan käsittelyä yksi hauska sattuma ennen elokuvaa. Hugohan on 3D, joten saliin mentäessä työkollega nakkasi minulle mukaan ne niin tutut kakkulat vielä huolellisesti vilkaisten, ettei ne vilkuttele jo valmiiksi pattereiden loppumisen merkiksi. Mainokset lähtivät pyörimään, ensin pari 2D sellaista ja sitten teatterin vakio 3D-mainos. Odottelin siinä mainoksen lähtiessä rullaamaan "noni, kohta nää aktivoituu" hetkinen vierähti "no, yrittäkääs nyt saada se signaali" hetki vielä "ei nää tosiaan taida herätä". Ja toden totta lasini eivät toimineet ja huvittavinta vielä se, että ne sattui juuri minulle kun kaikilla muilla näytti lasit toimivan ihan hyvin. Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut omalle leffakäynnille, että patterit olisi loppu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu!

Hugo kertoo samannimisestä orvosta pojasta (Butterfield), joka asuu salaa Pariisin juna-asemalla. Hugo hoitaa työkseen aseman kelloja, sekä samalla kursii kokoon mekaanista miestä edesmenneen isänsä (Law) muistikirjaa apuna käyttäen. Hän toivoo saavansa monimutkaisen koneen kuntoon ja toimintaan, sillä hän vakaasti uskoo sen selvittävän hänen isänsä kuoleman. Hugon yrityksiä jarruttaa aseman lelukauppias (Kingsley), joka pitää Hugoa vain varkaana ja takavarikoi tämän kirjan. Lelukauppiaan tyttö (Moretz) sen sijaan tuntuu myötämielisemmältä ja on aina valmis seikkailuun. Hugon on myös varottava, ettei hän jää asemapoliisin (Baron Cohen) kynsiin ja joudu suoraa päätä passitetuksi orpokotiin. Muita rautatieaseman vakionaamoja ovat kahvilanpitäjä (de la Tour), kukkakauppias (Mortimer), sanomalehtimyyjä (Griffiths) ja kirjakauppias (Lee).

Hugon juliste ei vakuuta eikä Hugon trailerikaan vakuuta ja puhtaasti näiden perusteella odottaa näkevänsä jotain kultainen kompassi tason floppia. Se mikä minut sai haluamaan kiivasti nähdä Hugon oli tuo mokoma Oscar-akatemia, joka tätä on siunannut tätä 11 ehdokkuudella! Silloin tässä on oltava jotain ja siinä tottavie onkin. Hugo on Martin Scorsesen rakkauden sinetti elokuvaa ja sen historiaa kohtaan. Elokuvassa kerrotaan muun juonen ohessa ovelasti elokuvan syntyvaiheista ja nähdään ikivanhoista ja yhtä ikimuistoisista elokuvista pätkiä. Tunnistin ainakin seuraavat: Juna saapuu asemalle, Työläiset lähtevät tehtaasta, Matka kuuhun ja ensimmäisen animoidun elokuvan Humorous Phases of Funny Faces.


Tarina toimii monenmoisista sivujuonteistaan huolimatta ja kokonaisuus on hallittu. Elokuva etenee sivistyneesti ja säilyttää pienet paljastuksensa kärsivällisesti juuri oikeisiin kohtiin. Visuaalinen ilme ja värimaailma on kovin kaunis ja yhteneväinen ja 3D ei liioittele. Pääosaa esittävä Asa Butterfield on osaava lapsinäyttelijä, jonka surumielinen sinisilmäinen katse kerää katsojien sympatiat. Kauttaaltaan muut sivuhahmot istuvat kuvaan mainiosti ja heidänkin elämää seuraa kiinnostuneena elokuvan myötä.

Toisaalta siinä missä minulle elokuva oli tarinan etenevyydessä hienovarainen, joidenkin mielestä se voi olla suorastaan tylsä. Mitään rummutusten saattelemaa ja tantereita tömistävää loppuklimaksia tässä ei myöskään ole, joten jollekulle sekin voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Sanoisin siis, että Hugo ei sovi liian malttamattomalle katsojalle.

Itse tykkäsin kyllä kovin ja etenkin elokuvien harrastajille tämä on erityinen katsomiskokemus!

P.S. Bongaa 3 Potter tähteä!