Thor: The Dark World

Ohjaaja: Alan Taylor
Musiikki: Brian Tyler
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston, Stellan Skargård, Idris Elba, Christopher Eccleston, Kat Dennings, Anthony Hopkins, Ray Stevenson, Zachary Levi, Tadanobu Asano, Jamie Alexander & Rene Russo
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 12

Silmiähivelevä vasarajumala Thor palaa valkokankaalle omassa jatko-osassaan Avengers elokuvan jälkimainingeissa. Juonikas velipuoli Loki on nyt laitettu lukkojen taakse arestiin, jotta muut kolttoset saadaan estettyä. Maankamaralla Jane Foster kärvistelee kaukosuhteen aiheuttamien tunteiden kanssa ja koittaa viimein keskittyä tavalliseen elämään. Ainakin siihen asti kunnes hänen laitteensa alkavat piippaamaan ja uteliaisuus (ja halu löytää Thor) saavat hänet lähtemään vainunsa perään. Jane ei sentään tempaudu suoraan Asgardiin, vaan toisenlaiseen paikkaan, jossa kummallinen pimeä aine iskostuu häneen. Samaa ainetta havittelee yhtä kummallisten pimeiden haltioiden pääjehu Malekith. Nyt viimeistään on Thorin aika palata viettämään aikaa tyttöystävänsä kanssa ja samalla suojella tätä itse aineelta sekä Malekith:lta. Kaiken lisäksi tilanne kärjistyy niin, että Thorin on lopulta pyydettävä täysin epäluotettavan velipuolensa apua ja Lokihan on enemmän kuin rieumuissaan päästessään takaisin leikkikentälle. 

Ensimmäinen Thor elokuva on ollut oma suosikkini näistä Avengers filmatisoinneista ja siihen on vaikuttanut osittain se, että se on ollut ensimmäisiä mitä näin. Myöskin Thor hahmona on edelleen oma suosikkini, eikä asiaa yhtään huononna se, että Lokina on Tom Hiddleston, tyttöystävänä Natalie Portman ja isäukkona Anthony Hopkins. Voi siis sanoa odottaneeni jatko-osaa jonkin verran, vaikka oli Avengers elokuvakin tässä välissä ihan mahti. Omasta puolestani voin kertoa, että Thor: The Dark World ei todellakaan jättänyt kylmäksi.

Pääaines on perus supersankari seikkailua, johon Thor elokuvissa yhdistyy myös fantasian elementtejä (mikä myös osiltaan vaikuttaa omaan mielipiteeseeni varmasti), mutta mukana on myös paljolti huumoria. Monasti vitsi pohjaa myös siihen, että katsojan oletetaan nähneen aikasempia elokuvia sen verran, että nämä hoksaa. Tämänkaltaisissa elokuvissa ei useinkaan pohdita niitä syntyjä syviä, mutta sen sijaan mukaantempaavuus ja tunneaste on viritetty korkeammalle. Henkilökohtaisesti Thor & Jane on niin aww, että en kestä. Vielä kun Portman on niin pikkiriikkinen ja Hemsworth on melkein kaksimetrinen kaveri. Romantiikan kukinnasta huolimatta, yllättävää kyllä eniten tunnelatausta on elokuvan traagisessa kuolemantapauksessa ja eritoten Lokin ja Thorin reaktioissa meinaa roskia mennä silmään. 

Hemsworthin Thor toimii minulle, pitäkää Lokinne, kunhan minä saan Thor:n? Jännä muuten, miten ensimmäisessä elokuvassa Loki vielä vetosikin minuun, mutta heti kun hänestä alkoi kuoriutua pahis kiinnostus lopahti. En vain lämpene pahiksille. Tietenkin Tom:n roolisuoritus on oikein nappiin vedetty, kun on lahjakas näyttelijä kyseessä. Sitten tämän elokuvan toinen pahis, pääpahis, Malekith. Elokuvan aikana työkaveri supisi kyllä, että "se on Christopher Eccleston", jonka kuittasin vain "joojoolla". Sitten joku vähintään puoli tuntia myöhemmin syttyi valo yläkertaan "sanoitko Christopher Eccleston?!" Hyvä luoja taas... kyseessä siis uudemman Doctor Who:n ensimmäinen tohtori. Toinen whaaaaa hetki oli, kun Heimdall otti kypärän pois ja vasta silloin tajusin miehen olevan se, joka oli Pacific Rim:ssä eli Idris Elba.... mutta se kypärä oikeasti hämäsi, kun se pää näyttää jatkuvan ikuisuuteen...

Thor: The Dark World on tuhannen toimivaa supersankariviihdettä mytologisin maustein ja eritoten pakollinen Marvel-faneille. Traileri here