22. huhtikuuta 2015

Ex Machina


Ohjaaja: Alex Garland
Käsikirjoitus: Alex Garland
Pääosissa: Domhnall Gleeson, Alicia Vikander, Oscar Isaac & Sonoya Mizuno
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: 12

Suuren yritysjätin, hakukone Bluebookin, nuori koodaaja Caleb (Gleeson) voittaa työpaikkansa arvonnan. Palkintona on ainutkertainen tilaisuus viettää viikko yrityksen salaperäisen toimitusjohtajan Nathanin (Isaac) kanssa tämän vielä salaperäisemmässä ja mahdollisimman syrjään rakennetussa kodissa, joka on samalla tutkimuslaitos. Vierailulla on toki toinenkin tarkoitus, kuin vain viettää aikaa shampanjaa nauttien ja vuoristomaisemia katsellen. Nathan tarjoaa Calebille mahdollisuuden osallistua hänen työhönsä, sillä mies on onnistunut luomaan maailman ensimmäisen tekoälyn, joka on sijoitettuna robottipohjaiseen ruumiseen. Calebin tehtävänä on suorittaa ns. Turingin testi keskustelemalla Nathanin luomuksen eli tuttavallisemmin Avan kanssa, mutta ollessaan täysin tietoinen Avan olevan kone. Havainnoistaan ja inhimillisyyden kokemuksestaan Calebin tulee raportoida Nathanille, joka myös tarkkailee keskusteluja ja vähän kaikkea muutakin kameroistaan. 


Ex Machina elokuvasta en olisi ehkä muutoin etukäteen kuullutkaan, mutta onneksi noin kuukausi sitten olin kuluttamassa Finkkarin penkkejä ja silloin törmäsin elokuvan traileriin. Huonomman puoleisesti on kyseistä elokuvaa kyllä mainostettu ja sen puolesta saattaa mennä monelta mahdollisesti kiinnostuneelta mennä ohi tämä vaikuttava psykologinen trilleri. Ohjaajana debyyttinsä tekee Alex Garland, joka on aikaisemmin toiminut suurimmaksi osaksi käsikirjoittajana, esimerkiksi hyväksi todetussa zombie-filmatisoinnissa 28 päivää myöhemmin. Ainakin Ex Machinan perusteella, jonka Garland siis myös itse käsikirjoitti, voisi hänen kuvitella saavaan ohjauspestejä lisääkin. 

Ex Machinan onnistuneimpia ansioita on sen tunnelma, joka jo ihan pikkuhipaisuilla viestittää, että kaikki asiat eivät olekaan ehkä kohdallaan. Talon pohjimmaisten kerroksien ikkunattomat huoneet ja kapeat käytävät tiivistävät vaikutelmaa entistä enemmän. Myös arvaamattomuus ja epätietoisuus ovat elokuvan valttikortteja, jo erittäin salamyhkäisestä aloituksesta aina viimeisiin kuviin. Et voi olla ihan satavarma, miten kaikki päättyy, kuin vasta ihan lopussa. Kestäkään kolmesta päähahmostakaa ei voi mennä aivan takuuseen ja se, että kuka lopulta testaakaan ja ketä, jyskyttää mielessä ensiepäilyksestä asti.


Osasyyllinen kiinnostukseen Ex Machina elokuvaa kohtaan, on myös näyttelijävalinnoissa. Alicia Vikanderin uraa olen seurannut mielenkiinnolla Anna Karenina ja Royal Affair elokuvista asti. Edellä mainitussa esiintyi yllättäen sekä Vikander, että Gleeson ja vieläpä toistensa vastaparina kuten tässäkin. Ava on mykistävän upeasti toteutettu läpinäkyvässä torsossaan ja vain osittain tekoihoon verhottuna. Vikander on muutenkin näyttelijänä sopivan vähäeleinen Avan tulkintaan ja tekeekin erittäin ansiokasta työtä. Aiemmin mainittu Gleeson on pyörinyt vaikka missä Pottereista Frankiin ja on aina yhtä mielenkiintoinen. Vaikka Caleb on katsojan silmät ja siinä mielessä päähenkilökin, ei hänestäkään yleisö tiedä loppujen lopuksi sen enempää, kuin kahdesta muustakaan. Oscar Isaac on itselleni tuttu Inside Llewyn Davis elokuvasta ja tulkitsee tässä onnistuneesti viinaan menevää sekä arvaamatonta, mutta kuitenkin nerokasta Nathania.

Ex Machina on visuaalisesti ensiluokkainen, kokonaisuudessaan jopa kaunis, mutta toisaalta sellaisella mukavalla tavalla hyytävä trilleri. Kannatan mahdollisimman pikaista katsastamista, sillä tälläiset harvinaisemmat helmet tuppaavat katoamaan nopeasti teattereiden ohjelmistoista jäädessään isompien nimien jalkoihin.


2 kommenttia:

  1. Kiitos leffavinkistä. Rakastan itse kaikkea tekoälyyn liittyvää. Minun piti mennä katsomaan uusi Avengers,mutta menisinkö sittenkin tätä katsomaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mene ihmeessä, ettei ohi mene :) Avengers kuitenkin vasta tullut, niin sen ehtii vielä viikkojenkin päästä

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...