Liisan Seikkailut Peilimaailmassa

Ohjaaja: James Bobin
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Anne Hathaway, Helena Bonham Carter, Sacha Baron Cohen, Matt Lucas, Lindsay Duncan, Rhys Ifans, Alan Rickman, Stephen Fy, Michael Sheen, Timothy Spall, Andrew Scott, Richard Armitage & Barbara Windsor
Kesto: 1h 53min
Ikäraja: 12

Liisa eli Alice (Wasikowska) palaa maailman meriltä seilaamasta takaisin Lontooseen. Kolmen vuoden poissaolon aikana edelleen katkera entinen kihlattu Hamish Ascot on ehtinyt laittaa kapuloita rattaisiin ja tehdä päätepisteen Alicen uralle merikapteenina lievän kiristyksen avulla. Tyrmistynyt nuori nainen näkee kuitenkin ahdinkonsa keskellä tutun oloisen olennon, jota hän seuraa aina peilin läpi takaisin Ihmemaahan. Hän tapaa jälleen erikoiset ystävänsä Valkoisesta Kanista Irvikissaan ja nämä kertovat Hatuntekijän tulleen entistä hullummaksi. Alice saa selville, että Hatuntekijä (Depp) uskoo vakaasti perheensä olevan elossa, mutta vaipuu yhä pahempaan synkkyyteen, koska kukaan ei usko häntä. Valkoinen kuningatar (Hathaway) keksii, että ainoa keino pelastaa Hatuntekijä, on matkata takaisin menneisyyteen, jossa pelastaa Hatuntekijän perhe ennen sitä hetkeä, kun he väitetysti saivat surmansa. Tätä varten Alicen on ensin varastettava kronosfääri itse herra Ajalta (Baron Cohen).

Liisan Seikkailut Peilimaassa tai alkuperäisnimeltään Alice Through the Looking Glass, on jatko-osa Burtonin vuoden 2010 elokuvalle Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland). Ensimmäistä elokuvaa en muista pitäneeni kovin kummoisena sen visuaalisista ansioista ja kovasta kaartistaan huolimatta. Tuolloin en lämmennyt vielä Wasikowskallekaan, vaan vasta myöhemmin eri roolien myötä. Muutoinkin nämä "burtonmaiset" leffat ovat alkaneet jo vähän tympiä, varsinkin loppuun palaneen Deppin väkisin mukana raahaamisen takia. Tätä uutta minun ei ollut edes tarkoitus katsoa, mutta päädyin sittenkin leffateatteriin paremman puoliskon seurana.

Alhaistakin alhaisempien odotusten valossa olikin yllätys, miten kelvolliseksi jatko-osaksi tämä uusi Liisa lopulta osoittautuikaan ja oli enemmän mieleeni kuin se ensimmäinen osa. Mikään kummoinen tapaus jatkiskaan ei siis ole, mutta on siinä viihteensä ja ihan seurattavat juonen langat, jotka näppärästi saadaan pidettyä vielä kasassakin. Visuaalisen puolen havaitsin myös perin kiehtovaksi ja tämän maailma kiinnosti ensimmäistä osaa enemmän, koska kaikki ei ole sitä jo monet kerrat nähtyä. Ajan herran oma ulottuvuus ja kronoksen avulla kuljettu seikkailu "ajan pyörteissä" ovat avanneet tekijöille monia monipuolisia ovia. Pidin myös hahmoille suoduista lisäminuuteista, etenkin Punaisen kuningattaren ja tämän valkoisen pikkusiskon menneisyys oli itseäni eritoten kiehtova. Liisan omaa maailmaa ei ole unohdettu kaiken härdellin jälkeenkään, vaan hän pääsee käymään vielä taistonsa loppuun sielläkin. Kieltämättä käy mielessä josko Liisa on oikeasti seikkaillut vain omassa päässään ja on ollut todellisuudessa hullujen huoneen asukkina kokoajan.

Pääosaa tarvittavalla vahvuudella kannattelevasta Mia Wasikowskasta pidän nykyään kovastikin. Hän vei puolelleen aikanaan Only Loversien ja Tracks-elokuvan myötä. Helena Bonham Carterista pidän vain enemmän, varsinkin hänen esiintyessään tässä välissä vakavammassakin roolissa elokuvassa Suffragette. Anne Hathaway on vielä mainiompi haahuilevana dramaattisiin sanakäänteisiin taipuvana Miranana eli Valkoisena Kuningattarena. Yllättävää kyllä pidin myös kovasti Sacha Baron Cohenin esityksestä itse Aikana, vaikka yleensä ei hänen roolinsa ja komiikkansa kolahda. Depp menee puolestaan pahempaan suuntaan, enkä tajua miksi hänen nimellä ja naamalla tätä elokuvaa edes markkinoidaan (yhdessä julisteversiossa pelkkä Hatuntekijä ja jokaisessa versiossa Deppin nimi ensimmäisenä..). Herran kulta-aika on valitettavasti jäänyt jo ajat sitten horisontin taakse. Elokuvassa kuullaan vielä edesmenneen Alan Rickmanin ääntä Absolemin suusta ja lopputeksteissä onkin, että elokuva on omistettu Rickmanin muistolle. Rickmanin ohella on leffassa taas Potter-tähtien kokoontumisajot ja itse sain laskettua ainakin viisi kipaletta naamoja tai ääniä. Sivurooleissa noin muuten tuli itselleni pari ihan totaalista ylläriä. 

Liisan Seikkailut Peilimaassa oli ensimmäistä osaansa kiehtovampi tapaus ja ihan kelpo kuva kepeämmän viihteen tarpeeseen ja visuaaliseksi herkuksi.


Trailerin näkeminen ennen leffaa ei mitenkään välttämätöntä