Blogger Recognition Award

Oijoi! Palkintoa taas pukkaa, kun Cilo...siis Waltsu (en ole vielä tottunut oikeaan nimeen) nakkasi tälläisen tunnustuksen. Kiitos suuresti, mie niin tykkään aina täytellä näitä!

Ohjeet:

x Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
x Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
x Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
x Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
x Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Kuinka aloin bloggaamisen ”lyhyesti” 

Vuosi oli 2010. Paikallinen leffateatteri haki facebookissa vapaaehtoisia innokkaita kirjoittamaan elokuvablogia (diilissä oli joku popparit talon puolesta juttu tms.). Tuttu oli lähtenyt jo hommaan mukaan, utelin häneltä enemmän homman nimestä. En ollut aiemmin ajatellutkaan blogin kirjoittamista, enkä ollut todellakaan mikään pöytälaatikkoon kirjoittelija, mutta sen verran on taipumusta, että koen ilmaisun kirjoittamalla paljon helpommaksi, kuin vaikka puhumalla. Mitä enemmän ajatusta ajattelin, sitä kiinnostuneemmaksi tulin. Tilanne oli silloin se, että opiskelin taidehöpöä ja etsin kesätöitä sen hetkisen hirmuisen mukavan puhelinmyyntityön tilalle. Heitin hatusta mieleen tulevia paikkoja, joissa saattaisi olla kiva olla töissä, noin niin kuin muutenkin. Studio123 oli sijalla yksi, laitoin vapaamuotoisen hakemuksen ja julistin lähipiirille, että jos tuonne pääsen niin alan kirjoittaa elokuvablogia.

Tässä siis ollaan. Elokuvat veivät lopulta täysin mennessään ja ottivat niskalenkin taidehöpöstäkin. Siinä kohtaa kun päätös oli tehty aivot tursusi ideoita kirjoituksiin, kuten jo esiintyneet tv-poiminnat, tunnistustehtävät ja henkilökuvat yms. yms. ja lisäksi paljon muuta. Nämä kaikki pienen pienetkin ideanjyväset ovat ylhäällä lappusissa ja ovat viimeistään huonomman päivän varalle. Toistaiseksi ei ole ideat vieläkään ehtyneet. Lähtökohtana on ollut tehdä sellainen blogi, jota tykkäisin itsekin lukea. Olen myös aina pitänyt muistissa, että jos joskus ei vaan enää huvita ja kirjoittaminen alkaa maistua ihan puulta, saa lopettaa lauseen vaikka kesken. Alkuun oli enemmän rajoituksia, esimerkiksi oli olevinaan hirveän iso kynnys ottaa tv-sarjat mukaan elokuvien maailmaa käsittelevään blogiin. Nykyään raja on tosi häilyvä ja olen tajunnut tässä vuosien mittaan, että ainoa joka sisällöstä määrää olen minä, joten miksi rajoittaisin liikaa itseäni. Tarkoituksella en kuitenkaan halua tuoda liikaa esiin yksityiselämästäni, se ei tänne suoraan kuulu ja laitan kuvia itsestäni myös harkiten. 

Yhteistyölle olen aina ollut avoin, vaikka erikoisempia tarjouksia/ehdotuksia/kutsuja on ruvennut tulemaan enemmän vasta viime vuosien aikana. Rohkenen myöntää, että en pistä ollenkaan pahakseni taloudellistakaan hyötyä, sen kerran kun sellaistakin on luovasta tekemisestä suotu. Enemmän yhteistyö on kyllä liittynyt tapahtumakutsuihin tai esimerkiksi elokuvien ennakkokatseluun. Enkä ole koskaan kokenut kirjoituspainetta, jos johonkin olen mukaan lähtenyt. Samanlaista se oli kuvallisellakin alalla ja itseäni motivoi deadlinet ja projektit enemmän kuin mikään. Parhainta on ollut verkostoituminen ja kun omassa lähipiirissäkin on alan ihmisiä jo valmiiksi, jotka ovat mukana ties missä mielenkiintoisessa, josta pääsee osalliseksi toisinaan itsekin (mieleni tekisi kovasti kertoa tarkemmin, mutta velvollisuus pitää suu supussa sitoo nyt pahasti sekä myös yksityisyyden suoja). Esimerkiksi Blockbusters Gangin kanssa tehty yhteistyö tuli juurikin alalla olevan tutun kautta ja koska en ole oikein elokuvafestareille vielä toistaiseksi päässyt (kutsuakin on jo nykyään tullut! ajankohta vain este), oli hirmuisen kiva saada kosketus edes yhteen Night Visions-festarielokuvaan. Toinen mieleen jäänyt erikoisuus oli Ismail Sahinin haastattelu, joka järjestyi siksi, että meidän firma vastasi Rudi-elokuvan levityksestä Suomessa. Fyysisesti haastattelun suoritti huomattavasti itseäni ulospäin suuntautuneempi parempi puoliskoni, joka oli kätevästi samassa kaupungissa ennakkonäytöksen kanssa ja hoiti homman paremmin kuin hyvin. Se oli erikoinen yhteistyökokemus meillekin pariskuntana. Voin kertoa, että jotain itseäni kokemuksella rikastuttavaa yhteistyötyyppistä toimintaa blogin puolelle on jo varmuudella tulossa jatkossakin.

Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

Jokainen nyt on erityyppinen, mutta jos ideoita pursuilee alkuun himuisesti, niin ota ne ylös, ihan jokainen. Säästele mehukkaita juttuja myöhemmäksikin, jolleivat ne ole juuri nyt ajan hermolla eli älä käytä kaikkia paukkuja heti. Jos homma alkaa tuntua liian pakolta, eikä ole enää kivaa, niin anna suosiolla periksi. Itseään ja omaa luovuuttaan ei myöskään kannata liikaa rajoittaa, se on sun blogisi ja teet sillä ihan just niin kuin itse haluat! Itse kyseenalaistan aina omat rajoitukseni ”miksen muka voisi kirjoittaa tästä? entä sitten jos se ei liity aivan suoraan teemaan, kuka siitä muka alkaa inistä?”. Pelkästään lukijoiden ja yleisön tähden tätä ei myöskään kannata tehdä, tärkeämpää on saada itse jotain irti. Jos nyt alat seuraamaan kommentointia ja vastaavaa muuta aktiivisuutta, seuraa mieluummin tilastoja pelkkien kommenttien sijaan, kynnys kommentointiin on aina suurempi, moni silmäpari saattaa silti olla lukenut juttusi. Blogin hiljaiseloa (jos sellaista on ollut) ei tarvitse minusta pyydellä anteeksi tai edes mainita, aika harva oikeasti huomaa mitään kuukauden taukoa. Suosittelen aktivoitumaan muiden blogien lukijana, jolloin paitsi että saat mielenkiintoista seurattavaa, osaat havainnoida myös lukijan näkökulmaa.

Minut nimesi: Waltsu Cinema Lozenge-blogista

Minä nimeän: (tosi moni keitä olisin nimennyt itsekin sai jo palkinnon Waltsun kautta mutta koitetaas...)

Artun leffablogi
Cos of Cos
Mikkoakin kiinnostaa
Finding Neverland
Damn good coffee
Sokea yksisarvinen 
it was supposed to be just a normal lymph node
Vajaatoimintasankari
Elämää koossa 1:12