Independence Day: uusi uhka

Ohjaaja: Roland Emmerich
Käsikirjoitus: Roland Emmerich, Dean Devlin, Nicolas Wright, James A. Woods & James Vanderbilt
Musiikki: Harald Kloser & Thomas Wanker
Pääosissa: Bill Pullman, Jeff Goldblum, Liam Hemsworth, Jessie T. Usher, Maika Monroe, William Fichtner, Sela Ward, Judd Hirsch, Brent Spiner, Vivica A. Fox, Angelababy, Charlotte Gainsbourgh, Deobia Oparei, Travis Tope, Ng Chin Han & Joey King
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 12 

Kaksikymmentä vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen on ihmiskunnalla ollut aikaa valmistautua uusien uhkatilanteiden varalle. Alieneiden omaa teknologiaa on hyödynnetty ja otettu kehityksessä harppauksia eteenpäin, mutta niin ovat tehneet vihollisetkin, jotka jo alunperinkin olivat askeleen edellä. Tulevasta hyökkäyksesta saadaan useampi ennakkovaroitus, kun ensimmäisestä osasta tuttu Levinson (Goldblum) on osallisena tiimiä Afrikassa, jotka tutkivat vanhaa alieneiden alusta ja saavat selville sen ehtineen lähettää avunhuutosignaalin. Entinen presidentti Whitmore (Pullman) saa myös telepaattisen yhteytensä takia tietää ennakkoon tapahtumista. Maan ulkopuolella ovat erilliset sotilastukikohdat, muun muassa Kuun kamaralla ja nämäkin jatkuvassa tarkkailutilassa. Siltikään ihmiskunta ei ole osannut varautua siihen, mitä seuraavaksi on tuleman. 

Vuoden 1996 Independence Day kuuluu katastrofielokuvien klassikoihin, vaikka omassa muistissani tuoreemmissa kantimissa onkin ysärikuvista Deep Impact, jota tuli katsottua miljoonasti (koska Elijah Wood). Deep Impactin kanssa samana vuonna ilmestynyttä Armageddonia pidetään ilmeisesti yleisesti parempana, mutta itselläni siihen jo vähän maku mennyt, kun se tuntuu olevan Ytimessä-elokuvan kanssa niitä ainoita katastrofikuvia, joita telkusta aina on puskemassa. Kuitenkin takaisin alieneihin! Katsoinpa nyt sitten uusiksi sen vanhemmankin jo tämän uuden katsomisen jälkeen ja kummasti siinä muistui mieleen tapahtumat elokuvan edetessä. En muistanutkaan miten hyvä se oli ja tehosteet aikaansa nähden edellä! Mutta silti sopivasti rajalliset, jotta muuhunkin tarinaan on ollut "pakko" kiinnittää huomiota silloin aikanaan. Ja mitkä hahmot! voih, niin monia erilaisia tyyppejä ja kaikilla tarina. Vastasiko tämä uusi jatko-osa sitten ensimmäisen elokuvan tasoa ja viehätystä sitten ollenkaan ? Voin kertoa, että ei.

Olin katsonut edellisenä päivänä juuri sen norjalaisen The Wave-elokuvan, joka oli niin hyvä ja poikkesi todella tyypillisestä kliseisestä katastrofielokuvasta, eikä ollut vain tehosteiden esittelyä, vaan pääpaino oli niissä ihmisissä. Sen jälkeen minua ei suoraan sanottuna edes hirmuisesti enää kiinnostanut tämä elokuva, mutta yritin nollata aivot ennen elokuvaa, jotta saisi edes vähän viihdyttyä. Elokuva teki sen varsin haasteelliseksi siltikin. Alkupuolisko on vielä jopa himpun verran lupaavan oloinen, vaikka kaikki hahmot ovatkin ällöttävän kliseisiä ja paperinohuita. Pelkästään vanhat naamat herättää edes jotain, vaikka nekin on hyvin laiskasti vaan viskaistu mukaan. Sitten kun päästään tehosteiden esittelyn pariin, tarina polkeutuu lopullisesti maahan. Jos nauroinkin mukana, se ei ollut edes huumorin takia, vaan epäuskoisuuden takia. Elokuvassa on siis "huumoria" kyllä, mutta se on niin kökköä, että voi hyvä ihme tulee vain myötähäpeä. Tunnetasolla heräsin hetkeksi eloon, kun pikkukoiruli oli vaarassa ja siinä kohtaa olin hetken satalasissa mukana, mutta sitten se meni ohi ja olin taas aivan sama-mielentilassa. Melkein toivoin erilaista lopputulemaa. Elokuva loppuu vielä "hauskasti" kuin seinään, lainaten ihan täysin ensimmäisen elokuvan loppukohtausta, joka siinä silloin toimi, koska se oli sopivasti vähän korni, mutta eritoten, koska sitä ennen oli tarjoiltu kunnon kliimaksi eikä antiklimaattinen rymistely ja lisäksi olit oikeasti kiintynyt niihin hahmoihin. 

Hahmoista puheenollen, milloin näissä tehostekuvissa unohdettiin se ihmiskeskeisyys ja se, että hahmoilla saa olla luonteet ja taustatarinat yms. Melkein toivoisin sellaista rajoitetta, että tehosteita ei olisi enää niin helppo tuoda valkokankaalle, vaan ruutuaikaa olisi pakko käyttää elokuvan muuhun sisältöön. Tässäkin on ollut viisi ihmistä käsikirjoituksen takana ja aikaansaannos ei ole kyllä edes tyydyttävä. Tosiaan sen ensimmäisen elokuvan katsomisen aikana heräsi niistä vanhoista hahmoista joita tässäkin oli (miinus esimerkiksi Will Smith, ymmärrän miksei lähtenyt), sellainen ajatelma, että "oii, tuokin oli näin symppis tässä". Uudessa uhassa vanhoista naamoista tuleva pieni kipinä ei siis ole kyllä tekijöiden ansiota, vaan puhtaasti näyttelijöiden itsensä sekä nostalgian. Maika Monroesta pidin hirveästi It Follows elokuvassa, mutta tässä hänen hahmonsa oli aivan tympeä, enkä muutenkaan ymmärrä miksei mukaan ole saatu/otettu samaa näyttelijätärtä, joka oli pikkulikkana ensimmäisessä (Mae Whitman, näyttelee edelleen!). Sama koskee Dylan Hillerin hahmoa, jonka alkuperäinen esittäjä Ross Bagleyn tämän hetkisestä urasta en kyllä tiedä, mutta olisi ollut paljon luonnollisemman näköinen näyttelijä kyseiseen rooliin. Luoja tietää, että tykkään nuoremmastakin Hemsworthistä, mutta tässä elokuvassa hänenkin naamansa alkaa ottaa aivoon, sillä hänenkin hahmonsa on aivan karsea mukavitsikäs jannu, joka selviää ihan kaikesta. Anteeksi, mutta hyi helvetti.

Juu ei niin ei. Taas jos tähtiä jakaisin, niin Independence Day: uusi uhka saisi kaksi sellaista ja toinen on siitä miten hieno Pullman on ja toinen niistä tehosteista (kyllähän ne on ensiluokkaiset, ei siinä).